Usein kuulee väitettävän, että nykyään erotaan liian helposti. Väite on mielestäni täyttä puppua. En tunne yhtään eronnutta, joka ei olisi käynyt läpi vuosien helvettiä, ennen kuin on rohkaistunut eroamaan. Toivotan kaikille eroa harkitseville rohkeutta ja päättäväisyyttä!
Rohkeuden oppivuodet
Vihdoin eronnut!
71182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnea vaan sullekin besserwisser! Mun mielestä "erohelvettejä" on kahdenlaisia. On oikeita, esim. alkoholi, pahoinpitelyt ym.
Sitten on näitä ns. erohelvettejä, joissa monta vuotta märehditään, että "ei tuossa miun Martassa mitään vikaa ole, mutta ei se kyllä oikein tunnukaan enää miltään". Ja haetaan vain mahdollisia vikoja toisesta. Kyllä itse eronneena voin sanoa, että omakin ero tuli tavallaan liian heppoisin perustein, osittain johtuen melko nuorena aloitetusta seurustelusta.
Muiden puolesta ei voi sanoakaan, koska ikinä et voi tietää toisten ihmisten elämästä.
Eli viesteihin tyyliin: meillä on periaatteessa kaikki ihan hyvin, mutta.. itse ainakin mieluummin neuvoisin miettimään, mikä suhteessa on hyvää ja mitä itse asiassa suhteen lopettamisella hakee.
Onnea vaan sullekin besserwisser! Mun mielestä "erohelvettejä" on kahdenlaisia. On oikeita, esim. alkoholi, pahoinpitelyt ym.
Sitten on näitä ns. erohelvettejä, joissa monta vuotta märehditään, että "ei tuossa miun Martassa mitään vikaa ole, mutta ei se kyllä oikein tunnukaan enää miltään". Ja haetaan vain mahdollisia vikoja toisesta. Kyllä itse eronneena voin sanoa, että omakin ero tuli tavallaan liian heppoisin perustein, osittain johtuen melko nuorena aloitetusta seurustelusta.
Muiden puolesta ei voi sanoakaan, koska ikinä et voi tietää toisten ihmisten elämästä.
Eli viesteihin tyyliin: meillä on periaatteessa kaikki ihan hyvin, mutta.. itse ainakin mieluummin neuvoisin miettimään, mikä suhteessa on hyvää ja mitä itse asiassa suhteen lopettamisella hakee
toiselle besserwisserille! Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Mikäli on päättänyt syystä tai toisesta erota, uuteen suhteeseen ei kannata langeta heti erottua.
Ero vaatii oman suruaikansa ja prosessointinsa, se vie voimia ja kuluttaa henkisesti.
Harkintaa suosittelen kaikissa käänteissä elämässä, vaikka tunne ohjaakin meitä joskus aika voimakkaasti.
Käytit täysin oikeaa verbiä "langeta". Harva suunnittelee eron tiimellyksessä juoksevansa seuraavaan syliin välittömästi. Elämässä vain tapahtuu kaikenlaista, ja ihmisparka tuntee todella langenneensa ansaan, kun huomaa järjen jättäneen.
monilla näyttäis olevan niin, että perusturva horjuu erossa sen verran rankasti, että tilanne tältä osin ajaa "rakastumaan" nopeasti ja ilman kunnon harkintaa ja tutustumista -eli tilanne on tavallaan sama kuin nuorina: ei tunnustella ja tutustuta kuitenkaan kunnolla, nyt vain hieman eri syistä!
eli heikkous se ajaa uuteen suhteeseen nopeesti.
Kun oliskin eronneella, samanlaista tukea ja syliä tarjolla, kuin läheisensä kuoleman kautta menettäneellä..Usein se tuki voi kuitenkin olla olalle taputtelua ja syyllistävä kehoitus katsoa peiliin(vaikka perheväkivallankin uhrina..?!!), ja luulo että erosuru on hoidettu jo parin kuukauden päästä. Surua ei ymmärretä erotilanteessa, kehotetaan tuulettamaan päätä baarissa hymy huulilla..vaihtoehtoja heikolla ei tällaisessa tilanteessa enää jää, kun hätä ja yksinäisyys on voimakkaasti läsnä. Silloin hakeutuu edes jonkun lähelle,joku jollain muotoa voisi lohduttaa. Lähipiirin tuki olisi kaikista tärkein jos he ymmärtäisivät, että se ei ole VAIN viikon parin prosessi..tarvitaan paljon haleja.