Poikaystäväni lähti inttiin noin kuukausi sitten.Ja olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta.Ongelma on se että,kun poikakamu on siellä niin katselen muita miehiä välillä sillä silmällä ja olen myös alkanut viihtymään yksin.Inhosin ajatusta olla yksin ennen kun poikakamuni ei ollut vielä intissä.Vietimme melkein joka päivä yhdessä tekemällä kaikkea kivaa.riitojakin tietty on mutta ollaan selvitty niistäkin.Rakastan kyllä poikaystävääni ja ehkä liikaakin kun hän sanoi että roikun liikaa hänessä.Nyt sitten olen alkanut viihtymään yksin ja aina kun poikaystäväni soittaa ja kyselee että onko ikävä..ym..Niin tietysti on ikävä.Mutta ei niin ikävä kun hänellä.Hänellä on kuulemma mielettömän ikävä ja haluaisin luokseni.Joudun melkein valehtelemaan että on hirveä ikävä ja kaipaan sinua.Mutta tosiassa en kaipaa ollenkaan.Tykkään yksin olemisesta nyt kun tähän on tottunut.
Ei tämä tunnu yhtään hassummalta.Asumme vielä kummatkin porukoiden kanssa.
Onko jollain muulla tullut samanlaisia kokemuksia?
en halua erota poikaystävästäni koska hän on silti minulle elämäni tärkein ihminen vaikka en ajattele häntä enää joka hetki.
Pettämisistä en voisi ajatellakkaan vaikka vilkuilen muitakin miehiä ja on tullut parin kanssa myös baarissa juteltua ym..mutta sitten olen sanonut että ei kiitos vaikka on tullut ehdotuksia että samaan osotteeseen yöksi ym..Mutta ei,kyllä silti tuntuu että sydämmeni kuuluu vain ja ainostaan omalle miehelleni.
Kun aloimme seurustelemaan ja vielä viime joulukuussa olin hyvin riippuvainen hänestä.Halusin viettää kaiken aikani hänen kanssaan.Nyt kun hän tulee lomille niin sanoin että ei meidän tarvitse kaikkea aikaa viettää yhdessä mutta hän vaatii koska haluaa olla kanssani ja tehdä koko ajan jotain kanssani.
Niin minäkin ennen kun hän tarvitsi omaa aikaa,nyt hän haluaa viettää kaikki lyhyet lomansa kanssani mutta minä en niin välittäisi jos nyt ei nähtäisi 2-5 tuntiin.Mutta ei..En halua pahoittaa hänen mieltänsä.Enkä uskalla puhua hänelle.Koska jos sanon että tarvitsen omaa aikaa,niin hän alkaa heti epäilemään toista miestä ja kyselemään että onhan sinulla omaa aikaa kun olen intissä..ym..
En tiedä.On yksin oleminenkin ihan kivaa.
Ei tämä tunnu yhtään hassummalta.Asumme vielä kummatkin porukoiden kanssa.
Onko jollain muulla tullut samanlaisia kokemuksia?
en halua erota poikaystävästäni koska hän on silti minulle elämäni tärkein ihminen vaikka en ajattele häntä enää joka hetki.
Pettämisistä en voisi ajatellakkaan vaikka vilkuilen muitakin miehiä ja on tullut parin kanssa myös baarissa juteltua ym..mutta sitten olen sanonut että ei kiitos vaikka on tullut ehdotuksia että samaan osotteeseen yöksi ym..Mutta ei,kyllä silti tuntuu että sydämmeni kuuluu vain ja ainostaan omalle miehelleni.
Kun aloimme seurustelemaan ja vielä viime joulukuussa olin hyvin riippuvainen hänestä.Halusin viettää kaiken aikani hänen kanssaan.Nyt kun hän tulee lomille niin sanoin että ei meidän tarvitse kaikkea aikaa viettää yhdessä mutta hän vaatii koska haluaa olla kanssani ja tehdä koko ajan jotain kanssani.
Niin minäkin ennen kun hän tarvitsi omaa aikaa,nyt hän haluaa viettää kaikki lyhyet lomansa kanssani mutta minä en niin välittäisi jos nyt ei nähtäisi 2-5 tuntiin.Mutta ei..En halua pahoittaa hänen mieltänsä.Enkä uskalla puhua hänelle.Koska jos sanon että tarvitsen omaa aikaa,niin hän alkaa heti epäilemään toista miestä ja kyselemään että onhan sinulla omaa aikaa kun olen intissä..ym..
En tiedä.On yksin oleminenkin ihan kivaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset kehittyy jatkuvasti ja sulla on jokin kehitysvaiheinen nyt päällä sä tarviit aikaa itsees varten koska alitajuntasi opiskelee jotain ihan uutta tästä elämästä. Älä pelkää kahdenkeskisiä hetkiä itsesi kanssa se on ihan terveellistä tässä ajassa jossa ihmiset ovat kauhean läheisriippuvaisia. Uskalla olla oma itsesi ja uskalla olla myös rehellinen kaverillesi. Jos hän menee niin menköön opiskelemaan hänkin elämää. Olet vielä nuori, rakasta ja arvosta itseäsi.
Mitä sitten, jos olet oppinut yksiksesi viihtymään? Kyllä sitä ihminen joskus omaakin aikaa tarvitsee..
Ehkäpä sinun kuitenkin kannattaisi ilmaista, ettet koko ajan tahdo olla hänen kanssaan?!
..Koska voit tuon "pakonomaisen" yhdessäolon ruveta tuntemaan ahdistavaksi todella..!
..Mutta toki voi olla, että mies loukkaantuu siitä?
Yleensä puhuminen auttaa aina!!!