Näin jälkeenpäin täytyy myöntää,että on kuin muistelisin jonkun toisen elämää,kun muistelin sitä vuoden kestänyttä aikaa,jolloin olin itse se toinen nainen.Sen suhteen myötä minä menetin koko entisen elämäni,myös oman mieheni,ja kun tämä "toinen mies" kärähti vaimolleen,sain minä jäädä ja hän jäi vaimonsa luo.Oli siinä meikäläisellä taas omassa elämässä kasaamista,ja prosessi jatkuu aina vaan..(suhteen katkeamisesta on nyt puoli vuotta)Tämä oli yksi elämäni suurimmista opetuksista,ja toivon,että tämä opetti että tästedes olen itse luottamuksen arvoinen.
Minä olin se toinen nainen
Santra
133341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luuletko ,että petetyllä on helpompaa kasata elämää uudelleen ja prosessi jatkuu todellakin kauan.Tämä oli yksi elämäni suurimmista opetuksista, mitä en todellakaan itse valinnut ,niinkuin sinä teit .Siinä on suuri ero
En todellakaan luule,että petetyn osa olisi helpompi.Olen myös itse joutunut petetyksi,ja tiedän senkin puolen.Ja läheltä olen nähnyt nytkin tämän oman suhteeni johdosta,kun mies palasi vaimonsa luo,vaimo soittaa minulle useita kertoja viikossa,ja saan olla melkoisena välikätenä..olen yrittänyt kertoa kaikki mitä vaimo haluaa tietää,jotta heidän suhteensa pelastuisi edes nyt.
Toivottavasti opit että pysyt erossa varatuista miehistä! Miehiä löytyy varmasti vapaitakin.
Suoraan sanottuna halveksin "toisia naisia". Itsekin olen pettänyt, en siis ole mikään pyhimys, mutta varatuista olen pysynyt erossa.
Miltä luulet että petetystä tuntuu, tai lapsista jotka jäävät ilman toista vanhempaa..?!
Edelleenkään en pelannut suhdettani yksin,vaan siinä oli mukana se toinen mies,joka omisti sen vaimonsa ja minä oman mieheni..eli ihan tasan siinä on syitä etsiessä vikaa myös siinä miehessä.Myös hän petti vaimoaan ja myös minä olin varattu.Kummasti ne on aina vaan ne naiset,joissa vika on..ei se taida ihan olla niinkään.
Tottakai syy on myös miehessä,mutta eihän sitä vihaa kohdista siihen ihmiseen jota kaikesta huolimatta rakastaa,vaan se on helpompi kohdistaa siihen itselle ventovieraaseen ihmiseen,ja ne vihan tunteet ovat todella pelottavia.miksi itse erosit miehestäsi ,kerroitko itse vai saiko miehesi tiedon jostain muualta ja sait kenkää.Miehet ei anna uskottomuutta anteeksi niin usein kuin naiset.
Kerroin itse,ja sain jopa anteeksi,mutta itsestäni tuntui,että oli pakko jättää se kaikki,koska olin kohdellut miestäni huonosti.Vieläkin olemme paljon tekemisissä "oman mieheni" kanssa,ja kenties vielä joskus kaikki alkaa alusta.
Tunnen kamalaa syyllisyyttä siitä että olin "toinen nainen" vaikka en sitä itse edes tiennyt. Seurusteluamme oli jatkunut muutaman kuukauden, kun aloin ihmetellä sitä että miesystäväni vältteli esiintymistä kanssani julkisilla paikoilla. Tuntuihan se alkuun ihanalle että tapasimme useimmiten minun luonani, tai hänen järjetämillään pikku viikonloppumatkoilla. Kaipasin kuitenkin ihan tavallista kaupungilla kiertelyä jne.... No loppujenlopuksi että tämä "ihana vapaa" mies olikin varattu. Katkaisin suhteen heti. Mutta kamala syyllisyys on jäänyt, ja luottamus miehiin mennyt, en uskalla lähteä suhteeseen enää ollenkaan, vaan epäilen kaikkien olevan varattuja.
Myötätuntoa tunnen, vaikka olen itse petetty ja jätetty. Avioero on totaalikatastrofi kaikille, erityisesti lapsille. Eikä se uusperheidenkään elämä herkkua ole. Ojasta allikkoon äijät itsen-
sä järkkää.
Suurin syyllinen on yhteiskunta. Suorastaan houkuttelee, kun eroaminen on tehty niin helpoksi.
Vanhat perheet voi jättää heitteille yhteiskunnan almujen varaan. Vanhat vaimot jäävät ilman eläkkeitä, lapsia pallotellaan eikä niiden mielenterveyskään kestä, turvallisuudesta nyt puhumattakaan.
Vain naisen kanssa voi tehdä 6 kuukautta kestävän "ikuisen" sopimuksen, jonka voi yksipuolisesti purkaa ilman mitään korvauksia.
JA KIRKKO VIELÄ VIHKII VAIKKA VIIDETTÄ KERTAA !
Todellisuudessa jos perheessä on lapsia, liitto on ikuinen, eikä siitä ryökäleestä pääse millään, se on aina lapseni isä. Mies on vaan hankkinut toisen vaimon ! Uskollisuus on miehen mitta.
Suvussani ja tuttavapiirissä on useitakin ns. "uusioperheitä", joissa on omat lapset ja voi olla myös yhteisiä lapsia. Näissä perheissä ainakin lapset voivat hyvin, osaavat käyttäytyä ja ovat tasapainoisia nuoria, lapsia. Se millaiseksi heidän elämänsä muodostuu eron jälkeen riippuu ihan vanhemmista, kuinka katkeraksi ja riitaiseksi he eronsa tekevät ja kuinka käyttävät lapsia välikätenään. Se on aikuisten tyhmyyttä. Monella alkaa parempi elämä kun on eronnut ja löytänyt paremman puolison. Petetty ja jätetty monesti vaan on se katkera suunsoittaja, kun ei tajua että hänelläkin voi olla uusi parempi tulevaisuus edessä.
sitä nimittäin, et sut on jätetty.
Kulissiavioliittoja ja niissä onnettomia lapsia aivan tarpeeksi. Sitten ihmetellään, kuinka ihan "normaalista ydinperheestä" olevat lapset tekee kauheuksia (Heinojen teurastus, Eveliinan murha, jne.) -- koska niistä perheistä rakkaus on kuollut aikoja sitten, ja kaikkien olisi ollut parempi jos vanhemmat olisivat eronneet siitä perhe helvetistä aikanaan.
Mitä se hyödyttää märehtiä täällä tuollaista asiaa. Pöljiäkö te olette?
Ikivanha luonnonlaki toimii, nyt ja muinaisuudessa. Molemmat haluavat, ajasta, paikasta ja asemasta riippumatta. Sitten tehdään sitä ja sitten tapahtuu tätä. Ennen itsekukin nuoli haavansa vähin äänin. Jos kävi heikosti, pyövelin kirves teki tehtävänsä. Nyt ne pitää tuputtaa tänne.
"Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" (ja turpa kiinni)
Kun miehen laittaa valitsemaan oman vaimon ja "toisen naisen" välillä, vastaus on aina: OMA VAIMO. Olet varmaankin ylpeä itsestäsi kun rikoit kaksi perhettä, minun ja sinun. Minkälainen äiti olet kun hylkäsit lapsesti mieheni vuoksi? Tottakai mieheni huomasi sinun todellisen luonteen ja aneli päästä takaisin minun luo. Otin hänet takaisin vain sen takia että pystyin itse jättämään hänet. Ei ole haikaillut sinun perään.
En ole todellakaan hylännyt lapsiani,minulla on kaikesta huolimatta ihanat lapset,4v poika ja 7 vuotias tyttö,jotka ovat minun edelleenkin.Ja minun suhteessani ei mies koskaan tarvinut anella takaisin pääsyä vaimonsa luo,vaimo sai tietää asiasta vasta jokin aika suhteen päätyttä.Mutta harmi että olet kokenut vastaavaa.Minua et nyt tunnistanut.