Ihan oikeesti kohta.En tiedä mistä aloittaisin, mutta toivon kommetteja teiltä kaikilta.
15v sitten erosin miehestäni joka oli alkoholisti. Melko pian tapasin nykyisen mieheni joka raivo raitis. Tunsin oloni super turvalliseksi kun kuningas alko ei ollut välissä. Nykyinen mieheni on siisti, rauhallinen ja kotihiiri. Olemme olleet avoliitossa yli 10v. Muutaman vuoden aikana mieheni on muuttunut sulkeutuneeksi, seksi ei kiinnosta, mykkäkouluja (jopa viikon jaksoja), ei tule minun kanssani mihinkään ja jotenkin harveksii minua. Hellyyttä ei saa ja kun saa tuntuu minusta että se on teeskentelyä. Seuraava päivä voikin sitten jo kulua ankaran piruilun merkeissä.
Mihinkään parisuhde terapiaan mieheni ei suostu. En halua aina viettää viikonloppuja vaan nyhjäten kotona ja töllöttää telkkaria, puhumaton seuralainen vierelläni.En saa miestäni avautumaan olen kaikki keinoni kokeillut.
Jos olen rehellinen itselleni tykkään miehestäni mutta rakkaus on siitä kaukana!!
Vuoden päivät ilman rakastelua mieheni kanssa..löysin kivan kaverin itselleni. Rakastan tuota miestä! (ei ole kyse hetken hurmasta)En tarvitse mitään tuomion pasuunan soittoa vaan mielipiteitä tilanteestani, ohjeita ja rohkaisua MITÄ TEKISIN? Onko vastaavia kokemuksia?
Yksinäisyys ei minua pelota, kuitenkin haluan jotenkin varmistua päätöksestäni...kyllä vai ei...erota?
15v sitten erosin miehestäni joka oli alkoholisti. Melko pian tapasin nykyisen mieheni joka raivo raitis. Tunsin oloni super turvalliseksi kun kuningas alko ei ollut välissä. Nykyinen mieheni on siisti, rauhallinen ja kotihiiri. Olemme olleet avoliitossa yli 10v. Muutaman vuoden aikana mieheni on muuttunut sulkeutuneeksi, seksi ei kiinnosta, mykkäkouluja (jopa viikon jaksoja), ei tule minun kanssani mihinkään ja jotenkin harveksii minua. Hellyyttä ei saa ja kun saa tuntuu minusta että se on teeskentelyä. Seuraava päivä voikin sitten jo kulua ankaran piruilun merkeissä.
Mihinkään parisuhde terapiaan mieheni ei suostu. En halua aina viettää viikonloppuja vaan nyhjäten kotona ja töllöttää telkkaria, puhumaton seuralainen vierelläni.En saa miestäni avautumaan olen kaikki keinoni kokeillut.
Jos olen rehellinen itselleni tykkään miehestäni mutta rakkaus on siitä kaukana!!
Vuoden päivät ilman rakastelua mieheni kanssa..löysin kivan kaverin itselleni. Rakastan tuota miestä! (ei ole kyse hetken hurmasta)En tarvitse mitään tuomion pasuunan soittoa vaan mielipiteitä tilanteestani, ohjeita ja rohkaisua MITÄ TEKISIN? Onko vastaavia kokemuksia?
Yksinäisyys ei minua pelota, kuitenkin haluan jotenkin varmistua päätöksestäni...kyllä vai ei...erota?
Vastaukset 9
Vanhimmat
annukka
mikäpä sitä on toista neuvomaan,mutta kumminkin yritän.
yleisesti ottaen samalla vaivalla, mikä menee uudeen suhteen kasaamiseen,tekee entisestä tosi hyvän. se vain.että yksin on paha rakentaa.
jos miehesi ei suostu puhumaan tai ei lähde hakemaan apua, niin vaikea on uskoa suhteen paranemiseen.
etkä varmaan halua elää niin,että haet seksin muualta ja jaat arjen miehesi kanssa?luultavasti tappaa viimeisetkin tunteet.
hurskas neuvohan on, ettei pitäs alottaa uutta suhdetta, ennenko on selvinny entisen raunioista.
oma kokemukseni,: vähä samantapanen tilanne oli 15v sitten.mun mies vaan lopetteli pikkuhiljaa juomisen ja me aletiin rakentaa uutta suhdetta niille entisille raunioille.toiminu on ja hyväki on,mutta jumalattoman vaikeeta oli.
viina on kai samanlainen luonnehäiriö, ko tuo masennus? tai mikä miestäsi vaivaa,en todellakaan kehota ketään lähtemään siihen taisteluun,jonka itse kävin.se oli tosi kova työmaa.
sekavaa tämä yritys edes jotenki rohkasta sinua eteenpäin.olet kumminkin senverran nuori ja jos olet vielä henkisesti vahvoilla,niin kestät varmaan seuraukset,siitä että lähdet. sillä mun nähdäkseni sä oot jo päättänyt sen?
ei nimittäin oo laisinkaa varmaa, että tää uusi rakkaus kestää,ja mikä se yleensäkää on niin varmaa.
kannattaa kyllä silti miettiä vaikka paperilla vaihtoehtoja,ihan vaan sen takia, et on helpompi olla ittensä kans epäilyksen hetkillä, kun tietää, ettei oo lähteny soitellen sotaan.sillä epäilyksiä ja vaikeeta tulee, teit kuinka tahansa.
on vain yksi elämä,jossa tehdä virheitä,mut, parempi virheetki, ku ettei tee mitään?
Uskotko itsekkään että viksu mies tarviis sinunlaistasi naista,viksu mies miettii jo kun on kerran eronnut.
nykyinen mieheni ei ole eronnut jos sitä tarkoitat....
Aika mahdoton tässä antaa kommenttia sinulle siitä, pitäisikö sun erota vai ei ... vain sinä ja ehkä miehesi sen voi tietää.
Mieti, oletko liitossasi suurimman osan ajasta tyytyväinen (ruusuilla tanssismista mikään suhde koko aikaa ole) ... vaikuttaa ettet. Pohdi, mitä asialle voisi vielä tehdä yhdessä -- yksin parisuhdetta mahdoton kohentaa tai korjata. Kuvittele millainen elämäsi voisi olla erottuanne -- ilmeisesti parempi (mutta paljonko .. mahdollisuuksia ..)
Ja jos mies myös ilmeisen onneton liitossanne, niin ehkä hänellekin "eri teillä" helpotus. TAI, kun otat asian puheeksi ja käytännön tasolle viet (erohakemus, muutto, jne.) ... niin ehkä terapiakin alkaa kiinnostamaan, kun tajuu mitä menettämässä (tai sit ei tajuu)...
PS. Ei sulle aikanaan tullut mieleen, että ääripäät ovat lähes aina pahasta ... myös alkoholin käytössä. Paheiden summa on vakio.
Jaa-a johtuiskohan tuo puhumattomuus ja muutenkin omituinen käytös siitä että siippasi on hokannut että olet jo ainakin vuoden verran käynyt vieraissa?? Siis että olet aviopetturi?? voi siinä käytös muuttua moisesta. Olisiko muuttunut itselläsi??
v-tu mikä tapaus taas...
käytös muuttunut jo paljon ennen......
jos tykkäät ihan vieraan kanssa jutella,etkä halua sen vieraan olevan ammattiauttaja,niin halutessasi löydät kaverin täältä.voidaan jutella asiallisesti
huumori käy kyllä helposti mut muuten en ole hölösuu.
on se jumalavita kumma et naiset puhuu lähes kaikki ongelmat ensin lähipiirilleen , jonka jälkeen ihmettelevät miks mies mököttää . ja sana ensin tarkottaa tässä sitä et puidaan miehen tekemisiä ei omia s:tana
Kysyppä suoraan mieheltäsi, onko mitään mieltä jatkaa. Itse esitin vaimolleni saman kysymyksen samanlaisessa tilantessa. Suhde parani ja avioliitto jatkuu. Mieti mitä elämältäsi haluat, emme elä täällä kuin kerran, joten sen pitäisi olla myös sen arvoista. Itse tein selväksi, että jos tilanne ei muutu, menee kattilat jakoon.
Tilanne muuttui ja kattilat on edelleenkin samassa kaapissa. Enkä muuten hölöttänyt asiasta kavereille