Pettäminen näyttää olevan "trendikästä"; pettäjä puolustelee tekoaan maailman pinnallisimmilla asioilla (suhteessa vaikeata, seksi ei suju, arki-elämä raskasta, kontrolloimaton humalatila jne.). Varmaan moni puoliso kuullut myös kauheimmat sanat "se ei merkinnyt mitään". Mutta "merkityksetön" juttu tuhoaa olemassa olevan liiton.
Kun sitten pettäminen/suhde tulee ilmi ja ero edessä, alkaa asioiden "hinnoittelu". Seurasin sivusta kahden perheen hajoamista ja ihmettelin, miten suuria asioita ihmiset ovat valmiita tuhoamaan sala-suhteen takia.
Oli siis kaksi perhettä, joista toisessa mies ja toisessa nainen työskentelivät samalla alalla. Eräällä työmatkalla alkoi yli puolen vuoden suhde, joka sitten paljastui vuoden 2003 lopulla.
Toisessa perheessä mies päätti jättää pettävän vaimonsa, toisessa mies katuvana vaimon luokse armoa pyytmään. Hinta tuolle suhteelle oli neljälle lapselle todella kova; kolme menetti toisen vanhemmistaan ja yksi jäi "yritetään-vielä" perheeseen. Rahalliset menetykset ovat myös huomattavat; toinen perhe myy omaisuuttaan, jotta saavat osituksen tehtyä ja mahdolliset tasingot maksettua, ja mikäli toinenkin perhe hajoaa, on siellä sama kuvio edessä.
Ihmisten kokemaa nöyryytystä, pelkoa ja ahdinkoa ei voi koskaan mitata tai korvata rahassa. Tämä suhde laittoi jakoon yhteensä n. 1 000 000:n euron omaisuuden. Ja siitä ovat nyt katkeria ensisijaisesti nämä pettäjät. Miksi ihmeessä? Hehän saivat jo huvinsa!
Mikä on siis pettämisen hinta? Onko ulkopuoliset suhteet kaiken menettämisen olevan arvoiset? Jos pettäminen on kivaa (tai mitä nyt kenellekin on), niin miksi laskun maksu on niin vaikeaa? Tulisikohan sekä henkisesti että taloudellisesti halvemmaksi uskollisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen?
Kun sitten pettäminen/suhde tulee ilmi ja ero edessä, alkaa asioiden "hinnoittelu". Seurasin sivusta kahden perheen hajoamista ja ihmettelin, miten suuria asioita ihmiset ovat valmiita tuhoamaan sala-suhteen takia.
Oli siis kaksi perhettä, joista toisessa mies ja toisessa nainen työskentelivät samalla alalla. Eräällä työmatkalla alkoi yli puolen vuoden suhde, joka sitten paljastui vuoden 2003 lopulla.
Toisessa perheessä mies päätti jättää pettävän vaimonsa, toisessa mies katuvana vaimon luokse armoa pyytmään. Hinta tuolle suhteelle oli neljälle lapselle todella kova; kolme menetti toisen vanhemmistaan ja yksi jäi "yritetään-vielä" perheeseen. Rahalliset menetykset ovat myös huomattavat; toinen perhe myy omaisuuttaan, jotta saavat osituksen tehtyä ja mahdolliset tasingot maksettua, ja mikäli toinenkin perhe hajoaa, on siellä sama kuvio edessä.
Ihmisten kokemaa nöyryytystä, pelkoa ja ahdinkoa ei voi koskaan mitata tai korvata rahassa. Tämä suhde laittoi jakoon yhteensä n. 1 000 000:n euron omaisuuden. Ja siitä ovat nyt katkeria ensisijaisesti nämä pettäjät. Miksi ihmeessä? Hehän saivat jo huvinsa!
Mikä on siis pettämisen hinta? Onko ulkopuoliset suhteet kaiken menettämisen olevan arvoiset? Jos pettäminen on kivaa (tai mitä nyt kenellekin on), niin miksi laskun maksu on niin vaikeaa? Tulisikohan sekä henkisesti että taloudellisesti halvemmaksi uskollisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus. Panee ajattelemaan konkreettisesti sitä, mikä lopulta voi olla edessä. Minäkin petin kerran. Syitä en jaksa enkä halua eritellä. Näin jälkeenpäin ajatellen sen suhteen takia ei olisi kannattanut romuttaa kaikkea.
Avioliittoni ei enää pitkälle kanna, se on selvää, mutta enää en halua pettää, vaan haluan tehdä ensin tilit selviksi tässä suhteessa. Sanoa avoimesti, ettei tämä minua tyydytä.
Olet oikeassa siinä, että maksu on otettava huomioon.
Oletko todella mies?! (Anteeksi, jos kuulostaa miessukukunnan aliarvioimiselta..)
"Revit" asian aika hyvin auki.. Auto vertaus hyvä - voihan vanhan auton vaihtaa uuteen ja.. Mutta sitten sama taas edessä.. Mikä oravanpyörä?! Ja kumppaninkin voi vaihtaa aina uuteen..
Olisikohan omassa käytöksessä jotain, minkä voisi vaihtaa "uuteen"? Voisiko itseäkin huoltaa, kuten sitä uutta autoa tai parisuhdetta?
Kirjoituksen taloudellisen aspektin ymmärsin hieman toisin. On totta, että raha ei saa olla syy jatkaa oikeasti huonoa suhdetta. Ajattelin asian lähinnä niin, että moni vieraissa käyvä ei oikeasti halua erota (on myös tapa-pettäjiä) ja moni kärähtänyt yrittää mieluummin palata vanhaan kuin lähteä uuden luokse (kun uusi suhde perustuu jo valheelliselle tavalle elää). Siksi kai myös taloudelliset menetykset ovat kohtuuttomia siihen "lohtuun" nähden, mitä se vieras syli antoi.
Olet ilmeisesti kokenut samanlaisen tilanteen? Toivottavasti olet saanut asiat itsesi kanssa selvitettyä.
Kaikkea hyvää!
kyllä tähän ajatteluun aika paljon omakohtaistakin oppimista sisältyy. Muutoin menee metsään uudelleen (ja toki, kumppanin valinnassa myös hieman viisaampi) -- ja ellei ihminen osaa prosessoida eroaan, kipeätäkin, objektiivisesti ja ketään syyllistämättä ... sitä saattaa katkeroitua tajuamatta mikä meni pieleen.
Nykyisessä parishteessa aikaisempia viisaampana elän ja erittäin herkällä korvalla liittoani kuulostelen, ennenkuin liitokset huolella natisee...
Toivon, että edes jotkut opikseen kirjoituksistani ottavat (tai edes ajattelevat niitä) -- vaikka surullisen monet eivät koskaan tajuu ...
Järjellä ei ole paljon mitään käyttöä sen jälkeen kun himo on sanonut sanottavansa. Kummallakaan pettäjäosapuolista....
Niinhän se on. Tässä maailmassa on asioita, joilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Se, joka ei ole kokenut, ei tiedä mitä on seurata vain sydäntään, tunteitaan ja intohimoaan...
Rahaa ei saa täältä mukaansa, mutta eletty elämä säilyy upeina muistoina.
Ajattelin aina, että varaattuun mieheen en kajoa.
Niin siinä sitten kävi vanhanaikaisesti. Järki koittaa selittää, mutta himo ei usko. Suurta rakkautta tämä tuskin on, mutta tälläistä intohimoa toista ihmistä kohtaan en ole aikoihin tuntenut.