eli "tapailin" erästä miestä 2 vuotta, ei varsinaisesti seurusteltu, joten en sitten tiedä mitä se oikeen oli...kuitenkin sitten yhtenä iltana olimme sopineet tapaavamme, hän vielä ehdotti sitä, joten niin teimmekin, en huomannut hänen käyttäytymisessään mitään eroa. Kun aamulla lähdimme eri teille, sovittiin vielä että nähtäs illalla, mutta kun tuli ilta, hän ei vastannut puheluihini /viesteihini... tästä on nyt kulunut pari kuukautta enkä vieläkään ole kuullut/nähnyt äijästä yhtään mitään. asia vaivaa mieltäni todella paljon enkä voi olla miettimättä MIksi hän teki näin minulle? hassua sinänsä, koska olemme tunteneet koko ikämme ja meillä on paljon yhteisiä kavereita...
ymmärtäisin hänen tekonsa jos emme olisi jo aiemmin tunteneet toisiamme pitkään, jos juttumme olisi ollut lyhyempi tai jos meil ei ois yhteisii tuttuja joiden kautta sen on pakko kuitenkin joskus nähä mut, mutta kun me asummekin vielä samassa pienessä tuppukylässä:(
älkää nyt sanoko että pitäs unohtaa sellanen mies kokonaan, koska en mä pysty! oon yrittäny olla ajattelematta asiaa, mutta kun tapa millä se pisti välit poikki vituttaa, miehet jotka tekee silleen on kuulemma pelkureita ja ne ei ansaitse ketään, vai? pitäskö ton muka oikeesti helpottaa mun oloa?!?!? ketä se muka oikeesti auttaa? eihän täällä kukaan voi olla niin täydellinen että voi sanoo ettei joku ansaitse sitä...joo unohtakaa toi, mut kyl jokainen tietää sen itekkin että tollaset sanonnat ei auta ketään eikä mitään.
haluisin erityisesti miesten kannanottoja kyseiseen asiaan, mitä luulette, rupesko se äijä vihaamaan mua vai mikä meni vikaan? kertokaa miksi joku tekis kenellekkään tolleen?varsinka tälläses tilantees ku tunnettIIN niin hyvin toisemme.
kiitos jo etukäteen vastauksistanne=)eikä vittuilua kiitos
ymmärtäisin hänen tekonsa jos emme olisi jo aiemmin tunteneet toisiamme pitkään, jos juttumme olisi ollut lyhyempi tai jos meil ei ois yhteisii tuttuja joiden kautta sen on pakko kuitenkin joskus nähä mut, mutta kun me asummekin vielä samassa pienessä tuppukylässä:(
älkää nyt sanoko että pitäs unohtaa sellanen mies kokonaan, koska en mä pysty! oon yrittäny olla ajattelematta asiaa, mutta kun tapa millä se pisti välit poikki vituttaa, miehet jotka tekee silleen on kuulemma pelkureita ja ne ei ansaitse ketään, vai? pitäskö ton muka oikeesti helpottaa mun oloa?!?!? ketä se muka oikeesti auttaa? eihän täällä kukaan voi olla niin täydellinen että voi sanoo ettei joku ansaitse sitä...joo unohtakaa toi, mut kyl jokainen tietää sen itekkin että tollaset sanonnat ei auta ketään eikä mitään.
haluisin erityisesti miesten kannanottoja kyseiseen asiaan, mitä luulette, rupesko se äijä vihaamaan mua vai mikä meni vikaan? kertokaa miksi joku tekis kenellekkään tolleen?varsinka tälläses tilantees ku tunnettIIN niin hyvin toisemme.
kiitos jo etukäteen vastauksistanne=)eikä vittuilua kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
No voi ei, ei tohon muuta voi sanoa=( Tosi kurjaa.Oli kyllä kummallinen tapa kadota elämästä...Etkö voisi yhteisiltä tutuilta udella jotain?
Samoin kävi mulle, mutta tosin suhde kesti vain pari kuukautta. Hyvin välttelikin sekä mua että yhteisiä tuttuja...
Hmm..vaikuttais siltä että mies päätti perääntyä yhtäkkiä ja taktiikkana oli, en vastaa hänen viesteihin..näin hän ymmärtää että en halua jatkaa suhdetta. mies ehkä ei halunnu satuttaa sua sanomalla suoraan ettei halua susta enään mitään. mulle teki nainen melkein samalla lailla, teki mulle selväksi kuinka ihana mies olin ja koko ajan sanoi kuinka kovaa musta tykkäs ja jne..muutama tunti noista hän jätti mut!
Samoin kävi mullekin kuin Sinulle doo. Olimme tunteneet pari kuukautta kun mies yht´äkkiä alkoi lopettaa viestien lähettämisen, ei vastannut puheluihini. Toki ymmärsin heti, että jotain on tapahtunut mutta sen ymmärtäminen, että kuinka hän voi kaikkien niiden ihanien tunnustusten, öitten, viestien jäljeen noin vaan lopettaa suhteen. Hän jopa puhui ja suunnitteli tulevaisuutta kauaksi eteenpäin. Minä olin se, joka toppuuttelin. Hän sanoi, ettei olisi koskaan uskonut löytävänsä minunlaistani ihmistä. Hän oli vilpittömästi rakastunut kuten minäkin. Päivät menivät puhelimessa, asuimme eri paikkakunnilla, yölläkin tuli viestejä ja aamulla ensimmäisenä häneltä, kummankaan töistä ei tullut mitään tuona aikana. Koko elämä tuntui ihanalta unelta. Viikonloput olivat vaikeita, kun ei voinut soittaa niin usein kuin olisi halunnut, molemmilla puolisot kotona. Odotimme molemmat maanantaita. Elämä tuntui mahtavalta. Mutta sitten tapahtui se, minkä alussa kerroin - miksi - jäin ihmettelemään.
Kertokaa miehet, miten voitte rajata tunteenne - vaikka ne pursuavat rakkautta - päättymään tällaisessa vaiheessa. Olen itse hyvin tunteellinen ja tämä teki tosi kipeää, itkin salaa mieheltäni, ja olin kuin pieni ensirakkautensa menettänyt tytönhupakko, vaikka ikää on jo puoli vuosisataa. Miksi en ymmärrä tällaista käytöstä, pakeniko mies jotain, jota itsekin halusi aivan valtavasti? Voittaako miehillä järki tällaisissa asioissa?
Loppuun hänen lähettämä mietelause: Älä pelkää hidasta etenemistä, kavahda vain pysähtymistä.
Rakkaudella muistelen tätä miestä.
No jos kerran molemmilla on puolisot, todennäköisesti miehellä järki voitti.
vaikea sanoa, kun ei tunne tapausta sen paremmin. tässä pari vaihtoehtoo, jotka tulee ensimmäisenä mieleen; eka on, että kaveri ei osaa/uskalla käsitellä vaikeita asioita kuin perääntymällä niistä vaieten. kuvittelee siis loukkaavansa näin vähiten.
toinen vaihtoehto voisi olla, että toisten ihmisten kanssa ei vaan pysty/uskalla puhua näistä asioista peläten vastapuolen reaktiota/kohtausta. mutta siis, kun ei tunne tapausta paremmin, niin......
Ei muuta kuin se tajus, ettei se haluu sua. Haisit pahalle tai olit muuten nihkee. Pahinta on huono pano. Nopeesti housut jalkaan ja ulos. Eikä koskaan enää yhteyttä. Niin on tullut tehdyksi monta vuotta. Pahimpia ämmiä on Kelan akat. Niitä kusetan aina mennen ja tullen.
"tästä on nyt kulunut pari kuukautta enkä vieläkään ole kuullut/nähnyt äijästä yhtään mitään. asia vaivaa mieltäni todella paljon enkä voi olla miettimättä MIksi hän teki näin minulle?"
Onko sinusta näkynyt tai kuulunut hänelle?