hei. multa kuoli yks tuttu noin vuosi sitten ja hän ei edes ollut mikään kauheen
läheinen minulle. paitsi että kun olin hyvin pieni hän aina leikki mun kans kaik-
kea ja kertoi ennen poismenoaan minulle suuren salaisuutensa, jota ei vieläkään
kai kukaan muu tiedä. aina kun hän tulee mieleeni alan itkeä niin ettei voi
ees ihminen itkiä niin paljon. ja nyt vielä mun uus historianlehtori muistuttaa
aivan täysin häntä ja aloin suorastaan itkeen siellä. miten voi olla mahollista
että ihmistä jonka kanssa ei ees kamalasti ollut tekemisissä voi surra näin
paljon!!?? ja kaikille muillekin jotka ovat menettäneet ystäviään ja läheisiään
toivotan voimia sillä jo tääkin on näin helkatin raskasta!!
läheinen minulle. paitsi että kun olin hyvin pieni hän aina leikki mun kans kaik-
kea ja kertoi ennen poismenoaan minulle suuren salaisuutensa, jota ei vieläkään
kai kukaan muu tiedä. aina kun hän tulee mieleeni alan itkeä niin ettei voi
ees ihminen itkiä niin paljon. ja nyt vielä mun uus historianlehtori muistuttaa
aivan täysin häntä ja aloin suorastaan itkeen siellä. miten voi olla mahollista
että ihmistä jonka kanssa ei ees kamalasti ollut tekemisissä voi surra näin
paljon!!?? ja kaikille muillekin jotka ovat menettäneet ystäviään ja läheisiään
toivotan voimia sillä jo tääkin on näin helkatin raskasta!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän täysin tunteesi.Olet herkkä ihminen ja siksi reakoit niin vahvasti.Olen itse menettänyt isäni,työtoverini,isovanhempiani ja muita tuttuja ja olen ottanut heidän kaikkien poismenonsa erittäin raskaasti.Isäni kuolemasta tulee kohta kolme vuotta ja vieläkin tuntuu joskus vaikealta käsittää ettei häntä ole enää.Jouduin isäni kuoleman jälkeen shokkiin ja sen jälkeen olen ollut erittäin masentunut.Toivotan sinulle kaikesta huolimatta voimia ja jos haluat voit kirjoittaa minulle.Vaihdan mielelläni ajatuksia ja mielipiteitä sinun ja muidenkin kanssa.
kiitos:) ihanaa että on ihmisiä jotka jaksabat välittää myös muista:)
sinun surusi tosin voi olla hieman isompi. otan osaa ja toivotan niin paljon
voimia yhä edelleen sinulle!! *halaus*
joo samoin, voit kirjoittaa minulle.
Viikko sitten kuoli yksi tuttu, jota en edes tuntenut kovin hyvin ja silti se tuntuu kamalan raskaalta. Melkein koko lapsuuden ajan olin hänen kanssaan paljon tekemisissä, mutta emme silloinkaan kovin läheisiä. Tämä tuttu oli todella läheinen joillekin kavereilleni ja surua lisää kun täytyy tavallaan olla heidänkin tukenaan. Itsekin olen tosi herkkä, mutta ei tässä muukaan auta kuin jatkaa omaa elämää.
kiitos, on mukava kuulla että on muitakin yhtä herkkiä ihmisiä kuin minäkin:)
eniten mua tässä jutussa painaa se että kuollut läheiseni uskoi minulle salaisuutensa
ennen kuin kuoli...ikäänkuin hän olisi tiennyt pian lähtevänsä?!:/
surullista:( jep. ollaan tukena muillekin:)
kiitos *halaus*
Itse oli tavannut yhden lapsen varmaan pari kertaa ja sitten hän kuoli syöpään alle kouluikäisenä. Vaikka kuolemasta on useita vuosia, vieläkin saatan itkeä tämän lapsen kuolemaa, koska pidän sitä niin epäreiluna. Lapsi oli niin elämänmyönteinen, iloinen, riehakas ja taiteellinen. Ehdin leikkiä hänen kanssaan noin tunnin verran eli en siis tuntenut häntä hyvin. Kyllähän monet itki Dianankin kuolemaan, vaikka ei tiennyt kuin hänen tekemät hyvät teot. Jotkut ihmiset vain jättää meihin lähtemättömät vaikutukset niin kuin tämä lapsi minuun elämmyöteisyydellään ja poikkeuksellisella käytöksellä.