Suhteen lopettaminen - kipeä asia. Edes viisainkaan ei näe loppuun asti (hieman Gandalfia pitää lainata, tosin hieman väärässä kontekstissa ;) Viisainkaan ei siis näe loppuun asti.
Onhan kai olemassa suhteellisen selviä syitä lopettaa suhde kuten väkivalta ja muu sellainen, rakkauden loppuminen - mikä on tämän surullisen maailman surullisimpia asioita. Mitä silloin voi enää jäädä jäljelle kun rakkauskin loppuu? Joissain tälläisissä asioissa on ehkä järjen, pahimman vihollisemme, pakko voittaa, mutta entä toisissa asioissa?
Mutta sitten taas epävarmuus, omista tai toisen tunteista... onko se syy lopettaa? Eikö ole viisaampaa kokeilla ja katua kuin olla varma tappiostaan, ei pidä antautua edes ylivoiman edessä. Mitä on loppujen lopuksi menetettävissä? Tulla surulliseksi? Satuttaa itseään tai toista? Menettää järkensä?
-eivätkö kuitenkin nuokin asiat ole elämisen arvoisia. Suru on rakkauden kaunis kuihtunut kukka, sillä se on syntynyt toivosta, vaikkakin kuihtunut toivon menettämisessä - kukka on silti aina kukka - antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Vielä viimeiseen taistoon! Katkeraan loppuun asti, sillä kaikki kyyneleet eivät ole pahoja (taas Gandalfia ;). Eihän tässä ole muuta menetettävää kuin oma järkensä, ja mitä tekee järjellä jollei ole rakkautta!!! Matkatkaa onneen, tai katkerimpaan loppuun asit!
Onhan kai olemassa suhteellisen selviä syitä lopettaa suhde kuten väkivalta ja muu sellainen, rakkauden loppuminen - mikä on tämän surullisen maailman surullisimpia asioita. Mitä silloin voi enää jäädä jäljelle kun rakkauskin loppuu? Joissain tälläisissä asioissa on ehkä järjen, pahimman vihollisemme, pakko voittaa, mutta entä toisissa asioissa?
Mutta sitten taas epävarmuus, omista tai toisen tunteista... onko se syy lopettaa? Eikö ole viisaampaa kokeilla ja katua kuin olla varma tappiostaan, ei pidä antautua edes ylivoiman edessä. Mitä on loppujen lopuksi menetettävissä? Tulla surulliseksi? Satuttaa itseään tai toista? Menettää järkensä?
-eivätkö kuitenkin nuokin asiat ole elämisen arvoisia. Suru on rakkauden kaunis kuihtunut kukka, sillä se on syntynyt toivosta, vaikkakin kuihtunut toivon menettämisessä - kukka on silti aina kukka - antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Vielä viimeiseen taistoon! Katkeraan loppuun asti, sillä kaikki kyyneleet eivät ole pahoja (taas Gandalfia ;). Eihän tässä ole muuta menetettävää kuin oma järkensä, ja mitä tekee järjellä jollei ole rakkautta!!! Matkatkaa onneen, tai katkerimpaan loppuun asit!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina on jotain menetettävää ja järjen menettäminen - no se ei nyt ole siitä hauskimmasta päästä kokemuksia. Joskus tulee sellainen tilanne vastaan missä rakkaus ja elämä vaihtoehtoina sulkevat toisensa pois. Ihminen on surkea eläin joka riutuu jostain sellaisesta mitä ei voi edes käsin koskea. En tiedä kannattaako sinne loppuun asti taistella. Joskus pitää pystyä antamaan periksi ettei katkea.
Muuten erittäin kauniisti sanottu tuo että viisainkaan ei näe loppuun asti, ja erittäin totta myös. You never know. Ehkä tämä on se päivä milloin se minun rakkauteni loppuu ja minun täytyy opetella elämään ilman sitä tai lakata elämästä. Kaikkea ei aina saa valita.
Mitä tekee järjellä ilman rakkautta? Tuohon kysymykseen on helppo vastata. Kun järkevä ihminen huomaa rakkauden loppuneen, hän pakkaa tavaransa ja lähtee: kohti tulevaisuutta ja UUTTA rakkautta. Ei hän jää valittamaan rakkauden haudalle lopuksi iäkseen.