kun mikään ei riitä

Olet kartoittanut ongelmasi aika hyvin, niin eikö olisi hyvä sauma mennä juttelemaan siitä jonkun ammattilaisen kanssa?
Kyllähän tuollainen käytös on ihan tulkittavissa sairaudeksi.
Ennen pitkää jäät kiinni ja sitten ei ole kenelläkään kivaa.

Olen minäkin syylistynyt moiseen. Eikä myöskään minun mieheni ole tietoinen tapahtumista. Olemme eronneet muutamaan otteeseen, jotta saisin mietittyä mitä haluan. Sillä kun olen huomannut itseni himoitsevani jotain 2sta miestä, niin kyllä on alkanut kellot soimaan. Sydän sanoo EI, mutta halut sanovat Kyllä.. Muutaman kerran olen langennut,..ja syyllisyyden tunne ja tunteet siitä mitä todella haluan ovat olleet painona hartioillani. Siksi olen ottanut ja jättänyt..mutta takaisin aina palannut.
Yritystä löytyy ja tahtoa pysyä kaidalla tiellä, mutta,.. olen tavallaan kuin ne raukkamiset miehet, tekisi mieli vain sanoa että 'liha on heikkoa'...

Vaikuttaa siltä ettet osaa arvostaa tarpeeksi sitä mitä sinulla jo on ja sitä mitä olet jo saavuttanut. Miksi muuten et olisi ikinä tyytyväinen asioihin joita sinulla jo on? Ei kai voi olla että kerta toisensa jälkeen kiinostuksesi johonkin ihmiseen tai asiaan näyttäytyy harhaluuloksi. Sanoithan nimittäin että kun saavutat sen mitä olet havitellut, niin oletkin taas havittelemassa jotain uutta tai jotain mitä sinulla tätä ennen on ollut. Tuohan kuulostaa aika pinnalliselta toiminnalta. Eikö kannattaisi istua alas ja pohtia asioita läpi ja yrittää ymmärtää mitkä asiat oikeasti tarkoittavat sinulle jotain. Ei kannata hätäillä vaan nauttia!

Ymmärrän. Haluat sitä mitä muilla on kuvitellen sen olevan jotain sellaista mitä tarvitset.
Niinhän se normaalistikkin on, että muiden asiat näyttävät olevan hyvin.
Tosin haluille ei mitään voi ja on aivan ihanaa nauttia seksistä. Itse nautin seksistä erittäin paljon ja se antaa elämään paljon uutta piristystä.
Elät epävarmuudessa tai oikeammin et ole saanut itsellesi selväksi mitä elämältäsi haluat ja mihin olet tyytyväinen.

Mulla on sama homma.. Mä luulin että olisin oppinut ekan suhteen virheistä, mutta v...t. Taas mä tein sen. Olis niitä tilaisuuksia ollut ja monta kertaa ihan rajoilla. Mutta kun sain keskenmenon vuoden alussa, niin.. Hajos palikat käsiin. Mä lakkasin rakastamasta mun miestä ja luulin, etten ikinä enää edes ihastu kehenkään. Ei mikään kiinnostanut ja sitten.. naps. Kai sitä vaan antoi tunteiden viedä, kun niitä sitten yhtäkkiä taas oli. Ihastuin kaveriin.. Ottaa päähän, että menin pettää, mutta minkäs teet.. eikä tunnu loppua olevan. Nyt oon ajanut itseni ihan hirveeseen saumaa.. Tavallaan mun mies tietää, mutta sitten se ei kuitenkaan tiedä ihan kaikkea. Toinen taas tietää, että mä seurustelen (ne tuntee toisensa).. Mutta en pysty eroamaan, mutta en myöskään unohtamaan sitä toista. Vaikka jos olisin sinkku, en varmasti alkaisi seurustelemaan kummankaan kanssa.. No tämä tästä. Hyvä tietää, että "meitä" on muitakin.. Tsemppiä. Aina se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.. (mulla oli edellisessä suhteessa sama kuvio, exän kanssa)..