Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Anoppini ei ole koskaan hyväksynyt minua. Hän oli aikoinaan todella pettynyt, kun nain hänen tyttärensä. Välimme ovat kireät ja keskustelua ei ole oikein koskaan syntynyt. Appiukon kanssa menee kohtalaisesti. Appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin minun äitini. Asun perheeni kanssa n. 150 km päässä sieltä.
Anoppini ja minun äitini ovat täysin erilaisia ihmisiä ja heidän välinsä ovat olleet muodolliset. Syynä on myös anoppini suhtautuminen minuun, hänen tyttärensä riistäjään. Viime aikoina on ajauduttu siihen, että anoppini ei enää ole edes huomaavinaan äitiäni kadulla. Appiukko sentään nyökkää vaisusti äidilleni.
Lapseni ylioppilasjuhlissa oli paikalla vaimoni sisar perheineen. Kun anoppi kävi kahvipöytään vaimon sisaren miehen viereen totesi hän kuuluvasti "Käyn tähän suosikkikivävyni viereen".
Pitäisikö minun antaa asioiden olla vai pitää anopille puhuttelu? Kyseessä on tietenkin yli 70-vuotiaat ihmiset omine tapoinen ja pinttymineen.
Oma äitini halveksuu anoppia ja pitää tätä moukkana ja tyhmänä.
Anoppini ja minun äitini ovat täysin erilaisia ihmisiä ja heidän välinsä ovat olleet muodolliset. Syynä on myös anoppini suhtautuminen minuun, hänen tyttärensä riistäjään. Viime aikoina on ajauduttu siihen, että anoppini ei enää ole edes huomaavinaan äitiäni kadulla. Appiukko sentään nyökkää vaisusti äidilleni.
Lapseni ylioppilasjuhlissa oli paikalla vaimoni sisar perheineen. Kun anoppi kävi kahvipöytään vaimon sisaren miehen viereen totesi hän kuuluvasti "Käyn tähän suosikkikivävyni viereen".
Pitäisikö minun antaa asioiden olla vai pitää anopille puhuttelu? Kyseessä on tietenkin yli 70-vuotiaat ihmiset omine tapoinen ja pinttymineen.
Oma äitini halveksuu anoppia ja pitää tätä moukkana ja tyhmänä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä sinun anoppisi tuntuu olevan aika härski.
Mikä tähän käytöksen on syynä?Miksi hän ei ole sinua sulattanut?
Hänhän on mummikin vielä.Ei missään tapauksessa saisi käyttäytyä noin.
Syy käytökseen pitäsi selvittää.Ikä ei oikeuta ilkeyteen!
Kertomuksesi oli kuin minun kertomukseni vain sillä erotuksella, että minä olen nainen. Minun anoppini ei hyväksynyt minua, kieltäytyi tulemasta häihimme mutta asettui asumaan pihapiirimme maalle vapaa-ajan asuntoonsa. Yhteiselo kesti 15 vuotta toukokuusta syyskuuhun ja syksyllä lähtiessään kaupunkiin sain kuulla kuinka tylsää maalla olisi jos sinne jäisi. Talomme oli purkukunnossa kun mieheni sai sen äidiltään. Pihat olivat yhtä savikasaa, mutta mitään ei saanut istuttaa rauhassa kun aikaisemmin oli kaikki ollut paremmin.Päivällä piti olla pihalla hiljaista että hän sai nukkua mökissään , nurmikon leikkuuajankohta piti oikein valita ettei vain olisi herättänyt häntä. Hieno kaupunkilaisrouva kun oli. Minä olen maalta kotoisin ja olin vielä vienyt hänen ainoan poikansa, vaikka poika oli jo 30-vuotias. Puhuin 15 vuotta miehelleni, että tekisimme esim. sopimuksen siitä, että saisimme olla joskus vain omana perheenä kesäisin, mutta se ei sopinut miehelleni.Kuulin, että minun piti ymmärtää kaupunkilaisrouvaa. Rupesin vihaamaan anoppiani, mutta yritin olla hänelle kohtelias. Mieheni arvonato silmissäni meni nollaan, ajattelin, että mikä raukkis. Viimeisenä syksynä ennen anoppini kuolemaa, kerroin hänelle mitä mieltä tästä kaikesta olen ollut. Sanoin hänelle itselleenkin, että vihaan häntä. Anoppini sai muutaman viikon kuluttua sairauskohtauksen, johon hän menehtyi. Olen joskus ajatellut, että sairauskohtauksen osa-syynä ehkä oli vihanpurkaukseni, mutta en voinut pidätellä itseäni varsinkin kun oli selvinnyt, että miehelläni oli ollut toinen nainen ja ilmeisesti anoppini oli tiennyt asiasta.
Joten mitä tästä opimme. Mieheni ja minun yhteiselämämme on käsinyt anoppitilanteesta, en arvosta miestäni, jonka mielestä syy oli aina minussa ja odotan hetkeä, jolloin muutan kaupunkiin ja jätän hänet maalaiidyllinsä keskelle.
Oma anoppi v...taa myös .Tekopyhä p-reikä .
Jos olisit miniäni ja minä tuo kuollut anoppi,olisin kyllä pyytänyt sinulta anteeksi ennen kuolemaani.Kyllähän aikuinen ihminen on tajunnut ettei hän noin olisi saanut käyttäytyä.Minusta sinä teit aivan oikein kun sanoit,mitä tunsit ja vielä oikeutetusti tunsit!
jos et olisi sanonut,harmittelisit sitä nyt.Hävyttömyyden huippu on kyllä tuo,että hän tiesi miehesi toisesta suhteesta eikä sanonut sinulle?tai antanut poikansa kuulla huutia!
Omaan mieleeni ei tulisi tunkea nuorenparin pihallehäiriköksi määräilemään.Kylään tullaan kun pyydetään.Hienostihan sinä,miniä,kuitenkin pärjäsit kun noin kauan kestit!Homma tuli kunniakkaasti kärsittyä!Sinulle toivon hyvää miestä ja reilua anoppia!
Liioittematta sanoen kurkkuani kuivasi kun luin kommmentejanne.Olen niin monet vuodet kuullut, että minun tulee ymmärtää,joustaa ja että olen erakko, joka ei tule ihmisten kanssa toimeen. Jossakin vaiheessa itsekin uskoin kaikkeen tähän. Oma äitini kunnioitti perheemme rauhaa, tuli käymään vain kutsuttaessa ja tarvittaessa hoitamaan pariksi päiväksi kerrallaan lapsiamme kun he olivat sairaita. Sinnillä ja sisulla jaksoin kaikki ne vuodet, mutta nyt kun pahin kaaos perheessämme alkaa olla ohitse ( toinen nainenkin on jo jäänyt ) ja mieheni joskus jopa kuuntelee mitä ajattelen, olen välillä niin väsynyt kuin olisin juossut maratonin ( taitaa olla huono vertaus).On tunne, että on anatanut kaikkensa ja voi välillä oikeasti pahoin. Niin lujille tämä on ottanut. Anoppini kuolemasta ja toinen nainen kriisistä on jo useita vuosia ja vasta nyt minusta alkaa tuntua, että olen ihminen minäkin. Huomaan auringon paisteen ja tunnen, että olen levollinen ja minuakin jokin kiva asia voi vielä odottaa. Sen olen oppinut, että hyväksyn poikani vaimon ( jos on kunnon ihminen ), annan heidän elää omaa elämäänsä ja minä omaani.
Kiitos kaikille naisille, jotka ovat tukeneet miniäänsä eivätkä kokeneet häntä kilpailijanaan tai ihmisenä, jonka yli voi kävellä.
Olet todella paljon joutunut vääryyksiä kärsimään,mutta mikä hienointa,et tunne enää katkeruutta tai vihaa.Osaat katsoa eteenpäin.Tämä asenteesi elämääsi on sielusi viisautta.Olet varmasi hyvä äitinä ja puoliso,josta miehesi saa olla onnellinen.Olet niitä harvoja viisaita ja kestäviä naisia,parhaimmistoa!Kunnioitan sinua!