Toimin markkinointialalla päällikkö tehtävissä.
Palkkani on surkeat n. 2300 €/kk (brutto) ja samanlaisella toimenkuvalla oleva kolleegani ansaitsee 3000 €/kk.
Nämä ovat ns. sopimuspalkkoja, koska alalla ei ole taulukkopalkkoja. Olemme samaa sukupuolta, koulutus suunnilleen sama. Työkokemusta molemmilla yli 10 vuotta (joskin juuri tässä tehtävässä minulla 3 vuotta enemmän).
Olen pätevä ja pidetty työtekijä (esimieheltä sekä työkavereilta saatua palautetta).
Palkankorjausta on pyydetty neljä kertaa ja joka kerta luvattu sanoen, että nyt ei voi taloudellisen tilanteen vuoksi korjata, katsotaan sitten myöhemmin. On katsottu jo 2,5 vuotta. Yritys on yksi suurimmista Suomessa kaupanalalla ja erittäin vakavarainen. Liittokin jo mukana kuvioissa, mutta työnantaja haraa vastaan.
Mitäpä tuumatte tapauksesta?
Palkkani on surkeat n. 2300 €/kk (brutto) ja samanlaisella toimenkuvalla oleva kolleegani ansaitsee 3000 €/kk.
Nämä ovat ns. sopimuspalkkoja, koska alalla ei ole taulukkopalkkoja. Olemme samaa sukupuolta, koulutus suunnilleen sama. Työkokemusta molemmilla yli 10 vuotta (joskin juuri tässä tehtävässä minulla 3 vuotta enemmän).
Olen pätevä ja pidetty työtekijä (esimieheltä sekä työkavereilta saatua palautetta).
Palkankorjausta on pyydetty neljä kertaa ja joka kerta luvattu sanoen, että nyt ei voi taloudellisen tilanteen vuoksi korjata, katsotaan sitten myöhemmin. On katsottu jo 2,5 vuotta. Yritys on yksi suurimmista Suomessa kaupanalalla ja erittäin vakavarainen. Liittokin jo mukana kuvioissa, mutta työnantaja haraa vastaan.
Mitäpä tuumatte tapauksesta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
lukea ihmisen luulevan itseään syrjityksi, kun hän
- tienaa yli suomalaisen keskitason
- toimii päällikkötasolla
- on pätevä ja pidetty henkilö työpaikallaan
- on saanut olla vakituisessa työssä yli 10v.
Ainahan voit ottaa loparit ja jäädä työttömäksi, niin opit tietämään millaista on olla oikeasti syrjitty.
Sorry, jos vaikutan tylyltä, mutta itsepähän kysyit mitä tuumaan :)
Työttömyydestä en tiedä mitään, myönnän. Opiskellut olen, kun en ole ollut töissä. Tiedän siis miten tulla toimeen pienillä tuloilla.
Sanon vain, että ei paljon auta vaikka on vakituisessa työssä ja palkka yli suomalaisen keskitason, jos tietää saavansa 500 - 1000e/kk pienempää palkkaa kuin tehtävät edelyttäisi. Hyväksikäyttöä se on ja se jos jokin syö työmotivaatiota.
Firmat vetoavat huonoihin näkyviin, mutta rahaa näyttää riittävän muille paitsi niille jotka ne työt tekee.
Ikävää, että paras keino vaikuttaa asiaan on vaihtaa firmaa tai vst. Parempi tehdä jotain kuin katkeroitua 10 vuosia...
Tosi kiva ehdotus tuo työttömäksi jääminen. Niinpä taidan tehdäkin, sillä olen jo irtisanottu firman taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
Taisinkin olla tyhmä kun olin vanhempainvapaalla enkä töissä, kun YT:t jälleen kerran tuli.
Oli kiva tulla töihin kun tiesi että loparit odottaa, kun jäljellä olevat työt oli syksyllä jaettu paikalla olevien kesken. Arvaapa oliko se kivaa ja kun vielä tietää, että oli aikanaan painanut hulluna töitä alipalkattuna (siihen nähden mitä oikeasti olisi pitänyt saada palkkaa).
Eli minulla taitaa ollakin tupla-tupla-kivaa
- alipalkattu
- irtisanottu
- kohta työtön
Olin 3 vuotta töissä harjoittelijapalkalla. Samaa työtä tekevät työkaverini saivat palkankorotuksia vaikka olin tullut ennen heitä töihin.
Minullekin lupailtiin tyyliin "seuraavaksi on sinun vuorosi", mutta kun vuoroani ei tosiaan kolmeen vuoteen tullut, äänestin jaloillani.
Ja se muuten käy perustelluksi syyksi työkkäriinkin, karenssia ei tullut!
Ehkä syy oli siinä, että tartuin liikaa firman epäkohtiin, kun kaikki muut vaan nuoleskelivat ja olivat asioista hiljaa.
ettei ollut kovin hauskaa. Mulla oli muuten sama kohtalo, paitsi että (hölmö kun olen)painoin hommia alipalkattuna silloin kun olisi pitänyt keskittyä työpaikkaseurusteluun ja opetella nuoleskelemaan. Hyviä jatkoja sulle, helpottaa kun ajattelee etteivät ainakaan enää voi käyttää hyväkseen.
että se jonkin verran lieventää "katkeruutta", kun tietää, että hyväksikäyttö on tältä erää loppu. Tällä hetkellä minun työni on kipattu jäljelle jääneille ihmisille, lähinnä tuolle parempi palkkaiselle kollegalleni, joka murtunee järkyttävän työmääränsä alle minä hetkenä hyvänsä. Täytyy olla toisaalta vielä hyvillään etten ollut täällä silloin kun YT:ssä jaettiin taas työt uudelleen, sillä saattaisin olla itse se joka "sai" jäädä ja näin ollen olisin edelleen alipalkalla ja töitä olisi tullut tuplasti lisää.
Sitä en olisi itsekään enää kestänyt. Hieman sääliksi käy heitä, jotka jäävät tänne meidän irtisanottujen lähdettyä. Työmäärät ovat hirvittävät!
Älä jää tuleen makaamaan. Jos sinut on jo irtisanottu niin ala täysillä hakea uutta duunia. Työnsaanti on paljon helpompaa, jos olet jo töissä jossain. Jos työpaikalla tulee sanomista haastattelumatkoista johtuvista poissaoloista tms. niin minkäs tekevät? Antavat toistamiseen potkut, heh! Karista kaikki naisille tyypillinen kiltteys ja aja vain kylmästi omaa etuasi. Tsemppiä!
Tiedän tilanteen tosin eri alalta:
Tehtävät vastuu lisääntyvät, aika näihin vähenee, mutta palkka pysyy samana. On helppo perustella huonoilla näkymillä korotukset ja todeta, että katsotaan sitten joskus uudestaan. Sama toistuu niin kauan kun sen antaa toistua.
Pidemmän päälle mahdoton yhtälö. Hanki uusi työpaikka ja koeta uudella onnella.
Tiedän kyllä, että ei ole herkkua etsiä uutta työpaikkaa, mutta mikäli ei halua alistua kohtaloonsa niin pakko se on tehdä...
Arvaappa millaista oli ryhmäurakassa. Jotkut sanoivat etteivät he tee kuin 60 mk:n edestä tunnissa. Jotkut tekivät 100 mk:n edestä tunnissa. Kummallekin sama palkka. Oliko oikeudenmukaista?
Kysymys ei ollut ammattitaidon puutteesta tai muusta rajoittuneisuudesta, vaan tahallisesta työn teon jarruttamisesta. Siksi urakoissa on aina pyrittävä henkilökohtaiseen yksilöurakointiin.
Silloin työn tekeminen omaan pottiinsa ja tahtiinsa on paljon mielekkäämpää,kannustavampaa ja palkitsevampaa ilman kenenkään peiliin katsomista ja siihen kehottamista.
Kyllä tämä maailma on tosi kylmä ja ihmiset raakoja toisiansa kohtaan ja hyväksi käyttäjiä.
Minäkin jäin eläkeputkeen ja vain siitä syystä kun jouduin väärin kohdelluksi. Kukapa sitä töissä jaksaa olla naljailun kohteena,kun pitäisi töitäkin tehdä. Eipä se tilanne ole kuulema muuttunut . Nythän siellä sota onkin käynnissä ja jäljelle jääneet tekevät entistä ememmän töitä ,niin ketkä ovat vielä tekemässä . Luulenpa kohta firma vähentää väkeään etnisen puhdistuksen vuoksi. On vieläkin loisia liian paljon .
Saatanan idiootti !!!!
Palkka sovitaan mieleiseksi kun tehdään työsopimusta, saatana.
Sinulla on fiksu "kolleeka", joka on tämän ilmeisesti tajunnut, sinä et !!!!!
Tyhmästä päästä kärsii koko perhe ja kukkaro, katkeroidu ja masennu.
nimim. 3200 Eguu / kk
Sinunhan pitäisi olla onnellinen kun revit rahaa noin rutosti. Eikö se raha tuokaa onnea? Ei ainakaan raivostasi päätellen. Jos noin ottaa pannuun , niin sano itsesi irti . Pakkoko se on ruveta riepumaan noin kireästi.
Voihan sitä tyhmyydeksikin sanoa, kun en ole tajunnut vuosia sitten ennen ylennystäni pyytää ennakkoon palkkaa. Mutta kun ei ole tuota selvännäkijän kykyä, että olisin tiennyt viisi vuotta sitten saavani ylennyksen, mutta en palkan tarkistusta. Onpahan aika vaikea ruveta vääntämään kättä palkasta siinä vaiheessa kun uusia vastuita tipahtelee matkan varrella lisää.
Sinäkin varmaan olisit tyytyväinen, jos nyt saisit roimasti lisää vastuuta ja ylennyksen, mutta palkkasi pidettäisiin samana. Ja samalla palkattaisiin kollega joka saisi rutkasti enemmän kuin sinä.
Silloinhan sinä olisit se IDIOOTTI MYÖS!!!!
Ei se raha tuo onnea, mutta helpottaa kummasti elämistä tässä kalliissa koto-Suomessa. Lisäisin vain vielä alkuperäiseen, että työttömänä kohta olenkin. YT:t napsahti ja kun en ollut pelipaikalla vaan vanhempainlomalla niin jäin ilman työtä, nyt kun juuri palasin töihin. Joten turha olla sinunkaan kateellinen. Irtisanomisajan jälkeen ei minullakaan välttämättä ole töitä. Mutta kiva kun kannustit. Näköjään kuulut samaan syrjimistä kannattavien kastiin.
Toivottavasti sinua ei tulla millään lailla koskaan syrjimään ja saat aina oikeudenmukaisen kohtelun. Onnea jatkossa!
Voi veikkonen , syrjittyhän minäkin olen . Luottamusmies antoi kenkää. Suomessahan joissain firmoissa on luottamusmiehillä suurempi valta joukkohengen voimalla kuin konsanaan työnantajalla. Siitä huolimatta olen kiitollinen, ettei siellä työpaikalla tarvitse silmätikkuna olla
No mehän taidammekin olla sitten melkein kohtalotovereita. Eikä minun tarinani ole pelkästään tuo palkka-asia. Sitä ennen edellinen esimieheni (reilu 2 vuotta sitten) harrasti työpaikkakiusaamista oikein rankemman kanssa.
Työyhteisöömme jouduttiin kutsumaan jopa ammattiauttaja (sen jälkeen kun tämä esimies oli saanut luvan lähteä). Hän aloitti kiusaamisen minusta ja kun hän alkoi harrastaa sitä useampaan henkilöön niin lopulta hänelle annettiin ymmärtää, että hänen läsnäolonsa ei ole enää firmassa tarpeen. Parempaa kevättä sinulle, minä yritän etsiä uutterasti uutta työpaikkaa ettei tarvitsisi kokea työttömyyden tuomaa mielipahaa.
Avainhenkilö.
Eipä taida tässä tapauksessa olla kyse tuosta asiasta. Meidän työtehtävämme ovat täsmälleen samat vaikkakin työskentelemme eri asiakkaiden kanssa, joskin tuoteala on sama ja asiakkaatkin samanlaiset (toimivat vain ns. eri kyltin alla).
Me molemmat olemme olleet tässä tapauksessa avainhenkilöitä. Niin, maailma on julma ja epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitseeko sen olla niin?