Minulle tämä asia on jo muinaishistoriaa,koska erostani on kohta 15 vuotta aikaa, eli haavat paranivat jo reippaasti yli kymmenen vuotta sitten.
Mutta ihan mielenkiinnosta kyselen,ovatko muut kokeneet avioeron aikoihin samanlaista käsittämätöntä tahdikkuuden puutetta lähimmäisten taholta kuin minä aikoinani.
Siis,onko teille käynyt niin että ventovieraat tulevat utelemaan eronne syitä ja tenttaamaan tuntemuksianne? Siis sellaisia kysymyksiä kuin että milloin teillä alkoi mennä huonosti, kumpi tätä eroa halusi, onko sinulla ollut toinen mies, onko surua,ja jos on niin millaista ja kuinka paljon, miten se suru ilmenee,itkettääkö vai suututtaako enemmän, mitä lohduttautumiskeinoja olet kehitellyt, et suinkaan ryyppää ja lankea irtosuhteisiin jne. jne. jne. Siis törkeän tahditonta, tunkeilevaa käytöstä!!!!
Yleensähän ihmiset tajuavat mikä on julkisen asian ja yksityisasian ero. Jos tiedetään esim. että jolla kulla perheenjäsenistäni on vakava sairaus, niin fiksut ihmiset eivät ala oma-alotteisesti udella yksityiskohtia vaan kuuntelevat ja kyselevät vain siinä tapauksessa, että itse aloitan keskustelun aiheesta ja selvästi ilmaisen haluavani puhua siitä. Tai jos on sattunut kuolemantapaus,niin ihmiset osaavat olla hienotunteisia: jokainen vastaantulija ei ryntää innoissaan kuulustelemaan että NO MILTÄS NYT TUNTUU KUN SE YKS TYYPPI HEITTI VEIVINSÄ?
Mutta avioeron yhteydessä ei osata olla hienotunteisiä. Avioeroa ei jostain syystä pidetä yksityisasiana. Se on käsittämättöntä,koska luulisi jokaisen tajuavan että ero on AINA kipeä asia, vaikka se olisi oma päätös. Siihen liittyy aina pettymystä ja surua,myös jättävällä osapuolella eikä vain jätetyllä. Jostain syystä eroavia kohtaan ollaan totaalisen epähienotunteisiä.
Avioeroni aikoihin olin monta kertaa raivarin partaalla, kun JOKAINEN puolituttu katsoi olevansa oikeutettu tietämään eroni taustat,syyt ja vaikutukset.
Teki mieli kiljua, että hitto vie, tämä ei ole joku telkkarisarjan avioero josta katselijat saavat kuulla kaiken mahdollisen informaation, tämä on ihan oikeaa elämää, minä olen ihan oikea ihminen enkä teeveesarjan näyttelijä, ja minulla on oikeus itse päättää kenelle kerron asioistani ja kenelle en! Eroavilla on jumaliste sama oikeus yksityisyyteen kuin muillakin!!!!
Mutta kun olin muutenkin niin masentunut ja murrettu, ettei minusta ollut puolustamaan itseäni. Ja sitten mm. päiväkodin henkilökunta, naapurit, työtoverit, jopa kaupan kassa ryntäsi tyydyttämään uteliaisuutensa ja kyselemään ykstyiskohtia. " Te olette kuulemma eronneet, mikäs siihen oikein tuli? "
Hitto, mitä se sulle kuuluu, huolehdi omista asioistasi, teki mieli vastata. Mutta siinä tilassa minusta ei ollut pitämään puoliani, kun itsetunto oli muutenkin matalalla. Joten en ikinä saanut sanotuksi etten halua puhua tästä asiasta.
Eräs tuntemani vastikään eronnut nainen puhui samasta asiasta: jokainen naapuri tms. satunnaistuttu ryntää kyselemään että jopas nyt,oletko eronnut, mikä teidän liitossanne meni pieleen, pettikö miehesi sinua vai viinako oli syynä jne.
Hän sanoi päättäneensä, että kun seuraava utelias tahditon kyselijä ilmestyy, hän vastaakin näin:
" Kerro sinä ensin, milloin olet viimeksi runkannut ja saatko naidessa joka kerta ja onko sinulla peräpukamia ja oletko tyytyväinen ulkonäköösi vai aiheuttaako tuo ylipainosi sinulle itsetunto-ongelmia? "
Ja kun kyselijä loukkaantuneena vastaa, että mitä se sulle kuuluu, huolehdipa vain omista asioistasi,niin ystäväni sanoo että KIITOS SAMOIN.
Mutta ihan mielenkiinnosta kyselen,ovatko muut kokeneet avioeron aikoihin samanlaista käsittämätöntä tahdikkuuden puutetta lähimmäisten taholta kuin minä aikoinani.
Siis,onko teille käynyt niin että ventovieraat tulevat utelemaan eronne syitä ja tenttaamaan tuntemuksianne? Siis sellaisia kysymyksiä kuin että milloin teillä alkoi mennä huonosti, kumpi tätä eroa halusi, onko sinulla ollut toinen mies, onko surua,ja jos on niin millaista ja kuinka paljon, miten se suru ilmenee,itkettääkö vai suututtaako enemmän, mitä lohduttautumiskeinoja olet kehitellyt, et suinkaan ryyppää ja lankea irtosuhteisiin jne. jne. jne. Siis törkeän tahditonta, tunkeilevaa käytöstä!!!!
Yleensähän ihmiset tajuavat mikä on julkisen asian ja yksityisasian ero. Jos tiedetään esim. että jolla kulla perheenjäsenistäni on vakava sairaus, niin fiksut ihmiset eivät ala oma-alotteisesti udella yksityiskohtia vaan kuuntelevat ja kyselevät vain siinä tapauksessa, että itse aloitan keskustelun aiheesta ja selvästi ilmaisen haluavani puhua siitä. Tai jos on sattunut kuolemantapaus,niin ihmiset osaavat olla hienotunteisia: jokainen vastaantulija ei ryntää innoissaan kuulustelemaan että NO MILTÄS NYT TUNTUU KUN SE YKS TYYPPI HEITTI VEIVINSÄ?
Mutta avioeron yhteydessä ei osata olla hienotunteisiä. Avioeroa ei jostain syystä pidetä yksityisasiana. Se on käsittämättöntä,koska luulisi jokaisen tajuavan että ero on AINA kipeä asia, vaikka se olisi oma päätös. Siihen liittyy aina pettymystä ja surua,myös jättävällä osapuolella eikä vain jätetyllä. Jostain syystä eroavia kohtaan ollaan totaalisen epähienotunteisiä.
Avioeroni aikoihin olin monta kertaa raivarin partaalla, kun JOKAINEN puolituttu katsoi olevansa oikeutettu tietämään eroni taustat,syyt ja vaikutukset.
Teki mieli kiljua, että hitto vie, tämä ei ole joku telkkarisarjan avioero josta katselijat saavat kuulla kaiken mahdollisen informaation, tämä on ihan oikeaa elämää, minä olen ihan oikea ihminen enkä teeveesarjan näyttelijä, ja minulla on oikeus itse päättää kenelle kerron asioistani ja kenelle en! Eroavilla on jumaliste sama oikeus yksityisyyteen kuin muillakin!!!!
Mutta kun olin muutenkin niin masentunut ja murrettu, ettei minusta ollut puolustamaan itseäni. Ja sitten mm. päiväkodin henkilökunta, naapurit, työtoverit, jopa kaupan kassa ryntäsi tyydyttämään uteliaisuutensa ja kyselemään ykstyiskohtia. " Te olette kuulemma eronneet, mikäs siihen oikein tuli? "
Hitto, mitä se sulle kuuluu, huolehdi omista asioistasi, teki mieli vastata. Mutta siinä tilassa minusta ei ollut pitämään puoliani, kun itsetunto oli muutenkin matalalla. Joten en ikinä saanut sanotuksi etten halua puhua tästä asiasta.
Eräs tuntemani vastikään eronnut nainen puhui samasta asiasta: jokainen naapuri tms. satunnaistuttu ryntää kyselemään että jopas nyt,oletko eronnut, mikä teidän liitossanne meni pieleen, pettikö miehesi sinua vai viinako oli syynä jne.
Hän sanoi päättäneensä, että kun seuraava utelias tahditon kyselijä ilmestyy, hän vastaakin näin:
" Kerro sinä ensin, milloin olet viimeksi runkannut ja saatko naidessa joka kerta ja onko sinulla peräpukamia ja oletko tyytyväinen ulkonäköösi vai aiheuttaako tuo ylipainosi sinulle itsetunto-ongelmia? "
Ja kun kyselijä loukkaantuneena vastaa, että mitä se sulle kuuluu, huolehdipa vain omista asioistasi,niin ystäväni sanoo että KIITOS SAMOIN.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisten asiat ja niiden vatvominen on hupia jota yksi jos toinen harrastaa. Näkyyhän tuo sinä tilastona juorulehtien myynnin kohdalla ( täynnä juttuja kuka panee ketäkin ja missä, julkis nähty siellä sun täällä sen ja sen seurassa ) Ketä muuta kuin utelisasta ihmistä se kiinnostaa. Omaa elämää kun ei jakseta elää eletään sitä naapurin ja tiedetään asianomaista paremmin miten asiat oikeasti ovat.
Parasta on antaa villin ja vapaan mielikuvituksen kysyjällä liitää ja sanoa jotain todella ympäripyöreetä.
Tai vastaan : niinkö ? Kiva että sinä tiedät mitä minulle kuuluu ja kerrot sen myös minulle jolla reppanalla ei ollut hajuakaan omasta elämästä, Olet aito STT-tietotoimisto, senhän tietävät toki kaikki.
Tai : valitettavasti kaikilla ei ole halua liittyä juoruilioiden klubiin.
Tai : No ainahan se vaihtelu tuo elämään jotakin, kokeilisit niin sinullakin olisi ihan ihka oikea oma elämä, ei tarvitsisi elää muiden elämää...
SIIS YHÄ VIELÄ OSALLA IHMISIÄ EI OLE KÄYTÖSTAPOJA, mutta odottavat itseään kohtaan kaunista käytöstä.
Paras tapa on kuitenkin sanoa suoraan: Minua loukkaa tuo sinun uteliaisuus ja minun yksityisyyteeni tunkeutuminen. Minun eroni on minun asia, ei muiden.
Varmaan asia niinki on, voihan sen ymmärtää toisinki. Jos lähimmäisellä on vain huoli sinusta ja yleensä asiasta puhuminen helpottaa. Täytyy myöntää että ittelläki on sama "vika" ja juttu kääntyy hyvin nätisti eroasioihin mutta yleensä jos asiasta on toisen vaikea puhua vaihdan puheenaihetta.
Tarviiko niistä asioista puhua jos joku kysyy, eihän politikotkaan anna koskaa suoria vastauksia.
Joo myönnän huoli lähimmäisestä... ja kysymys miten menee ja pärjäätkö... mutta puhdas uteliaisuus varsinkin vähemmän läheiseltä... tökkii ( varsinkin jos tietää toisen levittelevän kaikkea kuulemaansa ympäri maailmaa, juorukello) Varsinkin jos aikasemmin ei olla oltu läheisessä tekemisessä. Osalle on vain lohdullista tietää että muilla menee viläkin huonommin kun itsellä ( aika outo piirre ) Ovat vahingoniloisia. Kait tunnistat tyypin... Ei ois uskonnut siitäkään pariskunnasta... Mikähän senkin aiheutti... ja auta armias, juoruaminen ja toisten elämän vatvominen on niiiiiiin viihdyttävää...
Puhuu kasvokkain niiiiiin nättiä ja kaunista ja seläntakana ääni on toinen kellossa. Paskanpuhujat ovat kyllä kaukaa kierrettäviä. Aika monesti olen kuullut kyseisten ihmisten ruotivan toisten asioita kun ovat "kaveriporukassa"
Eikö kukaan kunnioita toista. Kyllä se joka haluaa puhua erosta ym. vaikeista ja kipeistä asioista, puhuu kun tuntee siihen tarvetta ja valikoi itse kenelle puhuu. Kaikille ei kannata puhua ( luottamuksella kerrottu ei ole tarkoitettu yleiseen jakeluun ( ilman suoranaista lupaa on se aina kiellettyä ))
On eri asia udella syytä eroon ( siis miksi ero tuli) kun miten menee ( seuraus ) ja olla huolissaan, eikö vaan ? Sen eron syyn tietäminen ei helpota tai auta.
Kenen vika ero oli ?? onko väliä ????, sillä ero on todellisuutta ja huomio pitäisi olla elämän jatkumisella ja vahinkojen minimoimisessa. Syyn etsiminen ei poista eroa tai sen seuraamuksia mutta tuo vain katkeruutta esiin ( jos alkaa muistelemaan toisen syrjähyppyjä ym pa..aa ) Haukkumalla ex ei se olo ainakaan helpota.... puheoikeus meni kun ero on todellisuutta... ken vanhoja muistelee ( hyviä tai huonoja ) sitä tikulla silmään. On osattava elää tätä päivää tiedostaen menneisyyden virheet ja osattava oppia niistä ettei niitä toistaisi uudessa suhteessa.
PARISUHDE ON AINA VAIN KAHDEN IHMISEN VÄLINEN ASIA, on eri asia keskustella eronneen jaksamisesta ( siis tunteista ) kun siitä mikä oli hänen ja ex:n välinen suhde ja syy sen päättymiseen....
Avioerosta halutaan erityisesti kuulla se, kumpi on eroon niin sanottu syyllinen. Ihmisillä on kova tarve syytellä toisiaan. Esimerkiksi kelpaa Panu Rajalan ja Katri-Helenan liitto, jonka purkautumisen itsestäänselväksi syylliseksi on löydetty Panu-parka. Huom! En tiedä heidän avioliitostaan yhtään mitään, mutta mielestäni jokaisessa parisuhteessa on kaksi; ei kukaan yksin riitele.
Oma avioeroni tuntui kiinnostavan todella kummallisia ihmisiä. Oli epämiellyttävää huomata olevansa tuikituntemattomien ihmisten kahvikeskustelujen aiheena.
Yleistä hupia... eikä auta kumpaakaan osapuolta, mutta saattaa tulehduttaa välit vieläkin pahemmin.
Jaksamista, tiedän tunteen. Koettu on.
Minulla ei ole tarvetta "kostaa " ex miehelle vaikka näenäisesti syyllinen (syrjähyppyjä ja juomista -->> syyllisyys ja väkivaltainen käytös ) on hän ( olen omalla tavallani syyllinen kun asiat menivät siihen pisteeseen että emme kyeneet hakemaan ajoissa siihen ratkaisua joka olisi kelvannut molemmille )
Osalle ihmisiä on täysin käsittämätöntä että syyllistä ei nimetä ja voin vain sanoa teimme ratkaisun ja nyt elämme sen mukaan.
Syyllisen nimeäminen ei auta tilannetta vaan energia tulisi keskittää tilanteen korjaamiseksi ja uuden alun aloittamiseen ilman katkeruutta...
Parisuhde ja siitä ulospäin näkyvä osa on niin häviävän pieni osa. Vain siinä elänneet kykenevät omalta kannaltaa sanomaan mikä meni vikaan ja mitä siitä seurasi omassa päässä...
Meillä meni vikaan ( omalta kohdalta ) se että kieltäydyin tunnustamasta meillä menevän huonosti ja ylläpidin kulissia ( selittelin kaikkea itselle, siis valehtelin ) Ja vähitelle molemmat kärsivät --->>> tuli tilanne joka oli niin näkyvä että sitä ei voinnut enää kiltää ja paeta. Jolloin joutu pohtimaan minkälaista elämää haluaa elää ja mitä siltä vaatii. Pohtimaan onko toinen siihen valmis ? ja toteamaan että jäämällä on kaksi onnetonta ihmistä yhdessä josta molemmat ovat tyytymättömiä. Eroamalla on molemmille mahdollisuus muutokseen ja vapaus hakea sitä mikä tekee onnelliseksi.
Tärkein mitä opin parisuhteesta : Keino kommunukoida ( kuulla ja ymmärtää mitä toinen sanoo sekä myös kertoa toiselle mitä itse miettii avoimesti ) on tärkein mitä parisuhteessa voi olla. Sekä selkeät pelisäännöt minhin molemmat sitoutuvat, olettamuksiin ei kannata tukeutua. Nostettava se "kissa" pöydälle ja uskallettava puhua niistä vaikeistakin asioista ääneen. Kukaan ei lue toisen ajatuksia.
hävyttömän hyvin sanottu ... noin se on ;-))