Mä en ole vielä kertaakaan seurustellut. Suurin syy siihen on se etten ole viihtynyt koskaan missään baareissa, rahaa ei ole huvituksiin ja toiselta voi saada jonkin taudin. No, tällä hetkellä rahatilanne on jo hieman parempi kun opiskelut ovat loppumaisillaan, voi jo ruveta tekemään sitä mitä enemmän haluaa. Naisystävää ei kuitenkaan kannata edes yrittää hankkia, siitä ei seuraa loppujen lopuksi muuta kuin harmia. Mitä jos saa jonkun taudin tai laittaa vahingossa raskaaksi? Siinä sitä sitten ollaan, kyllä yksin on mukavampaa ja helpompaa.
En ole seurustellut
24-v mies
102473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinulle, mutta se aika tulee piankin että kaipaat naisen vierellesi.
Jos pitkität seurustemisen aloittamista, niin se käy yhävain vaikeammaksi.
Kaikesta huolimatta kehoitan sinua hankkimaan ainakin seurustelukokemuksia,vaikka ne ei johtaiskaan sen pitemmälle.
Yksinkin kyllä pärjää elämässä,mutta kyllä se aikaamyöten käy raskaaksi.
Ja pian tulee myös aika,jolloin huomaat ettei naiset enää haluakkaan seurustella kanssasi,kun ne ajattelevat että tuossa on kyllä jotain tosioutoa kun on noin vanha eikä ole yhtään seurustelusuhdetta kokenut.
lompakko on tarpeeksi paksu, no sllee et on hyvät duunit ja pitää ittensä kunnossa, nii kyllä naista saa. Eri asia sitten jos pinttyy yksinäisyyteen tai omaa sellaiset tavat että niihin ei kukaan muu mahdu. Tiedä häntä?
rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta jos on sellaiset periaatteet ettei niitä kertasuhteita meinaa harrastaa. Siinäpä se pulma onkin.
Viestinaloittaja harkitse että oisko sittenkin parempi olla yksin,kun tulee niitä seuraamuksia.
Mutta minunmielestä tuossaiässä(24v)kannattais antaa mahdollisuus tunteilleen(jälkiviisas on hyvä olla)eikä pelätä liikaa seuraamuksia
Siinä voi ajanoloon tulla se tottuminen yksinäisyyteen.
"Mitä jos saa jonkun taudin tai laittaa vahingossa raskaaksi? Siinä sitä sitten ollaan, kyllä yksin on mukavampaa ja helpompaa."
-Käytä kondomia..Ja elämässä pitää ottaa joskus riskejäkin.
Tämän syvällisempään vastaukseen en nyt juuri kyennyt.
Näinhän se on,että näitä tällasia em.kaltaisia neuvoja saa kuulla,mutta sanonpa vaan että viisaasti olet asiasi hoitanut,kun et ole alkanut vastoin tahtoasi seurustella!Asioissa,joita olet pohtinut,on hyvinkin paljon perää ja sitäpaitsi:mitä vähemmän seurustelusuhteita,sitä vähemmän sydänsuruja!
Sä oot vielä aika nuori,joten ei kai sulla mitään kiirettä seurusteluun olekaan.Mä itse aikoinaan menin avioon,kun olin 19,ja ero tuli muutaman vuoden kuluttua.Nyt oon toisessa avioliitossa ja viisastuneempana-tosin,monta onnetonta vuotta olisi jäänyt elämättä exän kanssa,jos en niin nuorena olisi avioitunut.
Sulla on kyllä kypsän ihmisen asenne elämän suurissa asioissa ja kuten huomaat,palstat ovat pullollaan ihmis-suhteisiin pettyneitä luusereita,jotka täällä sitten jakelevat "hyviä" neuvojaan.
Tsemppiä vaan sulle-et todellakaan ole mikään outo ilmestys!!
Jos minun varoituksestani sait käsityksen, että olen ihmissuhteisiin pettynyt luuseri,niin olet väärässä,koska minulla just ei ole ollut niitä suhteita.
Varoittelin vaan toista siitä että aika menee nopeasti,ihan huomaamatta huomaakin jääneeksi vanhaksipojaksi.
Kyllä sinun elämänasenteesi terveempi on vaikka nyt tuntuisikin että ne muutamat nuoruuskokemukset aiheutti sydänsuruja,mutta niistähän sinä olet vaan oppinut ja vahvistunut.
Ajatteleppa jos vanhemmallaiällä joutuis kokemaan ne samat sydänsurut.
Minun mielestäni ns. sydänsuruja on myös seurustelemattomillakin. tosin erisyistä.
Eihän sitä vastointahtoa pidä seurustella,mutta pitäisi kyllä antaa jo nuorellaiällä sydämelleen mahdollisuus rakastua,eikä kylmästi harkiten elää yksin,kun se on niin helppoa ja vaaratonta epäonnistua suhteissa.
multakin kuin tuolla Vanhapoikamiehellä..Neuvoni tuossa yläpuolella ovat kenties aika köykäisiä, mutta eräänlaisia neuvoja nekin. Sitä paitsi mulla itselläni ei ole lukuisia seurustelusuhteita takana, koska suurimmalta osin elämästäni ollut liian harkitseva, ja nyt todellakin kynnys on noussut liian korkeaksi. Ikääkin on jo "riittävästi", jopa niin paljon, että en edes kehtaa tähän laittaa. Mieluummin jos näillä palstoilla jotain valittelisin, niin se olisi tällä hetkellä yksinäisyys eikä se, kuinka olen pettynyt ihmissuhteisiin. Pettynytkin kuitenkin olen koska välillä harkintakykyni "ei ole toiminut", mutta enpä sitä täällä ala valittelemaan. Pettymyksetkin kuuluvat elämään, ja riskejä pitää ottaa.
Ei harkinta pahasta ole,mutta harkiten olla seurustelematta voi olla,jos siihen tottuu.
Kuten sanoit iänmyötä kynnys seurustelunaloittamiseen joskus kasvaa.
Loppujenlopuksi yksinäisyyteen tottuu ja lopulta ei sitten uskalla edes harkita muunlaista olomuotoa,vaikka se ei olisikaan se parasmahdollinen olotila.
Olenko kuitenkin oikeassa jos sanon,että ns. harkintakykysi toimimattomuutesi on antanut sinulle rutkasti elämänkokemusta,ja kykyä harkita seuraavaa siirtoa jo sydänkin mukana.
Vai harkitsetko nykyisin vain ja ainoastaan järjellä.
Niinhän se menee, että seurustelu on paneskelun synonyymi...
Ja voi kai niitä naisia muualtakin etsiä kuin baareista? No mistä? No ei varmaan oo muita kuin netti ja baarit, jos siis etsimisestä puhutaan, muu on sitten sattumalta kohtaamista.
Ja huvituksistakaan moni ei vaadi rahaa.
Ja on sitä sellasiakin seksimuotoja missä ei voi tulla raskaaksi. Kysy vaikka Bill Clintonilta.
Se täytyy sanoa, että jos naisillakaan ei ois rintoja, niin empä varmaan itsekään olis kovin kiinnostunut heitä jallittelemaan. Se on siinä rajalla että onko panostuksen väärti se mitä sit tulee.
Mäkin aloitin seurustelun 26-vuottiana. Olen säästynnyt sydänsuruilta ja pettymyksistä. Nyt olen erossa tytöstäni, koska hän opiskelee ulkomailla. Meidän suhteessa on paljon rakkautta ja seksia En voi olla enää ilman häntä. Mutta en ole pettännyt häntä vaikka näin hänet 5 kk sitten. Mä odotan häntä! Sitten kun sulle tule ensimmäinen suhde, usko pois, sä et haluaa olla yksin!! Se on varma!! Mä uskon kun sä oot ilman naista niin kauan, sinä arvostat heitä enemmän jatkossa! Niinkun minä!