Tapasin hänet marraskuussa -03. Kaksi kuukautta ajatukset ovat menneet laidasta laitaan. Välillä katson tulevaisuuteen ruusunpunaisten lasien läpi ja toisinaan katson menneitten parisuhteitteni virheitä ja olen pakokauhun vallassa.
Olen onnellinen. Ikävöin. Hänen luonaan olen oudon rauhallinen. Ja kuitenkin housun puntit vispaa ja rajusti.
Minulla on kaksi pitkää suhdetta takana. Molemmissa tuli niin fyysisiä kuin psyykksisiä mustelmia ja paljon. Olen tullut araksi; haluaisin mennä ja olla lähellä, mutta samalla pelkään suhteen epäonnistumista.
Miten voisi löytää itsestään riittävästi rohkeutta katsoa eteen päin? Miten turvaan sen, ettei arkuuteni pelästytätä häntä pois?
Olen onnellinen. Ikävöin. Hänen luonaan olen oudon rauhallinen. Ja kuitenkin housun puntit vispaa ja rajusti.
Minulla on kaksi pitkää suhdetta takana. Molemmissa tuli niin fyysisiä kuin psyykksisiä mustelmia ja paljon. Olen tullut araksi; haluaisin mennä ja olla lähellä, mutta samalla pelkään suhteen epäonnistumista.
Miten voisi löytää itsestään riittävästi rohkeutta katsoa eteen päin? Miten turvaan sen, ettei arkuuteni pelästytätä häntä pois?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuohan oli minun tekstiäni .... vain sillä erotuksella että minä pelkään ajavani hänet pois "kovuudellani" .... olemme kokoajan lähekkäin ja nautimme molemmat täysin tästä tunteesta , mutta sanon kovia sanoja , suoraa puhetta pelokkaasta sydämestä - aivan kuin testaisin :(
Minä vain ole se toinen osapuoli, joka kärsin tästä.
En voi kuin sanoa, että luottakaa! Koskaan
ette voi mitään tulla saamaan, jos jatkatte
noin :(
Toista on vaikea vakuttaa, jos halua ei löydy
luottaa.
Olette varmaan kuulleet sanonnan, että kun rakkaus alkaa laskelmioda, se kuihtuu keppikerjäläiseksi ja se on juuri näin :(
Pitää olla oma itsensä. Puhua asiasta jos tilanne käy raskaaksi. Mullakin on ollut pelkoja. Alkuhuumassa pitäisi kai olla monta kuukautta kaikki tosi ruusuista ja muuta hömppää, mutta mä olen mieheni kassa saanut muutaman itkuisen känkkäkohtauksen aikaiseksi. Vaikka aluksi tuntui pahalta, niin silti muuttuu kuitenkin vaan paremmaksi. Luottamus kasvaa, on ihanaa kun voi puhua asioista. Ongelmat pienenee ja haihtuu pala palalta.
Tuntuu kurjalta olla helpottunut siitä, että jollakin samanlaisia pulmia suhteen aloituksessa.
Minä en käytä kovia sanoja - en kyllä pehmeitäkään. Jos sydän osaisi puhua, se toden näköisesti pulputtaisi kiitosta toisen turvallisesta lähellä olosta pitkästä välimatkasta huolimatta. Näemme noin kerran kuukaudessa, soittelemme useita kertoja päivässä.
En muuta toivo kuin ettei oma pelokas sydämeni pelota häntä pois elämästäni. Ja että ajoissa uskaltaisin kertoa hänelle, miten tärkeää hänen olemassa olonsa minulle on.
Sinulle toivon rohkeutta olla kovuuttasi kovempi; todellista vahvuutta on uskaltaa olla tunteva ihminen toisen edessä!
Omana itsenä oleminen on joskus vaikeaa, kun täytyisi olla kolmekymppinen nainen, mutta sisälläni onkin pelästynyt lapsi.
Edellinen suhteeni kesti kymmenen vuotta ja repi minut palasiksi. En oikeastaan edes enää tiedä, millainen olen (tai siis millainen minusta tuli). Olen ujo ja arka; ex-kumppanin vuosien uskottomuus vei uskoni omaan naiseuteeni. Nyt tuntuu todella ristiriitaiselta, kun toinen sanoo ja osoittaa minun olevan kaikin puolin "ihanteellinen".
Minä en ole saanut "känkkäkohtauksia"; itkenyt kyllä hänen nähden ja yksin. Itku johtunut aina ikävästä - jopa silloin, kun hän on lähellä.
Alkuhuumasta en tiedä, mutta en osaa sitä rauhan tunnetta kuvailla, kun pääsen hänen luokseen (asumme eri puolilla Suomea ja tapaamme kohtalaisen harvoin; soittelemme kyllä päivittäin). Kliseistä tai ei, mutta olen kuin eri ihminen siellä. Sinne meneminen tuntuu kotiin palaamiselta.
Ongelma on ainoastaan minun sisällä; kuinka saada juureton juurtumaan?
Luottamus itseen minun pitäisi ehkä opetella ensin. Uskoa siihen, että minä voin onnistua parisuhteessa.
Se on totta, että yrittämättä en voi koskaan saada asiasta selvyyttä. On uskallettava toisen tulla satuttavan lähelle tai uskallettava jättää seurustelu kesken.
sitä juuri tarkoitin ;)
Jos et luota itseesi tilanteessa, pelästytät
toisen pois tai tämä ei vain enää jaksa (odottaa).