Naisia on hankala saada maalle, mutta onnistuisiko seuraavanlaisella haulla, vai loppuuko huumorintaju kesken ?
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID8/297.html#3
http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID8/297.html#3
Naista maalle
löytyykö
251489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse miehenä sanoisin että voi kyllä jäädä nainen saamatta tuolla "ilmoituksella" (asun itse maalla ja lypsykarjatilalla). Ehkäpä ilmoitusta kannattaisi hieman parantaa joka suhteessa...
Ei onnistu. Ei onnistu. Ei.
Eikä kyse ole huumorista tai sen puutteesta, vaan siitä yksinkertaisesta faktasta, että maaseutu on käsiin näivettyvää autioitumistaan autioituvaa ei-mitään.
Kuka muka tänne haluaisi asumaan?
Totta on, että maaseutu autioituu kun palveluita vähennetään ja siirretään asutuskeskuksiin. Kuka täältä nyt haluaa kymmenien kilometrien päähän lähteä esim. ruokatarvikkeita hakemaan? Ei se tietenkään jokaisella maaseudulla ympäri Suomen ole noin mutta osassa ainakin.
> Kuka muka tänne haluaisi asumaan?
Minä ainakin ja aion myös asuakin vastaisuudessa kun koko ikäni olen maaseudulla asunut. Kaupunkiin ei ole tullut tarvetta muuttaa, tosin asiaa tietysti edesauttaa että asunkin maatilalla ja tulen tilan pitoa aikanaan jatkamaan.
Siinäpä se. Poliittisella eliitillä on vimmattu vimma pakata koko Suomen väestö etelän taajamiin ja varsinkin pääkaupunkiseudulle. Siinä tavoitteessa on onnistuttu harmillisen hyvin.
Ei juuri mieli mettä keitä, kun katsoo sitä muutosta, mikä tälläkin kulmakunnalla on viimeisen 20 vuoden aikaan tapahtunut. Aktiivitiloja enää muutama ja minä olen kai seuraava, joka lopettaa. Asun sitten niinkuin omakotitaloa ja haen leipäni toisaalta. Se ei ole pulma, sillä minulle on töitä tarjolla enemmän kuin kerkiän tehdä ja nyttenkin teen tilipussini muualta ja tilaa pidän toistaiseksi viljeltynä silkasta mielenkiinnosta "oman toimen ohella".
Pulma on siinä, että tällaiselle syrjäkylälle ei sitten millään tahdo löytyä naista seuraksi. Pitäisi olla kioski kulman takana ja kauppa kävelymatkan päässä. Katuvalot puuttuu ja voi kauheeta, kun muksutkin joutuisivat kulkemaan koulumatkaa pitkin pimeetä pikkutietä...
Se on elämä makeaa asfaltin äärellä näköjään. Sinnehän sitä piti päästä minunkin ex-puolisoni.
Arvaas, onko helppoa keksiä uutta elämänkumppania mistään, kun on "rasitteena" parin pikkukoululaisen viikonloppuisyys ja asuinpaikka syrjäkylällä?
Ei taida tuollainenkaan ilmoitus tehota, vaikka ei olisikaan entisiä mukuloita rasitteena. Mutta yksikään nainen ei uskaltanut vastata näköjään tähän galluppiin.
Mä sitten vastaan kun kerran moitittiin, ettei kukaan nainen ole vastannut. Epäilen, ettei ainakaan kukaan kaupungissa asuva lue agronettiä, joten olisiko hieman väärässä paikassa tuo ilmoitus. Käsitin ainakin, että kaupungin lähettyviltä sitä morsmaikkua ollaan nyt etsimässä. Kokeile siis muitakin sivustoja..vaikka sinkut.net tai deitti.net. Niissä käy aika paljon ihmisiä, joten luulisi jotain löytyvän.
Toisekseen eipä tosiaankaan taida ilmoitus tehota...hmmm ehkä tuo sanavalinta maitotilan isännälle vaimoa. Luulisin, ettei se oikein houkuttele. Keksi jokin romanttisempi versio.
Itse kun asun pks-seudulla, voisin vaikka vannoa että suurinta osaa näistä citypimukoista ei maalle saa monen kilometrin päähän trendikuppiloista ja -vaateliikkeistä. Valitettavasti sitä on tänne joutunut muuttaamaan kun ei muualta töitä saa. Hieman siis nuo työnsaantimahdollisuudetkin vaikuttavat. Niin kuin joku tuossa kirjoittikin, niin että tuppaa tämä työ keskittymään Etelä-Suomeen. Tosi ärsyttävää. Meikätyttö ainakin muuttaa hetimmiten pois kun työtä muualta löytyy...vaikka maalle :)
Lähde johonkin maataloon emännäksi, eiköhän töitä piisaa.
Varmaan piisaa töitä maatalossa, en sitä epäilekään. En nyt kuitenkaan ole ajatellut koskaan maatalon emännyyttä, vaikka eläinrakas olenkin;)Ihan on muunlainen koulutus. Mutta ihan vain vinkiksi tuossa kirjoittelin. Kannattaa sitä emäntää etsiä muualtakin kuin agronetistä. Jossei ole kotona ollut maatilaa, niin tuskinpa on moni missään agronetin seuranhakupalstalla koskaan surffaillut. En minä ainakaan.
> teen tilipussini muualta ja tilaa pidän toistaiseksi viljeltynä silkasta mielenkiinnosta "oman toimen ohella".
Aivan, maatalous on ajettu siihen pisteeseen, että vain suuret tilat kannattavat. Pienempien tilojen on aika vaikeata enää pysyä kannattavana ellei erikoistu johonkin tiettyyn tuotantoon.
> Pulma on siinä, että tällaiselle syrjäkylälle ei sitten millään tahdo löytyä naista seuraksi.
Juu tiedän, ei se helppoa ole. Vaikka naista ei syrjäkylällä asuminen haittaisikaan niin viimeistään siinä vaiheessa, kun kertoo asuvansa maatilalla alkaa "etääntyminen". En nyt mitenkään halua yleistää naisia tällaisiksi, on niitä sellaisiakin jotka haluavat maatilalle, mutta nykyaikana heitä aika harvassa jo on.
> Se on elämä makeaa asfaltin äärellä näköjään. Sinnehän sitä piti päästä minunkin ex-puolisoni.
Taitaa olla. Pahoittelen että noin kävi mutta ehkäpä hän ei sitten ollut oikeaa tyyppiä sinulle loppujen lopuksi. Lasten osalta ero ei tietenkään ole koskaan hyväksi. Mutta toivotaan että uusi elämänkumppani jostakin löytyy sinulle vaikka se toivottomalta nyt tuntuukin.
Ilmoitus kyllä voisi minunkin mielestäni olla jossakin muualla kuin Agronet:ssä. Onhan niitä pari aika suosittua deitti palvelua olemassa joista haun kohteena oleva nainen sen saattaisi lukea ja vastata. Ehkä kuitenkin itse panostaisin ilmoitusten vastaamiseen kuin jäädä odottamaan vastausta omaan ilmoitukseen.
Sisältöön (ilmoituksessa) kannattaisi myös puuttua. Jotenkin minulla miehenäkin töksähtää tuo "...isännälle vaimoa" kohta - parempi kun jättäisi tuon vaimo kohdan pois. Samoin kuin liian tiukat kriteerit pois. Vähän kun panostaisi enemmän sisältöön kertomalla itsestään paremmin (ei kuitenkaan liikaa) niin joku saattaisi kiinnostuakin.
> Kannattaa sitä emäntää etsiä muualtakin kuin agronetistä. Jossei ole kotona ollut maatilaa, niin tuskinpa on moni missään agronetin seuranhakupalstalla koskaan surffaillut.
Juuri näin, luulisin Agronet:n tuntevan vain sellaiset naiset jotka itse asuvat maalla/maatilalla. Sitäpaitsi tuo on keskustelualue eikä seuranhakupalsta mutta eihän sitä tiedä mistä se nainen "tulee" vastaan...
Joo ei. Ei pikkutilalla muuten pärjää kuin erikoistumalla. On kokemusta :) Siten kyllä sitten pärjääkin, mutta se taas edellyttää toimeliasta elämänkumppania. Erikoiskasvit tai vaikkapa jatkojalostus vaativat melkoisen isoa työpanosta ja siihen ei yksineläjällä riitä vuorokaudessa tunnit.
> Vaikka naista ei syrjäkylällä asuminen haittaisikaan niin viimeistään siinä vaiheessa, kun kertoo asuvansa maatilalla alkaa "etääntyminen".
Niin. Tässä on havaintojeni mukaan yleensä kyse siitä, että vaikka asuminen maalla kiinnostaisikin, maataloustyö ei. Hiipuvat palvelut ja marginaalinen määrä teollisuuden työpaikkoja järkevän etäisyyden päässä tekevät sen, että ei kertakaikkiaan ole työmahdollisuuksia juuri muuhun kuin siihen tilanpitoon. Noidankehä, joka ruokkii itseään.
Eipä ollut oikeaa tyyppiä ei. Näytti tässä jo väliin siltä, että täytyy alkaa hakea huoltajuutta itselleen, kun muksut eivät saaneet kunnollista ruokaa ja se huusholli oli aika heikossa siivossa. Ei tästä nyt kauaa ole, kun kävin asentamassa pojan tietokoneeseen lisälaitteita ja nythän siellä näytti ihan ihmisen asuttavalta. Kouluruoka pelastaa osan tilanteesta ja lasten puheiden mukaan kotona on alkanut saada muutakin evästä kuin leipää ja mikrovalmiita annoksia. Kyllä se siitä.
Ajastaan näkee, löytyykö sitä uutta kumppania meikäläiselle. Viitisen vuotta kun on ollut omillaan, sitä on käynyt jo niin krantuksikin, että ei ihan kuka tahansa kelpaa. Aluksi oli paha paikka elää yksin, mutta epätoivo on jo niin loppuun kaluttu luu, että ei jaksa vaivautua. Tansseissa ja deiteillä on kivaa käydä tutustelemassa ja katastelemassa. Nelikymppiset naiset ovat paljolti niin hupaisaa joukkoa trendeineen, tekonuorekkuuksineen ja uraputkineen, että melkein toivoisi, ettei sitä sopivaa ihan vielä löytyisikään. :)
Siinä vaiheessa, kun kertoo olevansa maalta, niin kiinnostus todellakin lopahtaa. Vaikka työmatkaa kaupunkiin olisi n. puoli tuntia suuntaansa, niin se on naisille liikaa.
Ei se työmatka vielä ole mikään, jos se vain puoli tuntia kestää. Ainakin kun vertaa sitä työmatkan pituuteen täällä pks-seudulla. Täällä saattaa mennä tuntikin ja sekin on vielä ihan normaalia. Eri asia se on sitten pienimissä kaupungeissa, joissa tosiaankin pääsee mihin tahansa vartissa.
Kyllä siinä on syynä jokin muu kuin työmatkan pituus. Nimittäin siihenkin tottuu.
Maaseutu ei tosiaankaan yleisesti houkuta naisia, varsinkin jossain syrjäkylillä. Luulisin, että ihmisillä on aika paljon ennakkokäsityksiä tyyliin - maaseudun peräkammarin pojat, avuttomat ressukat yms.
Varmaan myöskin ne shoppailumahdollisuudet ja kuppilat yms vaikuttavat. Vaikeaa keksiä houkuttelevia tekijöitä, jos ei luonnosta ja rauhasta tykkää. Eipä ole oikein millä houkutella.
Vaikka luonnosta ja rauhasta tykkääkin, niin ei sitä silti maatilalle tarvitse muuttaa. Jonkun pienehkön tai keskikokoisen kaupunginkin läheisyys riittää. Silloin ei tarvitse kauas lähteä, jotta pääsee luonnonhelmaan. Ei siis tarvitse maatalon emännäksi ruveta.
Joten luotaantyöntäviä tekijöitä on enemmän kuin houkuttelevia.
Ja varsinkin "stadilaisille" on tärkempää asua trendibaarien ja -vaatekauppojen lähellä. Sen huomion ainakin olen tehnyt.
Toinen (tai ties mones) syy on harrastusten puute. Itse harrastan liikuntaa, käyn eri urheiluseuroissa. Ja syrjäkylän maatilalta on niihin ainakin pitkä matka.
...tuli asiaa sinulta. Maatalon emännäksi ei tarvitse ryhtyä jos ainoastaan luontoon haluaa lähteä ja harrastusmahdollisuudet tosiaan ovat vähän heikohkot maaseudulla mm. välimatkojen takia (ei aina mutta yleensä).
Palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, niin nykyään taitaa maataloutta opiskeleva tai sitä työnään tekevä nainen olla "harvinaisuus" jos ei ole kotoisin maatilalta jo alunperin. Eli aika vaikea se on löytää "sporttinen ja hyvin koulutettu" nainen tilalle - taitaa tuollaiset naiset haluta aivan muunlaisiin piireihin kuin maaseudulle koska arvomaailma saattaa olla kovinkin erilainen.
Juu, ei ole helppoa houkutella - ellei itse ole niin mielenkiintoinen ihminen että naiset tulevat perässä minne vain ;) Tosin jos itse tuollainen olisin ja huomaisin naisen olevan väärissä ympyröissä eikä viihtyisi maalla, niin tuskinpa häntä väkisin pitäisin vaikka kuinka pitäisin hänestä. Ei sekään mukavaa ole jos toinen on onneton...
Tuon kun nykynaiset ymmärtäisivät, että maatiloille ei nykyään haeta emäntää vaan ihan kumppania, puolisoa tai miksi sitä nimitetäänkin. Työ on koneellistunut, joten sitä ei riitä kahdelle, eikä myöskään tuloja, joten toisella pitäisi olla työpaikka tilan ulkopuolella.
Eriasia on sitten nuo harrastukset, kun ei ole kuviokelluntaa tai moottoriurheilurataa lähellä, niin vaikea sitä on naisia houkutella.
Hyvä, kun tarkensit asiaa. Kun minäkään en ole lähtöisin maatilalta tai kaveripiirissäkään ei ole heitä...niin eipä ole tullut mieleen, että maatilalla ei edes riitä työtä kahdelle. Koko ajanhan kaikki koneellistuu, mutta kun ei ole tuota kosketusta maatiloihin. Täytyy myöntää, että olen kyllä siinä uskossa, että emäntää sinne haetaan. Taitaa sitten olla nykyään yleistä, että toinen käy kodin ulkopuolella töissä.
Yksi pointti on tuohon kyllä, että ei taida aikaa kuitenkaan olla kesälomiin. Liekö tuokin sitten muuttumassa lomittajien myötä. Mutta, mutta yrittäjän tyttärenä on kyllä tuttua tuo lomien puute. Kesälomaa tuskin on ollut viiteen vuoteen.
No, kaiken tämän negatiivisten perustelujen jälkeen...vaikuttaa, että niitä luotaan työntäviä asioita on enemmän kuin houkuttelevia. Mutta onhan se näinkin, että kyllä sitä on ihan erilaista asua maatilalla kuin kaupungissa (varsinkin Helsingissä). Se mentaliteettikin on erilainen maaseudulla ja jo heti muissakin pienemmissä kaupungeissa. Mikä on siis vain pelkästään positiivinen asia. Ajattelisi, että tällä mentaliteetilla varustetut naiset voisivat hyvinkin kuvitella asuvansa maatilalla, jos se sopiva mies vain löytyy. Mutta näitä hesalaisia tuskin sinne saa. Onnea etsintään!
No kesälomia ei ehdi oikein pitämään, mutta kun sitä on luonnon keskellä, niin saunan voi lämmittää illalla ja pulahtaa järveen olematta sen kummemmin lomalla. Talvella, kun on kylmää ja pimeää, voi sitten paremminkin pitää lomaa ja lähteä vaikka etelään lämmittelemään.
Ja toivottavasti joku hesalainenkin muuttaisi maalle, täällä elämä ei ole niin stressaavaa minuuttiaikatauluineen.
Eikai se maalla asuminen aina ole eron syy. Erotaan sitä kaupungeissakin.
Olen 40v ja viidenvuoden suunnitelmaan kuuluu maalle muutto.En kestä tät kerrostaloelämää, ei mitään ihmisen elämää.Suurimman osan elämästä olen asunnu omakotitalos joten siel viel jotenkin menee, mut kyl mul kuva mieles on et aamul kun lähden ulos ei tarvi ketään nähdä ja joka ikkunast ei toiset ikkunat näy.
Otinkin vast yhteyttä mieheen joka asuu maalla
Onko tosiaan noin et jos sanoo asuvansa maalla ni kiinnostus lopahtaa?
Mä olen aina haaveillu et pääsen maalle asumaan, mut eipä ole tähän 40v ikään maalaispoikaa löytyn.
Kaikki lapsuuteni kesät vietin aina maalla joten kai se kaipuu jäänny ja varsinkinkin kun rakastan lehmiä niiden tuoksukin ihanaa!
Nyt olenkin ajatellu et pitäs tosissaan alkaa etsii miestä maalta, mut mistä sen löytää.
eiköhän maallakin autot ihmisil et pääsee kyl jos haluu soppailee yms.
Mul ainakin aina ollu oma auto vaikka asun missä
deitti.net
sinkut.net