Olen ihastukseni kanssa vaihdellut katseita aika pitkään, jutellut niitä näitä, hän on vaikuttanut hyvinkin kiinnostuneelta mutta hän ei ole tehnyt aloitetta. Olen osoittanut hänelle kiinnostukseni mielestäni suhtkoht selvästi ja näyttänyt vihreää valoa... Aloitetta lähempään kanssakäymiseen en ole tehnyt, koska olen ujo (en siis ole uskaltanut) ja olen toivonut että hän miehenä tekisi sen.
Mutta viimeksi kun tapasimme hän kohteli minua hirveän kylmästi. Aivan kuin hän olisi ollut vihainen minulle jostakin! Hän ei mielestäni ollut jännittynyt, vaan todellakin vihainen. Se näkyi hänen eleistään, hänen äänestään, hänen katseestaan. En ymmärrä mistä se voi johtua, koska en tietääkseni ole loukannut häntä millään tavalla.
Onko kellään kokemusta vastaavasta, ja osaisiko joku mies selittää mistä tässä voisi olla kyse? :'( En voi suoraan mennä kysymään, vaikka haluaisinkin, koska en tunne häntä niin hyvin.
Ja mitä tässä voisi tehdä, jos jotain on tehtävissä?
Kiitos jo etukäteen.
Mutta viimeksi kun tapasimme hän kohteli minua hirveän kylmästi. Aivan kuin hän olisi ollut vihainen minulle jostakin! Hän ei mielestäni ollut jännittynyt, vaan todellakin vihainen. Se näkyi hänen eleistään, hänen äänestään, hänen katseestaan. En ymmärrä mistä se voi johtua, koska en tietääkseni ole loukannut häntä millään tavalla.
Onko kellään kokemusta vastaavasta, ja osaisiko joku mies selittää mistä tässä voisi olla kyse? :'( En voi suoraan mennä kysymään, vaikka haluaisinkin, koska en tunne häntä niin hyvin.
Ja mitä tässä voisi tehdä, jos jotain on tehtävissä?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten olisit voinu loukata häntä tai saada hänet luulemaan, että ei olekaan toivottu:
*Olet ollut yli-iloinen baarissa jonkun toisen miehen kanssa jutellessa ja HÄN on nähnyt tämän.
*Olet muuten flirttaillut muiden miesten kanssa, varsinkin jos jonkun hänen hyvän ystävän knassa.
Ja sitten.. mies ei tajua hienoa vihjettä, mies ei tajua selvää vihjettä, mies tajuaa kun otat kädestä kiinni, katsot silmiin ja sanot, että "tulisitko juttelee mun kanssa kahestaan" ja sitten kertoisit, että oot oikeesti kiinnostunu.
Niin, eikai se äijä muuten oo varattu?
Tiedän, että aloitteen teko on vähän vaikeata.. Ite joutunu just pari kertaa kieltäytymään, varattu kun olen, ja naisten ilmeet on ollu aika ikävää katottavaa....
elän itse lähes samassa tilanteessa kuin sinä! Olen myös kirjoittanut siitä tänne otsikolla "miesten ajatusmaailma"... ikävä kyllä en voi kuitenkaan sinua auttaa, kun en tiedä itsekään mitä tehdä, mutta tsemppiä!
Tässä voi olla syy: Oletetaan, että myös mies on sinusta kiinnostunut. Hän ei ole tajunnut vinkkejäsi ja luulee, ettet sinä ole kiinnostunut, koska et näytä tekevän asialle mitään. Tai sitten mies on varattu.
Se mitä mies tekee, on tunteiden kuolettamista. Hän yrittää tappaa tunteensa sinua kohtaan. Hän yrittää "vihata" sinua päästäkseen eroon epätoivoisesta ihastumisestaan. Tuttu juttu varmaan monelle.
Monet kiitokset vastauksistanne.
M28, vaikka joudunkin arvailemaan, se mitä sinä kirjoitit vaikuttaa uskottavimmalta. Hän nimittäin vaikutti hyvin kiinnostuneelta. Minä taas olen tottunut että mies tekee aloitteen. Itse en ole "joutunut" sitä koskaan tekemään, ja siksi olen ollut tilanteessa vähän pihalla.
Tiedän nyt viimeistään että olisi pitänyt toimia aikaisemmin, mutta onko nyt myöhäistä?
En halua kiusata tätä miestä tai aiheuttaa hänelle enempää mielipahaa, mutta välitän hänestä todella, enkä haluaisi tämän loppuvan näin. Voinko tehdä mitään? Pitäisikö minun jättää mies hetkeksi rauhaan vai jotenkin yrittää lähestyä häntä?
Sanoisin, että ota ensiksi selvää, onko hän varattu vai vapaa. Jos hän on varattu, kannattanee jättää homma sikseen. Ihmiset, joilla on vielä oma suhde edes jotenkuten kunnossa ja moraalia jäljellä, kokevat ihastumisensa ahdistavaksi ja tuskalliseksi. Sitä ihastusta ruokkimalla tekisit hänen olonsa entistä tukalammaksi ja kurjemmaksi. Silloin, kun pitää väkisin yrittää vihata ihastuksen kohdettaan, on ahdistus jo sangen kovaa. Kokemuksesta tiedän sen.
Jos tämä mies on vapaa ja vain luopunut toivosta sinun suhteesi, suosittelen, että lähestyt häntä itse. Veikkaan, että se kylmyys ja ilkeys katoaa hyvin nopeasti, jos mies on sinuun ihastunut. Kokemuksesta tiedän senkin, että se "vihaaminen" kariutuu hyvin helposti hymyn ja ystävällisen sanan edessä.
Kiitos Sinulle, M28, tarkkanäköisistä vastauksistasi. Annoit minulle ajateltavaa ja samalla myös pikkuisen toivoa, joten kiitos myös siitä! :)
Ettei se vaan kuvittelis,että leikit hänen kanssaan-se saa jotkut suuttumaan-hänkin saattaa nimittäin olla yhtä ujo-ei vaan viitsi tunnustaa!
Tai sitten hän ei todellakaan välitä sinusta mutta sinä kuvittelet tunteen olevan molemmin puolista. Jos mies on varattu jätä rauhaan. Jos mies rakastaa sinua hän kyllä ehdottaa itse aloitetta jos todellakin haluaa. Tai tee itse aloite,elämässä täytyy ottaa riskejä. Mitään ei saa jos ei mitään yritä sen eteen.
Heips...
Luin sinun juttusi jo muutama päivä sitten ja kaikki kommentit mitä se on 'poikinut'... Voitko kuvitella että itse huomasin vajaat neljä (!!!) vuotta sitten myös erään miehen joka jo hyvin pitkältä kiinnitti huomion ja on sen jälkeen tehnyt sen aina... Silmäpeliä on ollut joskus enemmänkin mutta viime ajat tuo mies on selvästi minua vähän karttanut kun taas joskus tulee samaan kassajonoonkin...
Aloitetta ei ole koskaan tullut, edes mitään sellaista elettä jonka voisi edes kuvitella viittaavan siihen, mies on yksineläjä (4 vuoden päätelmien mukaan) mutta ei mitään, ei ikinä mitään muuta kuin katseita, vilkuiluja eikä varmaan koskaan tule mitään syntymäänkään...
Enkä ole myöskään erehtynyt koska ei ole ainoa mies joka 'sillä' silmällä vilkuilee, on niitä muitakin mutta tämä on meidän taajama-alueella ainoa jota voisin luonnehtia t o d e l l a kiinnostavaksi, ainakin omasta mielestäni. Itsekään en ole sieltä rumimmasta päästä, seuraa on aina löytynyt... miehet suorastaan muutaman kaljan jälkeen kisaavat huomiosta mutta niin kuin me kaikki naiset tiedämme, näitä ravintolamiehiä ei lasketa ja harvemmin enää ravintolassa käynkin... Mutta suomalaisjössikkä selvin päin ei puhu edes sen vertaa että moikkaisi, se keskittyy vilkuilemaan ja seuraamaan matkan päästä... ja siitähän ei voi kehittyä mitään... paitsi jos nainen ottaa aloitteen omiin käsiinsä...
Minä en ole ottanut, olen ajatellut sen niin että jos en ole sen miehen mielestä edes sen aloitteentekemisen arvoinen niin siihen sitten jää... Eihän sen itseasiassa tarvitse olla muuta kuin esimerkiksi tervehdys kohdattaessa, sellainenkin on riittävä mutta näiden vuosien jälkeen menisi varmasti jalat alta jos tuo tapahtuisi...
Itseasiassa ei voi sanoa että mies olisi edes komea, aivan perisuomalaisen näköinen pitkä, raamikas vaaleahko ristiverinen mies mutta kun itse olen ihan tumma niin sellaisethan vaaleahkot miehet ovat taas minun mieleen...
Mutta sitä moikkausta ei tule koskaan, sen jo tiedän... Jos taas ravintolassa tulisi minulle sönköttämään muutaman kaljan jälkeen niin se olisi minulle melkoinen pettymys, voiko tätä edes kukaan ymmärtää mutta näin se vain on...
Eli minä katselen kohta jo viidettä vuotta ja varon katsomasta niin että mies ei sitä huomaa, ohi vain mahdollisimman viileästi mutta tiedän että saman tekee tuo mieskin, meillä molemmilla on ollut välistä muita, olen joskus huomannut kuinka niitä kottaraisia talutellaan tien yli ja silloin tuntuu hyvin mustasukkaisuuden aiheuttama viilto, ja edes miehen nimeä en tiedä... Mutta saman on nähnyt myös tämä kyseinen mies, usein ei kumpainenkaan itseään tuolla tavoin (kai?) viihdyttele mutta silloin tällöin kuitenkin... Toivon vain että joskus tulee sellainen uusi tuttavuus että tämä suurinpiirtein tien toisella puolella asuva mies on kuin poispyyhkäisty minun mielestäni ikuisiksi ajoiksi...
Ja hassua kun ajattelee että välistä sitä on kuin teinityttö iästään (38) huolimatta... Ja miten voi ollakin että niitä on harvoja miehiä jotka noin kiinnittävät huomion mutta sähkövirta käy kun olet lähellä... Ja kaikki ihan turhaan koska tiedän että siihen se jää... Ja minäkin kyllä tiedän mistä puhun, olen kolme kertaa eronnut avoliitoista ja seurustelusuhteita on ollut kyllä... Mutta hyvin harva on vaikuttanut noin, ei löydy näistä vuosistakaan muutamaa miestä enempää mutta tästähän ei pääse kuin muuttamalla ja sitä en tee... VAAN ODOTAN SITÄ ALOITETTA...