pelkästään vauhtileikittelyllä harjoittelu omien tuntemusten mukaan, että pystyisi juoksemaan maratonin kunnialla 3-4 tuntiin?
Riittääkö
Kokeilija
8581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...mutta epäilen. olisihan se kyllä huomattavasti mukavampi tapa harjoitella kuin juosta tasavauhtisia lenkkejä, joista palautuminenkin vie enemmän aikaa kuin ns. vauhtileikittelystä.
Kuulostaa epäilyttävältä. On tietysti tyhmää neuvoa, jos olet konkari maratonilla, kun itse olen vain yhden juossut. Ja enpä tietysti tiedä vauhtileikittely-lenkin pituutta. Jos vedät 15 km lenkkejä 3-4 kertaa viikossa vaihtelevalla nopeudella kuitenkin koko ajan juosten - mikäs siinä sitten.
Maratonia varten vauhtileikittelylenkit on kyllä aika lailla outo tapa treenata. Maraton on nimenomaan hidas, mahdollisimman tasavauhtinen suoritus. Ja sitähän sitten pitäisi treenata.
Lisäksi, ennen maratonia pitäisi olla takana ainakin pari-kolme 30 km:n lenkkiä. Jos pystyt niihin muuten kuin rauhallisesti tasavauhtisena, niin eipä ole kyllä maratonilla ongelmaa - mutta osoitat olevasi melkoinen yli-ihminen...
Oletko monta maratonia muuten juossut? Se 4 tuntia on jo aika hemmetin kova tavoite ensikertalaiselle. Kai kuitenkin olet jo muutaman kerran kokeillut parinkympin lenkkejä, ja tiedät vauhtisi niillä? Tiedät varmaan myös sanonnan, että kun takana on 2,5 kertaa harjoitusmatka, tuska alkaa. Eli 15 kilsan peruslenkkejä juosseella tulee seinä vastaan 37:n kohdalla. Se vika 5 kilsaa on silloin puhdasta helvettiä... Siihen asti voi mennä suhteellisen hyvinkin, mutta silti voi joutua vielä keskeyttämäänkin kun kroppa ei vaan kestä!
minä en ole koskaan juossut pidempää lenkkiä kuin n. 25 km, eikä ole tullut seinää vastaan maratonilla. päin vastoin, loppukilometreillä irtoaa vielä loppukiri.
kyllä vauhtikestävyysharjoitteluakin tarvitaan, varsinkin jos aikatavoite maratonille on. tosin ensimmäiselle maratonille ei aikatavoitetta kannata asettaa. perinteiseen maratonharjoitteluun kuuluu peruskestävyysharjoittelua sekä 1-2 tasavauhtista vauhtikestävyyslenkkiä viikossa.
ihmisestä,itse juoksin viime kesänä 5 kpl puolimaratoneja,mutta takareidet meni maratonilla aivan tukkoon noin 30 km kohdalla.Ainoaksi syyksi voin vain nimetä se,että en juossut yhtään n.30 km lenkkiä.
ja onhan se varmaan vähän tuuristakin kiinni. joskus onnistuu, joskus ei. niin monet tekijät vaikuttavat, että ei voi varmuudella mennä sanomaan, mikä meni pieleen...
Kyllähän maratonille treenatessa on tärkeimpiä juuri ne tasavauhtiset kevyet lenkit. Niillä selviää hyvin maratonista, jos aikatavoitteen asettaa, niin silloin pitää välillä juosta kovempaakin.
Pitkät lenkit ovat tietysti tärkeitä, mutta itse en pidä 30 km:n lenkkejä välttämättöminä. Tärkeämpää on juosta riittävän paljon parinkympin lenkkejä.
Ennen ensimmäistä maratoniani juoksin muistaakseni pari vajaan kolmenkympin lenkkiä ja n. 36 km:n kohdalla iski väsy, loppuaika oli 3.30. Viime kesänä en tainnut juosta kertaakaan yli 25 kilometriä ja maraton meni todella helposti aikaan 3.16. Joten uskon menestyksen olevan enemmän kiinni kokonaiskilometrimäärästä, huippupitkiä lenkkejä ei välttämättä tarvita.
Eikö vauhtiharjoittelulla ole tarkoitus treenata kilpailuja varten,eli siis jos joku nykäisee pystyy vastaamaan siihen eikä jää kuin seisomaan?
Maratonissa tuskin on kisajutut mielessä joten kannattaa ottaa perusvauhtisia treenejä,tosin nuo vauhtiharjoittelut ovat kyllä mukavampia kuin tasaisen jolkettelu,periaatteessahan ihminen on evoluution myötä kehittynyt joka juoksemaan kovaa tai kävelemään,ravi puuttuu toisin kuin esim. hevosilta;-)
Itse olen kyllä sitä mieltä, että kevyet tasavauhtiset lenkit ovat paljon mukavampia kuin itsensä rääkkääminen vauhtileikittelyillä tai muuten kovilla lenkeillä. Toisaalta parhaalta juokseminen tuntuu, kun on hyvässä kunnossa ja voi juosta reippaasti mutta kevyesti, huonossa kunnossa sykkeen alhaalla pitäminen hissuttelemalla on tuskaisen vaikeaa.
Mielestäni viikossa kannattaa juosta yksi reippaampi lenkki, siitä on hyötyä kuntoilijallekin. Nopeampi juoksu pitkällä askeleella aukaisee paikkoja ja hitaammatkin lenkit pystyy juoksemaan sen jälkeen rennommin.