Minua vaivaa asia, joka koskee toisen osapuolen ilmitullutta pitkäaikaista uskottomuutta saman ihmisen kanssa.
Miten tarkkaan petetyn osapuolen pitäisi saada tietoa tapahtuneista ja rauhoittaakseen itseään?
Vai kuuluuko pettäjän oikeuksiin olla kertomatta mitään, ainoastaanko riittää, että myöntää pettäneensä.
Luoko tieto tällaisessa tapauksessa mielestänne turhaa tuskaa petetylle, vai onko parempi kitua epätietoisuudessa, koska tapahtumathan kuitenkin pyörivät petetyn mielessä pitkään. Koko ajan vain miettii miksi ja mitä tapahtunut? Missä on tehnyt väärin, että näin kävi? Mikä toisessa
osapuolessa pettäjää niin paljon viehätti, että suhde pääsi kehittymään niin pitkälle?????
Siis mitä oikeuksia on petetyllä tällaisessa tapauksessa?
Miten teillä on tällainen tapaus käsitelty, että elämä palaisi edes jotakuinkin normaaliksi ?
Miten tarkkaan petetyn osapuolen pitäisi saada tietoa tapahtuneista ja rauhoittaakseen itseään?
Vai kuuluuko pettäjän oikeuksiin olla kertomatta mitään, ainoastaanko riittää, että myöntää pettäneensä.
Luoko tieto tällaisessa tapauksessa mielestänne turhaa tuskaa petetylle, vai onko parempi kitua epätietoisuudessa, koska tapahtumathan kuitenkin pyörivät petetyn mielessä pitkään. Koko ajan vain miettii miksi ja mitä tapahtunut? Missä on tehnyt väärin, että näin kävi? Mikä toisessa
osapuolessa pettäjää niin paljon viehätti, että suhde pääsi kehittymään niin pitkälle?????
Siis mitä oikeuksia on petetyllä tällaisessa tapauksessa?
Miten teillä on tällainen tapaus käsitelty, että elämä palaisi edes jotakuinkin normaaliksi ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Petetyn asian käsittelyn kannalta on tärkeää tietää kaikki. Silloin on olemassa rajat jonka sisällä olevat asiat pitää työstää.
Asiaa käsitellään ainakin jossain muodossa uudelleen kun on riitelyn paikka, vaikka kuinka on asia sovittu.
Ehkä parempi niin, sillä vääryyden kärsinyt käsittelisi sitä muutoin yksin mielessään.
Mikään ei palaa koskaan ennalleen, se rikos ei näytä vanhenevan koskaan.
Aitoa luottamusta ei ole kuin yksi kappale kullakin käytettävissä.
Ole rehellinen itsellesi, pääset vähemmällä. Kun kerran noin kirjoitat, se kertoo sinusta paljon. Et tule koskaan toipumaan täysin asiasta.
Suunnittele tulevaisuutesi sen mukaan.
Vastasin tähän jo eilen. En käy sitä nyt toistamaan. Olen pitkälti samaa mieltä kuin edellinen vastaaja. Petetyn tulee saada päättää, kuinka paljon ja mitä tietoja kerrotaan. Jos mitään ei kerrota, se on tavallaan pettämisen jatkamista. Petturi ja hänen petoskumppaninsa ovat muurin toisella puolella, ja petetty yksin toisella puolella. Tämä muuri on pakko purkaa.
Lisäksi katsoisin, että pitkäaikaisesta pettämisestä ei pariskunta yksin selviä. Siihen tarvitaan ammattilaisen apua. Eikä se yhdessä jatkaminen ole sittenkään helppoa, harvoin edes mahdollista. Pitkäaikaista pettämistä ei pidä rinnastaa yhden yön hairahdukseen. Monasti se voi olla "vahinko". Pitkä suhde ei sitä ole koskaan.
että mielestäni juuri yksityiskohtien tarkka kertominen toiselle on pahempaa kuin itse pettäminen.
Vaikka nimimerkkini on tuo, en todellakaan ole yllyttämässä ketään masokismiin. Sitähän se yksityiskohdilla "herkuttelu" väistämättä on. Perusasiat suhteesta tulee tietää. Esim. kuinka kauan kestänyt, mikä siihen johti, mitä petetty voi tehdä ettei sama toistu, onko käytetty ehkäisyä yms.
Jos miehelläni olisi suhde toiseen en haluaisi mainitsemistasi perusasioista tietää mitään. Miehelläni olisi taatusti syynsä suhteeseen, mutta miksi hänen pitäisi ne minulle kertoa? Mitä hyötyä siitä olisi minulle?
Jos itselläni olisi suhde toiseen, se olisi se mikä se on eikä mieheni pystyisi tekemään mitään, ettei se toistuisi; vain itse siihen pystyy vaikuttamaan.
Pitkän suhteemme aikana emme ole kertaakaan sanoneet omien tekojemme syyn johtuvan toisesta. Pahempi juttu jos näin pitäisi selitellä.
Kovin on idealistinen käsityksesi todellisesta tilanteesta. Kyllä siinä tulee mm. huoli omasta terveydestä. Ja on aivan turha väittää, etteikö pettämisissä, varsinkin pitkäaikaisissa, olisi takana usein myös parisuhdeongelmia, joista petetty osapuoli ei välttämättä ole ollut ollenkaan tietoinen. Kyllä sillon, jos jatkoa parisuhteelle edes harkitaan,täytyy molempien katsoa peiliin, ja vilpittömästi selvittää, missä mahdollisesti löytyy korjattavaa.
Kirjoituksestasi huokuu joko kokemattomuuus, tai sitten sinulla on meneillään sivusuhde, josta et käryn jälkeen halua miehellesi kertoa mitään, vaan antaa hänen kärvistellä oman mielikuvituksensa varassa. Jos näin on, ei tulevaisuus hyvältä näytä.
Tiedän asiat, mutta niitä ei voi näköjään tunnustaa. Sen verran on näyttöä.
Miten mies voi sählätä asiat tuohon jamaan?
Missä on pelisilmä?
Paska ukko, siinähän joku saa itselleen sohvaperunan,joka maksaa minulle kipurahat
takuulla.
Olen katkera, mutta kun ei keskustelusuhde enää
toimi, mitäs teet? Saatanan paska!
... kipurahat ... vertauskuva vai perustuuko isompaakin suunnitelmaan ?
Mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure! Liika rehellisyys on myös pahasta.
Näin on kuin sanot, edellyttäen ettei tiedä asiasta mitään.
Mutta kun tietää mitä on tapahtunut, pitäisi silloin tietää asia kokonaan. En tarkoita perverssejä yksityiskohtia.
Sydän suree tietoa ja luuloa. luulo ei vanhene, koska se elää eri muotoja ja on aina tuore. tieto vanhenee.
Vahinko on jo tapahtunut, nyt pitää keskittyä vahinkojen korjaamiseen.
Jos puolisosi on pettänyt sinua pitkään, niin hänhän on "valehdellut" sinulle koko sen ajan ja hän ei todellakaan kerro kaikkea totuutta pettämisestään. Ja pettäjällä on se tapa että hyvin todennäköisesti on pettänyt aikaisemminkin ja tulee pettämään vielä tulevaisuudessakin. Mihinkäpä se luonne siitä muuttuu. Pitkä suhde toisen kanssa on oire siitä että liitossa ei todellakaan ole kaikki kunnossa. Sama epäilys tulee kalvamaan sinua aina ja tulevaisuudessa pettäjän kanssa. Se nakertaa liittoa. Eri vaihtoehtoja kannattaa harkita. Ei se erokaan mikään maailmanloppu ole. Minä otin eron enkä ole katunut, vaikka oli lapsi, talo ja velkaa ja sukulaiset painosti päälle ja mietinnät että mitähän ne ihmiset sanoo jne...
Nyt menee paremmin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pitää tietää. Asiat täytyy tietää niin tarkkaan, ettei tarvitse kuvitella tai luulla enää mitään. Silloin niitä pystyy käsittelemään.
Vaikeampi juttu on se, miten voi varmistua ettei sitä tapahdu uudelleen. Oma mieheni jäi nyt toisen kerran kiinni.
Vaikeaa on, en tiedä miten tästä eteenpäin.