Olen valitettavasti nyt siinä pisteessä, että avioero on se varteenotettavin vaihtoehto minun elämässäni, ellei sitten ihmeitä tapahdu (ja niihin olen jo melkein lakannut uskomasta).
Nyt tarvitsen neuvoja siitä, että miten koko eroprosessi etenee ja onko esim. netissä olemassa ns. kaavake tai malli erohakemuksesta?
Tiedän, että käräjäoikeus on se instanssi, mihin eropaperit pitää toimittaa, mutta muuten käytäntö on minulle ihan tuntematon.
Eli, jos joku osaa auttaa, niin olisin erittäin kiitolline.
Nyt tarvitsen neuvoja siitä, että miten koko eroprosessi etenee ja onko esim. netissä olemassa ns. kaavake tai malli erohakemuksesta?
Tiedän, että käräjäoikeus on se instanssi, mihin eropaperit pitää toimittaa, mutta muuten käytäntö on minulle ihan tuntematon.
Eli, jos joku osaa auttaa, niin olisin erittäin kiitolline.
Vastaukset 22
Vanhimmat
EHDOTTOMASTI asianajajan kanssa hoidat sen, varsinkin jos on ositettavaa omaisuutta tai lapsia.
Vaikka maksaa, niin halvimmaksi olisi lähes poikkeuksetta tullut, ja riitojakaan ei pääse syntymään niin helposti. On sitäpaitsi kummallekkin oikeudenmukainen toimintamalli, ei jää kaivelemaan asiat kumpaakaan.
USKO ETTÄ KANNATTAA !
1) Mieti mikä on sinulle tärkeää ja mistä voit joustaa
2) JOS on lapsia, mieti miten haluaisit omalta kohdalta järjestää lasten huollon ja tapaamisen. Käytännössä mikä on toimivaa, ajattele asiaa myös isän kannalta ( mitkä ovat mahdollisesti hänen toiveet ) mutta ennen kaikkea mikä on LAPSEN etu ( yhteys molempaan vanhempaan ) Onko yhteishuoltajuus mahdollista ja toteutuuko käytäntö ( onko odotettavissa riita vai pystyttekö hakemaan kompromissia joka tyydyttää molemmat osapuolet ) Yhteys lastenvalvojaan ( osaa neuvoa ) Muista lapsilla on oikeus rakastaa ja kaivata isää ( teidän ongelmat eivät ole lasten vika ) eikä heidän tarvitse tehdä valintaa teidän välillä. Älä käytä lapsia aseena tai kosta heidän avulla ( aika monessa erossa näin valitettavasti käy, puolin jos toisin )
3) Omaisuus, paljoko sitä on ja paljonko velkaa ( Kirjaa paperille ylös kaikki omaisuus (arvo ) ja velat. ( mahdollinen avioehto ) Haluaako jompi kumpi pitää yhteisen asunnon ja mikä on kohtuullinen korvaus toiselle. Hyvä tapa on miettiä sopimusta siltä kannalta että tarvittaessa on valmis itse ottamaan vastaan sen mitä toiselle tarjoaa ja antamaan toiselle sen mitä itse haluaa. Esim. Talo minulle ja maksan tasinkoa sinulle x € ja toinen voi valita talon ja sinä saat x €.
4) Haetko eroa yksin vai yksissä tuumin ?
5) http://www.oikeus.fi/6001.htm ja http://www.oikeus.fi/5897.htm sivulla on tietoa.
6 ) Vältä turhaa riitaa, älä mene henkilökohtaisuuksiin. Lakkaa kiinnittämästä huomiota miksi eroatte ( jos päätös on lopullinen ) ja kiinnitä huomiota miten toimitte ja mitä siittä seuraa ( kummallekkin )
7) Onko avioliittoneuvojasta enää apua ? Jos on kannattaa kokeilla ( melkein lakannut uskomasta... mutta siis toivot yhä ihmettä ?... kenties se löytyy jos molemmat sitä haluavat )
8) Ole realisti, millainen elämä on ilman toista. Miten lastenhoito ( heidän ikävä ym) järjestyy. Minkälaiset taloudellisest seuraamukset ovat ( molemmille )
9) Ajattele myös eron vaikutusta miehesi kannalta ( yritä siis keskustella järjellä hänen kanssaan tästä eron mahdollisuudesta )
10) Yhteys paikalliseen oikeusaputoimistoon helpottaa tiedon saantia. Tietoa saat http://www.oikeus.fi/5653.htm.
11 ) MUISTA ET OLE YKSIN, MUTTA SYYTTELEMÄLLÄ ET SAAVUTA MITÄÄN. ÄLÄ SIIS MOLLAA TAI YRITÄ KOSTAA.
12) Ero on aina iso muutos ja omalla tavallaan kipeä ja voimia vievä.
Olipas hyvät neuvot !!!
Saatan lainata joskus kun vastaavaa kysellään.
*taputtaa karvaisia käsiään*
Ainoana lisäyksenä kohtaan ositus, tapaaminen ja elatus -- niissä piilee ison riidan siemen, varovaitsuutta ja malttia (älä provosoi, äläkä provosoidu). Muista kohtuus ja oikeus -- nyt tuntuu itsestäänselvyydeltä, ei ehkä enää sopimisen tiimellyksessä. Ja vastaavasti, katso että myös omat oikeutesi on huomioitu (hiljainen marttyyri ei pidä olla, eikä myöskään katkera "styranki" kostaja)
Juristin neuvoja kannattaa kuunnella (oikeusaputoimisto vaikka aluksi), mutta ne eivät saa olla sopimisen este ... usein lainoppinut auttaa ymmärtämään mitä olet sopimassa, pyydätkö kohtuuttomuuksia vai luovutatko omaisuuttasi (joka kyllä sallittua) ... esimerkiksi.
Tapaamissopimuksesta mulla kohtuullisen hyvä malli, josta voi alkaa rakentamaan teidän tilanteeseen sopivaa -- laita mailiosoite niin pistän sen sulle.
Kiitos vaan avusta ja minulle voit sopimuspohjan laittaa osoitteeseen: [email protected].
Vaikea tämä vaihtoehto on valita, jos se nyt siihen menee ja pahasti näyttää, että minulla ei ole muuta ratkaisua.
Mutta kun kahden ihmisen intressit menee totaalisesti ristiin ja ei enään jaksa katsoa toisen toilailuja ja uskoa lupauksiin, mitkä eivät kuitenkaan pidä ja kun mukana on alkoholiongelma ja pettämistä....
joskus se raja tulee minullakin vastaan....
Anteeks ... tää meinas mennä ohi.
Laitoin pohjan mailiisi nyt.
Mikäli tulet siihen tulokseen että eroaminen on paras ratkaisu tilanteeseesi niin helpoiten saat eropaperit soittamalla asuinkuntasi käräjäoikeuteen. He voivat esimerkiksi faxata tai lähettää tarvittavat paperit postitse.
I-vaiheeseen ei tarvitse muuta kuin täyttää yksi lomake, jonka joko vain sinä tai te yhdessä allekirjoitatte. Lomakkeen voi lähettää postissa käräjäoikeuteen tai vaikka viedä itse paikan päälle. Kuluja kertyy n. 65 € ja se peritään myöhemmin postissa tulevalla laskulla.
Saat muutaman viikon kuluessa vahvistuksen käräjäoikeudelta, jossa kerrotaan harkitsemisajan alkamispvm ja lopullisen eron ensimmäinen hakupäivä.
Kun tuo 6 kk harkitsemisaika on kulunut, voit/voitte hakea lopullista eroa toisella kaavakkeella, jonka saat samalla menetelmällä kuin ensimmäisenkin. Noin kuukauden kuluttua tulee sitten postissa se viimeinen paperi, jossa teidät tuomitaan avioeroon. Tämä toinen vaihe maksaa n. 40 €.
Jaksamista ja onnea valitsemallasi tiellä!
... tosin, tuo se helpoin homma koko prosessissa ...
Ota rauhallisesti, mene paikalliseen käräjäoikeuteen ja kerro asiasi lyhyesti. Saat sieltä lomakkeen ( yksinkertaisen) , jonka voit täyttää joko paikan päällä tai kotona. Siitä asia lähtee etenemään... Tästä erosi alkaa. jättämällä täytetyn ja allekirjoitetun lomakkeen käräjäoikeuteen eroprosessi alkaa ja etenet kohti uutta itsellistä elämää.. Jäitä hattuun... Elämä voittaa..
Ei sit mitään jos puolisosi on jättämässä sinut, mut jos ei niin Kokeile rakkauta. Rakasta puolisoasi, vaikka hän olisi minkälainen. Ero on aina huonoin ratkaisu. Ei se puoliso vaihtamalla parane. - Siunausta-
Ei heppoisesti erota pidä, yritettävä on jne. jne.
Mutta pohja se on siinäkin säkissä -- joskus ihmiset eivät vain sovi toisilleen -- syitä lukemattomia. Silloin erottava!
Vai oletko sitä mieltä, että rakkaudella saadaan esim. väkivaltainen ja alkoholisoitunut mies "kiltiksi" ... näin varmaan luulevat kaikki ne naiset, jotka kuolevat perheväkivallan tulemana ... silloin se yrittäminen viimeistään loppuu ...
mitä antaa toiselle.
Se on tapettu vuosien saatossa ja lopullinen niitti tuli viime perjantaina, kun löysin hänet humalassa ja toisen naisen sylistä. Humalan kestän, mutta en pettämistä.
En myöskään enään kestä sitä, että hän uhkaa itsemurhalla, haukkuu, sättii, raivoaa ja kaikki meillä on aina minun vikani.
Ja nyt tämä koskettaa jo liikaa meidän lapsia ja heitä suojellakseni otan sen eron!!
Minulla on hyvä itsetunto, mutta ei enään kauan, ellen tee jotain.
Olen lakannut uskomasta ihmeisiin....
Ja kiitos kaikille, jotka olette ystävällisesti jakaneet minulle neuvoja tulevaa varten.
Jos tuntisitte minut tietäsitte, että minä todellakin olen yrittänyt kaikkeni; olen rakastanut, antanut anteeksi uudelleen ja uudellen ja olen kyllä raivonnutkin. Mutta mikään ei ole auttanut...
Eli mikään heppoisesti ja pikaisesti tehty päätös tämä ei todellakaan ole.
Mutta se on pakko tehdä, sillä kohta minä murenen henkisesti ja kuka sitten hoitaa ja ottaa vastuun lapsista??
Varaudu siihen,että ero ei tule olemaan helppo.Itse olen vetänyt eroprosessia viimeiset puoli vuotta ja täytyy myöntää,että laajan skaalan eri tunteita saa käydä läpi.Erityisen raskasta se on,kun on pienet lapset,tyttö 5v. ja poika 2v.Mutta kuten monet saman kokeneet sanoo,on lastenkin parempi olla riidattomassa kodissa kuin että katsoa kotona vanhempien tulehtuneita välejä.helpointa ero varmasti on silloin,kun sitä haluaa molemmat osapuolet.Toivon että aikuiset osaisivat käyttäytyä korrektisti asioita sovitellessaan eron aikana,sillä väsyttävää on riidellä jokaisesta asiasta:lapsista,omaisuudesta jne.
Harkinta-aika kannattaa todella käyttää hyödykseen ja ottaa rauhallisesti.Ajan mittaan ja kun on saanut toiseen etäisyyttä,tapahtuu ihmeitä;tunteet muuttuvat parempaan suuntaan tai kaiken alta voi löytyä edes ystävyyttä.itsellänikin prosessi jatkuu vielä jonkin aikaa,kunnes toinen vaihe erossa alkaa.Itsenäisyyteen ja lasten kanssa yksin olemiseen on jo ehtinyt kasvaa,tosin näin jälkikäteen sitä tajuaa,kuinka yksin sitä omassa suhteessa tulikin oltua jo vuosia.Mutta virheistä oppii ja jokainen päivä tuo kaikkea kivaa uutta.Kaiken kaikkiaan itsenäinen elo on hienoa,saa tehdä mitä haluaa omalla vapaa-ajallaan ja lapsillakin on nykyään iloinen äiti,joka osaa vielä rakastaa.Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi ja muista puhua ystävillesi tuntemuksistasi,YSTÄVÄT ovat kullan kalliita näissä elämäntilanteissa.
että näiltä keskustelupalstoilta tosiaan voi löytyä empaattisia, avuliaita ja saman kokeneista ihmisiä.
Ja minulla on onni siinä, että minulla on melko laaja ja todella hyvä ystäväverkko, joka tukee minua todella ja en koe olevani asiani kanssa yksin.
Myös vanhempani ovat tukenani, vaikka eivät ehkä eroa ihan täysin hyväksy, mutta sen kyllä ymmärätävät, että minä viime kädessä teen kyllä kaikki päätökseni ihan itse ja otan niistä myös täyden vastuun.
Teidän, että ero ei ole helppo, sillä seurasin ystäväni eroprosessia n. neljä vuotta sitten tiiviisti ja olin hänen tukenaan ja hän sai soittaa minulle aina (vaikka yölläkin) jos hänestä tuntui pahalta ja hän kaipasi kuuntelijaa ja juttukaveria.
Oikein hyviä jatkoja sinulle ja jaksamista ja onnea uuteen elämään :)
haluan vastata oman tilanteeni,olen 63-vuotis, mieheni 4-vuotta nuorempi,ainoa poikamme on 27-vuotias.Olen halunnut eroa jo vuosia sitten, välillämme ei ole seksiä tai tunteita lainkaan, minua pelottaa vain taloudellinen tilanne,on aina pelottanut,jos jaamme kerrostalo-osakkeemme,joudunko vuokralle? Eläkettä saan vain tonnin.Entä pystyykö hän maksamaan mulle noin 30,000euroa jos hän jää tähän?Hän ei juo, ei polta,ei käy vieraissa,toisten mielestä ihana mies, ja laittaa viikonloppuisin ruuankin,MUTTA hän menee joka ilta urheilukilpailuihin pelaamaan ja tuomaroimaan,meillä ei ole samoja ajatuksia,ei harrastuksia,ei tanssia,teatteria,ei matkoja ym.Olen oikeesti yksin,käyn kuntosalilla jumpassa ja tapaan omia ystäviä.Olen hoikka,rypytön ja nuorekas, voisin vielä löytää oikean rakkauden,jonka menetin 29-vuotta sitten.halusin lapsen ja nyt olen tässä.
Elät nyt vaikeaa vaihetta, mutta kaikesta selviät. Itse erosin muutama vuosi sitten ja kaiken eron tuoman raskauden jälkeen olen löytänyt itseni uudelleen ja elämä on monin verroin entistä parempaa. Helppoahan ei aina ole olla yksinhuoltajana, mutta henkinen vapaus on niin suuri asia, että en entiseen vaihtaisi. Elämän arvoni ovat syventyneet ja kodissamme on ihanan rauhallinen ilmapiiri. Exän kanssa olemme sopuväleissä ja vanhemmuus jatkuu...
Minä haluaisin nyt neuvoja! Nyt on tultu siihen, että avioliitto on tullut tiensä päähän. Neuvoja tarvitsen siihen, että missä järjestyksessä asiat kannattaa hoitaa? Olemme naimisissa, lapsia on, sekä koira, ja talo velkoineen. Alustavasti puhuttiin, että mies jää tähän asumaan(minulla ei yksinkertaisesti ole siihen varaa) ja minä etsin itselleni vuokra-asunnon.
-Eropaperit?
-Kuinka laina hoidetaan ja kuinka saan osuuden jo maksetusta osuudesta?
-Lasten asiat?
-Irtaimisto (osa yhteistä, osa molempien yksin maksamaa)
Missä järjestyksessä ja voiko/saako näitä sopia keskenään? Jos ei ole laillista näistä keskenään sopiminen, niin minne yhteys ja missä järjestyksessä?
En usko, että mies heittäytyy hankalaksi. Pieni pelko tästä on, mutta toivottavasti ei sitten kuitenkaan.. Mutta sen varalta: minulla on tili, jolla huomattava summa rahaa. Elossa oleva mummuni on ne sinne laittanut sillä puheella, että jos hän niitä vielä tarvitsee niin käyttää ne, mutta kuolemansa jälkeen ovat minun ja sisarusteni jaettavissa. Mies tietää tilistä, voinko estää häntä saamasta niistä osuutta, jos hän päättää sitä vaatia? Entä koirani? On minulle äärimmäisen rakas ja omistuspaperissa on vain minun nimeni, toki mies on hoitoon yms osallistunut, mutta enhän voi menettää koiraani, enhän??
Koira-asiaan sainkin jo vastauksen tuolta toisesta ketjusta, mutta tuo mummun tili? Voinko minä piilottaa sitä/niitä minnekään? Kun ne rahat ei todellakaan ole minun, vaan mummuni..
Voiko ositusta hoitaa itse? Että jos kuitenkin saataisiin sovussa sovittua irtaimiston jako ynnä muut, ja kirjattaisiin ne paperille?
Onko mummu antanut paperia, jossa ilmenee rahojen käyttö, aivan virallisesti? Sehän voisi pelastaa ehkä tilanteen. tai onko mahdollista että mummusi jotenkin muuttaisi ko. paperia, sanamuotoa, jossa suljettaisiin kaikki ulkopuoliset paitsi sinä ja sisaruksesi? Voit ehkä kysellä lakimieheltä.
Omat vanhempani muuttivat heti testamenttiaan kuultuaan että menin uusiin naimisiin köyhän kanssa, nyt perintöni menee suoraan pojalleni, joten miehellä ei ole osaa eikä arpaa perintörahoihin. Kuitenkin itse joudun tässä kärsimään, sillä enhän voi pojaltani pyytää rahoja vanhempieni kuoltua, surkeaa.
Koko elämäni raatanut ja vaivalle säästänyt joitain pennejä vanhuuden varalle, ja nyt sitten , jos ero tulisi, laiskurimies saisi niistä puolet. Mitä hän on siis tehnyt ansaitsakseen ne - ei yhtään mitään, laiskotellut vain, työnhaku ei kiinnosta, rahan tuhlaus viinaan sen sijaan kyllä.
>>Omat vanhempani muuttivat heti testamenttiaan kuultuaan että menin uusiin naimisiin köyhän kanssa, nyt perintöni menee suoraan pojalleni, joten miehellä ei ole osaa eikä arpaa perintörahoihin. Kuitenkin itse joudun tässä kärsimään, sillä enhän voi pojaltani pyytää rahoja vanhempieni kuoltua, surkeaa.
Ei ole antanut, vaan asiasta on sovittu sanallisesti. Voi kurjuus.
Olisin tahtonut avioehdon naimisiin mennessä, mutta mies ei halunnut lähteä sitä missään teetättämään, niin jäi sitten tekemättä kun en yksin viitsinyt ruveta ottamaan selvää kaikista koukuista mitä se olisi vaatinut. Näin jälkiviisaana voin vain todeta, että olisi sittenkin kannattanut viitsiä.
ei ikinä sanallisesti, itsekkin tein sen mokan ja kaduttaa vieläki, kun menetin omaisuuttani, eron aikana on tunteet pinnalla ja sitä uskoo vielä yhteiseen elämään, siksi on liian lepsu ja ei pidä puoliaan..