Olen vajaa 3-kymppinen nainen. Tällä hetkellä en seurustele. Seurustellessani olen aina varmasti uskollinen enkä koskaan ole edes harkinnut pettäväni kumppaniani...sama pätee on suhde sitten kestänyt lyhyen tai pitkän aikaa. Ja samaa odotan mieheltäni.
Mutta sinkkuna olen usemmin kuin kerran päätynyt viettämään yhden illan juttuja varattujen miesten kanssa.Joskus saan vasta jälkikäteen tietää että mies on varattu ja joskus jo etukäteen.
Joskus poden huonoa omaatuntoa kun ajattelen heidän vaimojaan ja tyttöystäviään ja joskus taas en. Toisaalta usein mietin miten niin moni mies on valmis pettämään naistaan ja toisaalta mietin miten minusta on tähän koska itse vaadin itseltäni/kumppaniltani uskollisuutta suhteessa. Onko se todellakin vaan niin että ei ole olemassa suhdetta jossa kumpikaan ei petä???
Tietysti minä osaltani voisin jättää lähtemättä ukkomiehen matkaan, mutta kyllä se varmasti sitten pettää jonkun muun naisen kanssa jos haluaa.
Enpä tiedä...nyt varmasti saan kaikkien varattujen naisten vihat niskoilleni, mutta luulen että minunlaisiani on kaupunki pullollaan.Tunnistaako kukaan muu nainen itsensä kirjoituksestani?
Mutta sinkkuna olen usemmin kuin kerran päätynyt viettämään yhden illan juttuja varattujen miesten kanssa.Joskus saan vasta jälkikäteen tietää että mies on varattu ja joskus jo etukäteen.
Joskus poden huonoa omaatuntoa kun ajattelen heidän vaimojaan ja tyttöystäviään ja joskus taas en. Toisaalta usein mietin miten niin moni mies on valmis pettämään naistaan ja toisaalta mietin miten minusta on tähän koska itse vaadin itseltäni/kumppaniltani uskollisuutta suhteessa. Onko se todellakin vaan niin että ei ole olemassa suhdetta jossa kumpikaan ei petä???
Tietysti minä osaltani voisin jättää lähtemättä ukkomiehen matkaan, mutta kyllä se varmasti sitten pettää jonkun muun naisen kanssa jos haluaa.
Enpä tiedä...nyt varmasti saan kaikkien varattujen naisten vihat niskoilleni, mutta luulen että minunlaisiani on kaupunki pullollaan.Tunnistaako kukaan muu nainen itsensä kirjoituksestani?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama homma täällä.
Mulla on pari ns. vakipanosuhdetta. Toinen on naimisissa ja toinen kihloissa. Kihloissa oleva "unohti" mainita asiasta ja ukkomiehen tiesin olevan ukkomies jo alun alkaen.
Mä en ota stressiä. Saan miehiltä mitä tarvitsen eli seksiä ja joskus ymmärtävän olkapään, jos tarvitsen. Kun itse olen parisuhteessa niin olen uskollinen tai ainakin pyrin siihen.
Yhtäkään näistä miehistä en ole "vietellyt" tai pakottanut/kiristänyt. Päinvastoin olen saanut heitä jarrutella enemmän kuin kerran. He juoksevat minun perässäni enkä minä heidän. Ukkomiehet ne pahimpia ovat.
Ja tiedän, että nämä miehet eivät vaimojaan kihlattujaan jätä enkä sitä todellakaan edes halua. Minä olen heille seksin tyydytyksen väline ja keskustelukumppani aivan kuten he ovat minulle. Tasaveroinen kauppa.
Hyi helv**** mitä paskaa, "pyrin olemaan uskollinen"... Suoraan sanoen, tuossa on ihmistyyppi ja asenne , jota en ymmärrä alkuunkaan. Enkä tosin välitä yrittääkään.
Pyrin olemaan uskollinen tarkoittaa sitä, että tarkoituksena on olla uskollinen ja siihen tulee pyrkiä kuten muutenkin hyvään elämään. Uskollisuudessahan on kyse tahdosta.
Mitään asiaa ei voi esittää faktana ja varmana. Varmaa elämässä on verot ja kuolema. On erittäin naiivia ajatella, että missään olosuhteissa koskaan parisuhteessa en tule pettämään.
Ja huom! Mä olen aina seurustellessani ollut uskollinen, jos sillä nyt tarkoitetaan että ei harrasta seksiä muun kuin seurustelukumppanin kanssa.
Mutta on se hyvä, kun maailmasta vielä löytyy JFK:n kaltaisia suoraselkäisiä ihmisiä, jotka elävät täysin nuhteetonta elämää.
Vastineesi onnistui provoisoimaan minut kirjoittamaan lisää aiheesta.
Ihmettelen asiaa lisää seuraavalta kantilta: missä tilanteessa "pyrkimyksesi" tähän uskollisuuteen pääsee lopahtamaan? Onko se baari-illan päätteeksi, kun oma sen hetkinen kumppanisi ei ole maisemissa? Vai onko se esimerkiksi tilanne kaupan kassajonossa? Sinänsä merkityksetöntä, mutta kuvaa tilanteen naurettavuutta..
Minä näen toisen ihmisen pettämisen(eli siis seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä puhuttaessa)jossain määrin duaalisena ulostamisen tarpeen kanssa. Tällä tarkoitan sitä, etteikö minussa(kin)- ulkona ollessani- voisi herätä seksuaalisia haluja minulle tuntematonta naisihmistä kohtaan, joka myös mahdollisesti on seurastani kiinnostunut, mutten siitä huolimatta toteuta mielihalujani. Näin ollen en myöskään ulosta housuihini keskellä kaupunkia ainoastaan sen takia, että alan tuntea orastavaa ja epämiellyttävää painetta peräsuoleni sulkijalihaksessa, ja tarvetta siirtyä wc:hen.
Mielestäni ihminen ei ole (tai ei ainakaan saa olla) eläin, joka voi toteuttaa mielihalujaan hetken mielijohteesta/halusta, ajattelematta lainkaan, mitä toimillaan voi itselleen ja ennenkaikkea TOISILLE ihmisille aiheuttaa. En itsekään ole virheetön ja teen luonnollisesti virheitä, mutta ilmaisusi "pyrin olemaan uskollinen", on mielestäni naiviudessaan ja itsekeskeisyydessään sietämätön.
Tämä on näkemykseni ja jos tällä tarkoitetaan suoraselkäisyyttä adjektiivin negatiivisessa mielessä, hyväksyn vikaisen luonteeni ja kannan ristini loppuun asti.
Kiitos.
Ps. Mielestäni sotien aikainen sanonta "petturin palkka on kuolema", on varsin osuva liittyen ihmissuhteisiinkin; pettäjä auttamatta "kuolee", tai ainakin osa hänestä "kuolee" sen ihmisen sisimmässä, kenet hän petti.
väitän, että miten ihminen muka voi olla varma, ettei missään olosuhteissa koskaan tule pettämään. Miten sinä esimerkiksi voit olla 100%:n varma miten elämäsi etenee?
Mutta myönnän kyllä että suoraselkäisyytesi on todellakin ihailtavaa.
Ja emmekö me ihmiset ylipäätään pyri hyvään elämään eli teemme kaikkemme jotta elämämme olisi hyvää ja "katseenkestävää". Minä pyrin hyvään elämään ja siihen kuuluu pyrkiminen uskolliseen parisuhteeseen, koska se on osa sitä tavoittelemaani hyvää elämää.
Pyrkimykseni ei todellakaan ole päässyt lopahtamaan kertaakaan. Eteeni ei ole tullut tilannetta, jossa tämä elämäni tavoite lopahtaisi. Tilanne, jossa se saattaisi lopahtaa voisi olla seuraavanlainen: Kylmä parisuhde, joka ei keskustelemallakaan parane. Suhde jossa toinen osapuoli on väheksyvä, käyttää henkistä väkivaltaa jne. Tosin tällainen kohdallani voisi olla lähes mahdottomuus, koska tuollaisesta suhteesta lähtisin kalppimaan alta aikayksikön.
Mutta elämä ei aina ole suoraviivaista ja yksinkertaista.
tulee vertaukseesi ulostamisen kanssa, niin voitko 100%:n varmasti sanoa, että et koskaan missään olosuhteissa ulosta housuihisi keskellä katua. Vaikka et missään nimessä haluaisi ulostaa keskellä katua, niin saattaa tulla tilanne, jossa se vaan tulee.
Saivartelua, tiedän ja ulostamatta jättäminen ei aina ole tahdon asia kuten uskollisuus. Ja joskus tahtokin saattaa olla koetuksella. Mielestäni sitä ei voi koskaan tietää varmaksi.
Pyrin olemaan hakkaamatta vanhuksia kadulla humalassa ollessani, pyrin olemaan ryöstämättä pankkini lähikonttoria, pyrin olemaan tekemättä maksuvälinepetosta, pyrin olemaan potkimatta keskustan liikkeiden näyteikkunoita rikki. Ainut mihin todellisuudessa pyrin, on varaamaan oikeuden tehdä väärin heikolla hetkelläni. Onhan aina lieventävää sanoa väärin tehtyään: ”yritin sentään olla tekemättä väärin”. Mielestäni tässä on kyseessä pohjimmiltaan eettisten velvollisuuksien pakoileminen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että yhtä todennäköisesti syyllistyn pettämiseen kuin pankin ryöstämiseenkin. Voinhan lisäksi sanoa, että olen ihminen, joka ei koskaan tapa toista ihmistä, missään tilanteessa.
Onko pettäminen sitten jonkin sortin ratkaisu siihen, jos suhde ei toimi tai kumppani on väkivaltainen? Onko housuihinsa laskeminen todellinen ratkaisu ja vaihtoehto, silloin kun on kylmä? Varaatko aikasi korvalääkärille, kun polvesi on kipeä? Ratkaiseeko se todellista ongelmaa millään tasolla? Jos se luo jonkinlaista lohdutusta, käy minun sinua sääliksi. Kuinka voi välttyä pitämästä itseään(kin) paskiaisena alentumalla tekemään väärin esimerkiksi juuri sitä väkivaltaista kumppania kohtaan? Ehkä olisi syytä pakata tavaransa ja omanarvontuntonsa samaan laukkuun ja lampsia ovesta kohti parempaa elämää, eikä edes yrittää ottaa niskalenkkiä vääryydestä vääryydellä. Omien väärien tekojen oikeuttaminen toisen väärillä teoilla kuuluu lasten leikkeihin hiekkalaatikolle. Ymmärrän, että on olemassa tilanteita, jolloin ei voi olla tekemättä väärin; en minäkään jätä puolustautumatta, jos minut yritetään ryöstää tai hakata. Tällä taas on valitettavasti hyvin vähän tekemistä sen kanssa, että ”pyrkii” olemaan pettämättä.
Muutenkin olen ihmetellyt tätä vallitsevaa kulttuuria ja sen ylläpitämää moraalista ilmapiiriä, jossa ihmisen moraali punnitaan viime kädessä yhteisön silmissä. Kaikki on siis sallittua ja moraalisesti hyväksyttävää, kunhan vain enemmistö ihmisistä sen hyväksyy, tai pitää tekoasi ns. ”pienenä rikkeenä”. Jos pettäminen ei ole tuomittavaa massan mielestä, pitäisikö sen sitten olla tuomittavaa myös yksittäisen ihmisen omasta mielestä? Eikö ihminen ole siten millään tavalla tilivelvollinen ITSELLEEN tekemisistään? Eikö ole oikein sanoa itselleen: ”olet oikea paskiainen kun teit…” tai ”pyrkimyksistäsi huolimatta teit väärin kohdellessasi…” Elämä kuitenkin on viime kädessä subjektiivista; kukaan ei voi sanoa minulle, kuinka minun tulee toimia ollakseni onnellinen tai miltä rakkaus tuntuu. Tällä kaikella haluan sanoa, että harvoinpa yksittäinen ihminen kuitenkaan kokee tekoaan vääräksi, mikäli ihmiset hänen ympärillään eivät pidä tekoa paheksuttavana. Väärin tehneen ihmisen pelistä katsoo vastaan aina sama sisäisesti puhdas ja tahriintumaton ihminen, ja elämä jatkuu laulellen kuten aina ennenkin.
Mainitsit aikaisemmin, että elämässä ei ole varmaa muut kuin verot ja kuolema. Veroista pääsee mm. muuttamalla erääseen eteläeurooppalaiseen ruhtinaskuntaan ja kuolemastakin olen hieman eri mieltä; ihminen ei koskaan kuole niille, keille oli aidosti rakas. Lisäksi kysyit mistä voin olla varma, etten joskus ulostaisikin housuuni keskellä kaupunkia. En voikaan olla varma siitä, ettei se toinen, tahdostani riippumaton peräsuoleni sulkijalihas tee minulle temppuja, mutta siitä olen varma, että itseni pystyn hillitsemään kiusauksen hetkellä. Lisäksi kysyt kuinka voin olla 100%:sti varma siitä, kuinka elämäni etenee. Totta puhuen olen nuorehkon ikäni takia tällä hetkellä lähempänä 50%:n varmuutta kuin 100%:n varmuutta siitä, mihin tulevaisuus minut sinkoaa. Tästä huolimatta, olen kuitenkin 100%:sen varma siitä, että en ajelehdi kohtalon virrassa kuin kaarnalaiva tai kuollut lehti, pystymättä vaikuttamaan olemiseeni, tekemisiini ja valintoihini muuttuvassa elämäntilanteessa.
Varmaa on kuitenkin se, että elämän vaikeudet avautuvat todenteolla, kunhan ensin uskaltaa avata silmänsä, kömpiä ylös kellarin hämärästä ja nousta asumaan edes yhtä kerrosta ylemmäs. Se kuitenkin kannattaa. Usko pois.
vittua sitten luurailet tällä palstalla?taidat olla pervo? senkin nihilisti!
...tunnistan itseni kirjoituksestasi.
Hei, kasvakaa aikuisiksi...pettäjä on vaan omien himojen ajama mitättömyys, joka ei välitä kuin itsestään, elämässä on paljon muutakin kuin oman mitättömän egon pönkittäminen seksillä..kun katsoo aikuisia ihmisiä baareissa, niin on ne niin naurettavia, kun oma puoliso odottaa niitä kotona, ja toiset vaan huoraa...
Todellakin voisit jättää menemättä varattujen matkaan. Itsekkin olen uskollinen kun olen suhteessa ja sinkkuillessani kova menijä=)
Mutta jos mies kertoo olevansa varattu jätän asian siihen, sen verran omaan itsekunnioitusta, että en halua sotkeentua muiden väleihin edes seksin takia.
Mitä tulee siihen ettei tiedä, sillehän ei mitään voi, ei se ole sinun vikasi vaan sen miehen.
Itse olen joutunut tällaisen naisen uhriksi suhteessani,eli voisit vaikka olla hän!
Mutta tämä nainen päätti vakaasti leikkiä miehen "parasta kaveria" sillä että saisi tämän sänkyynsä ja vakuutteli ettei halua miestä!Aluksi tuntui pahalta enkä vyörytä syitä vain tämän naisen tai miesystäväni niskoille, vaan myös itseni. Jokin oli suhteessa pilalla, että mies puhui meidän ongelmistamme tälle naiselle ja päätti pettää, sitten jättää minut.
Mutta suhde ei heillä johtanut mihinkään, tosin mies tuli takaisin häntä koipien välissä muutamaa kuukautta myöhemmin.Nyt on asiat aika vakavalla mallilla, eli saattaisi tässä olla edessä jo kihlauskin jos kaikki menee hyvin.
Ei kannata sääliä niitä naisia, joiden miehen kanssa petät!Ei he ole sen huonompia kuin sinäkään. Itsekkin olen melko varma että tämä nainen edelleen pitää yhteyttä miesystävääni vaikka tämä ei sitä myönnäkkään. Mutta onneksi en ole tyhmä, pieninkin vihje siihen suuntaan ja meidän juttu on lopullisesti ohi.Eli toivottavasti mies on tällä kertaa vahva ja pystyy vastustamaan, sekä puhumaan ennemmin minulle jos jokin mättää.
Eli silmä ja korva tarkkana olen, vaikka en sitä miehelle osoita...
Surkea selitys on, että "jos en lähde matkaan, pettää jonkun muun kanssa kuitenkin"???Eihän tuollaista asiaa voi yleistää, jokainen tapaus on erilainen. Kyllä uskollisiakin suhteita voi olla, mutta enemmän niitä uskottomia varmaankin on.Kyllähän tätä elämää sen verran silmät auki katselee ja realiteetit on nähtävä.
Jokatapauksessa mietit sitä, miksi lähdet vapaana ollessasi varattujen matkaan, joku psykologinenkin selitys sinusta ihmisenä tai menneisyydestäsi voi olla syynä. Tai sitten vain olet sellainen luonteeltasi.
En vihaa sinua, vaikka luulit saavasi varattujen naisten vihat niskoillesi. Ei ketään saa ihmisenä tuomita siitä mitä joskus tekee jne. Itse elämääsi elät ja päätät, mutta pitää muistaa että siinä sivussa voi monta suhdetta mennä mönkään, hyvääkin sellaista. Toisaalta ne erotkin on yleensä monen asian summa.
Vaikutat älykkäältä naiselta ja uskon että ymmärrät mitä tarkoitan. Toivottavasti löydät sellaisen mukavan vapaan miehen ensikerralla...