Kirjotan nyt, tietäen koko ajan että riitaan ja sotaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Tietäen, etten itse ole koskaan ollut, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan helppo ihminen. Tietäen, että muutoksen eteen täytyy tehdä itse jotain, eikä vain odottaa. Tietäen, ettei kukaan muu voi tietää mikä on oikea ratkaisu elämälleni, kuin minä itse.
Vuosi sitten tapasin miehen. Kaikki oli ruusuista ja ihanaa. Muutimme parin viikon seurustelun jälkeen yhteen, olimme kyllä tunteneet toisemme jo muutaman kuukauden. Mies erosi avioliitosta ja jätti muutaman vuoden ikäisen pojan äidilleen. Kaikki sujui olosuhteisiin nähden kuin tanssi. Minä, nuori nainen olin otettu 8vuotta vanhemman miehen pyytettömästä ihailusta ja rakkaudesta.
Suhteemme osoittautuikin erittäin myrskyisäksi. riitelyä, raivoamista, eroamista, yhteen palaamista. Rakkautta, hellyyttä, taas ääripäässä täyttä hlvettiä.
Omatuntoni ajaa minua ahtaalle. Tiedän, olen rikkonut perheen, ja vienyt pojalta isän. Tunnen olavani umpikujassa. Sitä saa mitä tilaa. Tunnen, että olen nyt tieni valinnut, Tässä on koko elämäni.
Olen huomannut tehneeni virheen. Minun ei olisi koskaan saanut sekaantu varattuun mieheen, vaikka silloin kun häneen ihastuin, en tiennyt hänen edes seurustelevan. Nyt minulla siis on ongelma.
Haluan olla yksin. Haluan rakentaa oman elämäni niinkuin olen sen suunnitellutkin. Kaikki omat haaveeni sain vetää vessast alas silloin kun miehen kanssa yhteem muutin. Eroaminen ei auta. Mies puhuu kauniisti, ja minä lankean..
Haluan lähteä..Pois, kauas, yksin..Elämään omaa elämää..
Tiedän kuitenkin, etei pakenemienn auta mitään.
Tottakai rakastin miestä. Vielä pari kuukautta sitten luulin rakastavani. En enää. Nyt se on vain kiintymystä, turvaa.. Tapa.
Olen mieluummin töissä myöhään, teen erinäisiä projekteja, ettei minun tarvise mennä kotiin nyhjöttämään. Mieheni on päivät kotona. Ja vaikka hän vannookin koko ajan etsivänsä työtä, en enää usko edes siihenkään..
Haluaisin löytää elämälleni jälleen uuden suunnan.
Normaalin elämän normaaleissa puitteissa.
Haluaisin löytää jälleen ystäväni, ja ehkä sitten, kun olen saanut itseni kursittua kokoon..
-Haluaisin löytää rakkauden..
Vuosi sitten tapasin miehen. Kaikki oli ruusuista ja ihanaa. Muutimme parin viikon seurustelun jälkeen yhteen, olimme kyllä tunteneet toisemme jo muutaman kuukauden. Mies erosi avioliitosta ja jätti muutaman vuoden ikäisen pojan äidilleen. Kaikki sujui olosuhteisiin nähden kuin tanssi. Minä, nuori nainen olin otettu 8vuotta vanhemman miehen pyytettömästä ihailusta ja rakkaudesta.
Suhteemme osoittautuikin erittäin myrskyisäksi. riitelyä, raivoamista, eroamista, yhteen palaamista. Rakkautta, hellyyttä, taas ääripäässä täyttä hlvettiä.
Omatuntoni ajaa minua ahtaalle. Tiedän, olen rikkonut perheen, ja vienyt pojalta isän. Tunnen olavani umpikujassa. Sitä saa mitä tilaa. Tunnen, että olen nyt tieni valinnut, Tässä on koko elämäni.
Olen huomannut tehneeni virheen. Minun ei olisi koskaan saanut sekaantu varattuun mieheen, vaikka silloin kun häneen ihastuin, en tiennyt hänen edes seurustelevan. Nyt minulla siis on ongelma.
Haluan olla yksin. Haluan rakentaa oman elämäni niinkuin olen sen suunnitellutkin. Kaikki omat haaveeni sain vetää vessast alas silloin kun miehen kanssa yhteem muutin. Eroaminen ei auta. Mies puhuu kauniisti, ja minä lankean..
Haluan lähteä..Pois, kauas, yksin..Elämään omaa elämää..
Tiedän kuitenkin, etei pakenemienn auta mitään.
Tottakai rakastin miestä. Vielä pari kuukautta sitten luulin rakastavani. En enää. Nyt se on vain kiintymystä, turvaa.. Tapa.
Olen mieluummin töissä myöhään, teen erinäisiä projekteja, ettei minun tarvise mennä kotiin nyhjöttämään. Mieheni on päivät kotona. Ja vaikka hän vannookin koko ajan etsivänsä työtä, en enää usko edes siihenkään..
Haluaisin löytää elämälleni jälleen uuden suunnan.
Normaalin elämän normaaleissa puitteissa.
Haluaisin löytää jälleen ystäväni, ja ehkä sitten, kun olen saanut itseni kursittua kokoon..
-Haluaisin löytää rakkauden..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sun olis sillon pitäny ajatella nenääs pitemmälle..eikä olla vaan otettu jonkun ihailusta..ja jos vielä rikoit jonkun perheen,niin ei heru sympatiaa..