...olo tuntuu todella oudolta - välillä itkettää ja välillä ei tunne mitään. ei yksinkertaisesti tajua koko tilannetta eikä usko todeksi koko asiaa. kaikki tapahtui viikon sisällä ja aivan yllättäen. nuori, yliopistosta vasta valmistunut, iloinen ja elämä edessä ja suurten haaveiden toteuttaminen vasta alussa!! juurihan olimme yhdessä jutellen niitä tavanomaisia ystävien asioita: kuten miehet, bailaaminen ym - kaikki hyvin - ja yhtäkkiä hän ei ole täällä enää. sairaus, joka ei antanut juurikaan merkkiä itsestään...
hän oli erittäin hyvä ja läheinen ystävä ja on vaikea tajuta, etten koskaan enää saa nauttia hänen loistavasta seurastaan. IHMISET - KAIKKI ON TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ NIIN PIENESTÄ KIINNI, ETTÄ "KAIKEN" TAJUAA (mikä loppujen lopuksi on tässä lyhyessä elämässämme OIKEASTI tärkeää) VASTA KUN MENETYS ON LOPULLINEN. ihmisten ei pitäsi siirtää asioita ja ajatella, että seuraavana päivänä...kaikki voi olla silloin liian myöhäistä...!! RAKASTAKAA TOISIANNE JA ...ETENKIN NÄYTTÄKÄÄ SE...SILLÄ SEURAAVANA PÄIVÄNÄ TOINEN VOI OLLA VIERELTÄNNE POIS...
...toivoisin saavani kaikenlaisilta ihmisiltä viestiä...jospa se parantaisi tätä tyhjää oloa edes vähän...kaunis kiitos!!!
hän oli erittäin hyvä ja läheinen ystävä ja on vaikea tajuta, etten koskaan enää saa nauttia hänen loistavasta seurastaan. IHMISET - KAIKKI ON TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ NIIN PIENESTÄ KIINNI, ETTÄ "KAIKEN" TAJUAA (mikä loppujen lopuksi on tässä lyhyessä elämässämme OIKEASTI tärkeää) VASTA KUN MENETYS ON LOPULLINEN. ihmisten ei pitäsi siirtää asioita ja ajatella, että seuraavana päivänä...kaikki voi olla silloin liian myöhäistä...!! RAKASTAKAA TOISIANNE JA ...ETENKIN NÄYTTÄKÄÄ SE...SILLÄ SEURAAVANA PÄIVÄNÄ TOINEN VOI OLLA VIERELTÄNNE POIS...
...toivoisin saavani kaikenlaisilta ihmisiltä viestiä...jospa se parantaisi tätä tyhjää oloa edes vähän...kaunis kiitos!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani... ja iso hali että jaksat.. mulla kuoli luokkakaveri auto kolarissa syksyllä.. ja kun tuttu sen kerto niin en eka tajunnut mutta hetkenpäästä.. ja se on mennyt puhumalla jonkun tutun kanssa kuka tunsi myös kyseisen henkilö.
minä olen myös menettänyt rakkaan ystäväni,ja tiedän miltä sinusta tuntuu!Niin tyhjä olo ja ikävä jäejetön.tähän ei auta mikään muu kuin aika..ja sekään ei saa kokonaan unohtamaan ,eikä pitäisikään...mutta aika lievittää kipua...voimia sinulle myös!!!
Mitään pahempaa ei ole maailmassa, kun rakkaan ihmisen menetys! Olen ollut samassa tilanteessa, kun sinä!! Ja minun paras ystävä kuoli minun syliin, olin silloin 14. Hän kuoli leikkikenttäonnettomuudessa. Enkä ole vieläkään täysin toipunut tilanteesta, vaikka olen 26! Mä näen sen painajaisen silloin tällöin, siellä kaikki on hänen veressä!! Enkä pysty puhumaan koko tilanteesta, kyynelet tule silmiin. Minäkään en uskonut sitä alussa, mutta kun tajusin, että häntä ei ole enää, tajusin miten hyvä ystävä hän on!!
Sä ot oikeassa, että ihminen tajuaa miten toinen on rakas, vasta kun hän menettää sen!!
Koeta pärjätä!!
Mä tästä menen soittamaan minun tyttöystävälle! Mä rakastan hänet niin paljon!!
Olen pahoillani myö ja otan osaa. En ole menettäyn ikinä ystävääni kuolemalle mutta muuten olen menettänyt kyllä pari ystävääni. Voin vain kuvitella miltä se tuntuu. Mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi muistaa ottaa huomioon ja näyttää tunteensa sille rakkaalle ihmiselle eikä vain siirtää sitä. Koska jossain vaiheessa tulee se hetki jolloin on jo liian myöhäistä!!
*iso lohdutus hali myös minulta*
otan osaa, mutta en sääli sinua likaa, koska ihmiset eivät yleensä pidä siita... en ole kokenut samaa kuin sinä mutta paljonkin saman tapaisia menetyksiä...
mutta muista aina kumminkin että ystäväsi ei ole koskaan viereltäsi poissa, vaan hän kulkee aina vierelläsi, vaikka et häntä näkisikään ja ystäväsi muisto pysuu kirkkaana mielessäsi ja hänen rakkautensa sydämessäsi.
Olet menettänyt paljon. En voi muuta sanoa, kuin että sure surusi rauhassa, anna sen purkautua, älä pidä sitä sisälläsi.
Joskus nuorena silloinen tyttöystäväni jäi auton alle. Sairaalassa joku henkilökunnasta tuli sanomaan, että "...ei ehkä elä aamuun asti. Ei, et pääse katsomaan häntä...". No, hänen aikansa ei ollut vielä silloin.
Sen jälkeen on ympäriltäni lähtenyt useita.
Kun saimme ensimmäisen lapsemme ja pesin hänet synnytyksen jälkeen, ymmärsin vahvasti, kuinka häilyvä on elämän ja kuoleman raja. Kuten sanoit: kaikki tässä elämässä on todellakin niin pienestä kiinni.
Olet niin oikeassa kun kehotat meitä näyttämään rakkautemme!
Voimia sinulle, hämärä väistyy aikanaan.
"Be glad of life,
because it gives you
the chance to love and
to work and to play
and to look up at the Stars."
-Henry van Dyke
Otan osaa.
Kirjoituksesi pysäytti miettimään tätä ihmisen elämän arvaamattomuutta.Tänään hän on siinä,huomenna ei enää ole....ja kuinka paljon jäi sanomatta...
Muistan erään muistolauseen jonka nainen oli itse runoillut ystävänsä siunaustilaisuuteen ja meni näin: Liian myöhään sulle kukkia tuon,liian myöhään tunnustukseni suon, sä olit rakas ystävä mulle,vaan en koskaan,koskaan sitä sanonut sulle,ja nyt on liian myöhä
Voimaa jatkaa eteenpäin..kaikesta huolimatta sillä olet toiselle tärkeä ihminen vaikka et ole sitä kuullut....
kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte mulle jotain kirjoittamaan!!! olette ihania ihmisiä!! aina on ihana saada lohduttavia sanoja - oli sitten tuntematon tai tuttu!!! ...se auttaa jaksamaan!! kiitos paljon!!...rankkaa on edelleen...mutta viestinne lohduttaa....