Täs oon seuraillut tätä elämää jo tovin aikaa. Ja yhä edelleen ihmettelen sitä, mikä tarve ihmisillä on arvostella ja arvioida toisiaan, varsinkin kun kyse on joko parin hankinnasta tai siitä luopumisesta. Jos on pari, siitä pitäis luopua, kun muiden mielestä ei mene hyvin. Jos ei ole paria, pitäis sellainen hankkia koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Ensinnäkin! Mitä se kenellekään kuuluu elääkö toinen yksin vai ei?
Toiseksi! Jos elää suhteessa tai ilman sitä onko tullut mieleen että niillä "hyvää tarkoittavilla" kommenteilla saattaa pahoittaa toisen mielen ja olla aiheuttamassa em. tilanteen?
Toisaalta luulen että se onkin tarkoitus. Oma olo ja kolo kun on paskaa täynnä, sitä pitää sit jakaa lapiolla toisillekin...
Mä yritän elää kunnioittaen toista ja antaa tilaa muillekin elää. Toivoisin että mua kohdeltaisiin samalla tavalla.
Toivotonta....
Tämä mietittäväksi. Lieneekö toisilla samanlaisia ajatuksia...
Ensinnäkin! Mitä se kenellekään kuuluu elääkö toinen yksin vai ei?
Toiseksi! Jos elää suhteessa tai ilman sitä onko tullut mieleen että niillä "hyvää tarkoittavilla" kommenteilla saattaa pahoittaa toisen mielen ja olla aiheuttamassa em. tilanteen?
Toisaalta luulen että se onkin tarkoitus. Oma olo ja kolo kun on paskaa täynnä, sitä pitää sit jakaa lapiolla toisillekin...
Mä yritän elää kunnioittaen toista ja antaa tilaa muillekin elää. Toivoisin että mua kohdeltaisiin samalla tavalla.
Toivotonta....
Tämä mietittäväksi. Lieneekö toisilla samanlaisia ajatuksia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihanaa että joku muukin on huomannut saman asian. Ihan raivostuttaa välillä kuunnella niitä "naapurin tätejä", jotka kuvittelevat tietävänsä miten elämää pitäisi elää. Vanhentuneet käsitykset elämästä ja luutunut aivotoiminta taustalla.
Tuntuu pahalta. Ihan samalta tuntui kun kaikki sukulaiset utelivat miksi meillä ei ole lapsia. Ei huvittanut julistaa että meillä ei ole mahdollista saada lapsia. Se ei kuulu muille.
Kaikki parisuhdehelveteissään kiemurtelevat haluavat saada muutkin samaan helvettiin, ettei heidän tarvitse olla kateellisia vapaille ihmisille.
Hienoa lukea jutskia asiasta. Tuli mieleeen että olet varmaan kauniimpaa sukupuolta,kuitenkin mä oon sit sitä rumempaa.Asiaan. Olen eronnut kun muija löysi paremman, mut mun mielestä ei ole tärkeintä onko suhteessa vai ei, pääasia on kuitenkin se, viihtyykö siinä olotilassa missä on, itse en välttämättä viihdy juuri tässä tilassa (oon uudessa suhteessa joka on mustasukkaisuuden riivaama), mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Kai tämä nettihössötys on joku jutska löytää ideoita/ uutta toivoa.On muute eka kerta kun osallistun tämmöseen. Ihan pihalla!
Kiva lukea, kun joku kirjoittaa järkevää tekstiä. Täällä onkin liian paljon henkilökohtaisuksiin meneviä kannan ottoja, vaikka ei tunneta ihmistä jolle viesti menee. Loukkaukset on turhia, ne ei jeesaa ketään...Joka tapauksessa olen samaa mieltä siitä, että tärkeintä on viihtyä omassa elämäntilanteessaan. Sinkkuna tai sitten parisuhteessa. Yleensä ihmiset alkavatkin arvostelemaan muiden elämää, kun ovat itse tyytymättömiä ratkaisuihinsa. Tosta mustasukkaisuudesta...Kimmakaveris itsetunto omasta riittämättömyydestä on varmaan yks syy ja epäonnistumiset. Jos todella välität hänestä, kannusta ja osoita hänelle, että mustasukkaisuus ei sovi suhteeseenne.
jos lauma kasvaa niin silloin sillä on paremmat mahdollisuudet elää pitempään, yksinkertaistetulla esimerkilläni vastasin siihen miksi ei kaikki tykkää sinkkueläjistä.