onko muilla kokemuksia vastaavasta...
olin yhdessä rakastettuni kanssa neljä vuotta, olen tuntenut hänet kauemminkin. rakastin häntä suuresti ja olin varma, että hän on minulle se ainoa ja oikea. toisin kuitenkin kävi, tiet veivät erilleen...
olemme olleet erossa vuoden. hänen jälkeensä mieleni on vallannut tyhjyys parisuhdetta kohtaan. minua ei kiinnosta enää ajatus kihloista/naimisiin menosta tai perheen perustamisesta. hänen kanssaan olisin näitä asioita halunnut, en kenenkään muun. en pysty rakastumaan keneenkään, enkä osaa olla onnellinen kenenkään kanssa. tuntuu, että olen sulkenut itseni johonkin tyhjiöön, missä mikään ei tunnu miltään. tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan?
olin yhdessä rakastettuni kanssa neljä vuotta, olen tuntenut hänet kauemminkin. rakastin häntä suuresti ja olin varma, että hän on minulle se ainoa ja oikea. toisin kuitenkin kävi, tiet veivät erilleen...
olemme olleet erossa vuoden. hänen jälkeensä mieleni on vallannut tyhjyys parisuhdetta kohtaan. minua ei kiinnosta enää ajatus kihloista/naimisiin menosta tai perheen perustamisesta. hänen kanssaan olisin näitä asioita halunnut, en kenenkään muun. en pysty rakastumaan keneenkään, enkä osaa olla onnellinen kenenkään kanssa. tuntuu, että olen sulkenut itseni johonkin tyhjiöön, missä mikään ei tunnu miltään. tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä seurustelin pari vuotta yhen jätkän kans ja lopulta erottiin. Mulle jäi siitä suhteesta aivan kauhee olo. En ollu kiinnostunu kenestäkään moneen kuukauteen ja lopulta ku tapailin muutamaa miestä niin kukaan ei herättäny sisällä sellasta tunnetta ku se entinen. Lopulta mä lakkasin etsimästä ja tuli sellanen olo että sama kai se on kenen kans sitä loppuelämänsä viettää koska se ei kuitenkaan olis se josta oikeesti välitin.
Lopulta pääsin vähä siitä masennuksesta, kaverit autto paljo. Kuitenki mun elämä vaikutti jotenki tyhjältä ja yritin keksiä piristystä joka paikasta. Lopulta aattelin että laitan nettiin deitti-ilmotuksen ja tutustun uusiin ihmisiin, treffasinki muutaman ja olihan ne aika erikoisia persoonia ja sainpa jotain sisältöä elämään kunnes tapasin sen ilmotuksen kautta nykyisen poikaystäväni. Ensin sekään ei vaikuttanu sen erikoisemmalta ku muutkaan ja exä pyöri vielä mielessä mut vähitellen aloin tosissaan välittää tapaamastani tyypistä. Nyt ollaan oltu kohta vuosi yhdessä. Myönnän että mietin joskus että mitä exälle kuuluu mut en sen enempää. Mut jos se tulis joskus vastaan toinen tyttö kainalossa niin kyllä se saattais vähä kirpasta. Uuden miesystävän kans oon kuitenki onnellinen enkä vois kuvitella seurustelevani kenenkään muun kans. Vaikka on kyllä jääny pelko että mitä jos menetän tän nykyisenki miehen ja se sattuu yhtä pahasti...
Täytyy vaan ymmärtää ettei menneitä tarvi eikä saakkaan unohtaa. Joskus on vaan pakko mennä eteenpäin ja päästettävä irti entisistä tunteista.
Mä seurustelin pari vuotta yhen jätkän kans ja lopulta erottiin. Mulle jäi siitä suhteesta aivan kauhee olo. En ollu kiinnostunu kenestäkään moneen kuukauteen ja lopulta ku tapailin muutamaa miestä niin kukaan ei herättäny sisällä sellasta tunnetta ku se entinen. Lopulta mä lakkasin etsimästä ja tuli sellanen olo että sama kai se on kenen kans sitä loppuelämänsä viettää koska se ei kuitenkaan olis se josta oikeesti välitin.
Lopulta pääsin vähä siitä masennuksesta, kaverit autto paljo. Kuitenki mun elämä vaikutti jotenki tyhjältä ja yritin keksiä piristystä joka paikasta. Lopulta aattelin että laitan nettiin deitti-ilmotuksen ja tutustun uusiin ihmisiin, treffasinki muutaman ja olihan ne aika erikoisia persoonia ja sainpa jotain sisältöä elämään kunnes tapasin sen ilmotuksen kautta nykyisen poikaystäväni. Ensin sekään ei vaikuttanu sen erikoisemmalta ku muutkaan ja exä pyöri vielä mielessä mut vähitellen aloin tosissaan välittää tapaamastani tyypistä. Nyt ollaan oltu kohta vuosi yhdessä. Myönnän että mietin joskus että mitä exälle kuuluu mut en sen enempää. Mut jos se tulis joskus vastaan toinen tyttö kainalossa niin kyllä se saattais vähä kirpasta. Uuden miesystävän kans oon kuitenki onnellinen enkä vois kuvitella seurustelevani kenenkään muun kans. Vaikka on kyllä jääny pelko että mitä jos menetän tän nykyisenki miehen ja se sattuu yhtä pahasti...
Täytyy vaan ymmärtää ettei menneitä tarvi eikä saakkaan unohtaa. Joskus on vaan pakko mennä eteenpäin ja päästettävä irti entisistä tunteista.