minä elin onnellisena viime syksyn. oikeesti, oli aivan mahtavaa. rakkaani kertoi minulle heti suhteen alussa omasta historiastaan. siihen kuului viiden vuoden on/off suhde erääseen mieheen. puhuimme tästä asiasta avoimesti, ja minusta tuntui hyvältä kun tyttö halusi todella yrittää minun kanssani. minulla itsellä oli vaikeuksia aika paljon uskaltaa antaa oma sydän toiselle, oma menneisyys (sääliä hakematta) on ollut mitä on... tää tyttö sai minut onnelliseksi, pitkästä aikaa. joulupäivänä hän sitten jätti minut, sanoi että ei pysty sitoutumaan.. joo, paska nakki, tiedän. hän sanoi että haluaisi elää yksin jonkun aikaa. mie uskoin ja yritin ymmärtää. meni noin viikko kun hän kertoi minulle seurustelevansa taas tämän alussa mainitsemani henkilön kanssa. se tuntuu pahalta. mie haluan että tällä tytöllä menee hyvin, enkä ole hänelle katkera. olen kyllästynyt siihen että en pysty pitämään minulle tärkeää ihmistä vierelläni. joka kerta tapahtuu jotain vastaavaa, pettämistä, valehtelua, ja sellaista. tyttö sanoi minulle että olisin hänelle täydellinen, mutta minussa on yksi vika; en ole se kyseinen henkilö (nimiä mainitsematta) kenen kanssa hän taas on.. tää kuulostaa varmaan tosi epäselvältä.. tässä on nyt meikäpoika yrittänyt selvittää päätä jo jonkun aikaa, mut en vieläkään kaikkea ymmärrä. mie tiedän että totuttuun tapaan nyt seuraa lukuisia vittuiluviestejä, mutta edes yksi OIKEA neuvo olisi todella tervetullut..
olen väleissä kyllä tämän tytön kanssa, ja toisaalta tuntuu jotenkin oudolla tavalla hyvältä että tiedän hänellä menevän hyvin. mie en elättele minkäänlaisia toiveita että voisin hänen kanssaan vielä seurustella, mutta haluaisin kumminkin pitää yhteyttä. tää tyttö kumminkin nosti minut ylös ja näytti minulle suurenmoisia asioita.. hän on eka ihminen jolta sain rakkautta. en mie osaa olla vihainen siitä että minut jätettiin. tottakai on paha olla, mutta näin on käynyt ennenkin.. ehkä siis olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä pitäisi tehdä toisin.
hyvää kevään alkua kaikille.
olen väleissä kyllä tämän tytön kanssa, ja toisaalta tuntuu jotenkin oudolla tavalla hyvältä että tiedän hänellä menevän hyvin. mie en elättele minkäänlaisia toiveita että voisin hänen kanssaan vielä seurustella, mutta haluaisin kumminkin pitää yhteyttä. tää tyttö kumminkin nosti minut ylös ja näytti minulle suurenmoisia asioita.. hän on eka ihminen jolta sain rakkautta. en mie osaa olla vihainen siitä että minut jätettiin. tottakai on paha olla, mutta näin on käynyt ennenkin.. ehkä siis olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä pitäisi tehdä toisin.
hyvää kevään alkua kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaksi vuotta sitten tutustuin kotoaan muuttaneeseen mieheen. Sitten seurasi vaihdellen meidän seurustelua ja avioliiton paikkausta, kunnes sain tarpeekseni ja suoraan sanoen haistatin paskat, kun mies ei pystynyt päättämään asioistaan. Nyt kuulin, että pariskunta on virallisesti eronnut, mutta en aio ottaa selvää, vieläkö on-off -meno jatkuu.
Tyypillinen tapaus, eli ihmisiä jotka eivät osaa tehdä päätöksiä vaan vellovat edestakaisin. Tai ehkä osaavatkin mutta ne päätökset ei pidä, ei ole selkärankaa.
Minusta sinun kannattaisi unohtaa heti tuo nainen ja suunnata katse tulevaan, muuten jäät samaan koukkun kun hän. Heillä menee vielä poikki ja
hän palaa sinun luokse ja taas jättää ja palaa tämän toisen luokse. Tuota jatkuu ja elämä menee ohi.