Olen kyllästynyt ystäväni käytökseen. Taas tänään sain roikkua ystäväni esiliinana ties missä, kun hän kävi tapaamassa omia tuttujaan. Alan jo vähitellen kyllästyä tähän.
Ei oo mukavaa, kun ensin kuvittelen ystäväni haluavan tulla tapaamaan minua ja vaihtamaan kuulumisia, mutta kun lähdemme autolla pyörimään jonnekin, niin jonkin ajan kuluttua hän soittaakin jollekin toiselle ystävälleen, ja sopii tapaamisen hänen kanssaan. Minulta siinä ei paljoa mielipidettä kysellä, vaan mukaan on mentävä. Siinä mä sitten roikun kolmantena pyöränä, kuunnellen heidän keskinäisiä inside-juttujaan tunnista toiseen, voimatta osallistua keskusteluun. Jonkin aikaa jaksan jopa esittää kiinnostunutta, hymyilen typerää hymyä, myhäilen ja nyökkäilen innokkasti mukana, mutta lopulta en enää jaksa. Nykyään otankin kylmästi vaan tosi nyrpeän ja kyllästyneen ilmeen, ja yritän olla tosi välinpitämätön, ikäänku mua ei vois vähempää kiinnostaa. En tajua, miksi ystäväni on mentävä juuri silloin tapaamaan muita, kun minä olen mukana. Miksei hän voi käyttää siihen omaa vapaa-aikaansa? Ja sillä hetkellä, kun ystäväni tapaa tän toisen henkilön, ei hän huomaakaan mua.
Hyvä jos vilkaisee mua, tai puhuu mulle mitään. Tänäänkin kävimme peräti neljässä eri paikassa. Normaalisti vaan kävelisin ovesta ulos ja sanoisin heippa, mutta kun melkein aina ollaan jossain kauempana kotoa ja kaverini autolla, niin jotenkin oon ajatellu, et pakkohan tähän on alistua, kun enhän minä voi kaveriani pakottaa viemään mua kesken kaiken poiskaan.
Kaupassa sama juttu. Kun hän tapaa jonkun tutun, ei jutusta meinaa tulla loppua. Ja viimeistään sillon kun oon lähdössä tekemään omia ostoksiani tai soitan toisille ystävilleni, katsoo ystäväni mua jotenkin vaivaantuneesti ja hämillään. Yrittää pidättää mua siinä tilanteessa. Ja jos taas minä satun tapaamaan jonkun tutun, sanoo ystäväni kiireisesti, miten parkkiaika on ihan lopussa, ja miten meidän täytyy juosta.
En jaksa tätä enää. Tuntuu ettei mun seura yksistään riitä hänelle. Aina on mentävä jonkun toisen luokse, " ihan pariksi minuutiksi vain" , ja aina siellä menee kuitenkin koko ilta.
Sanokaapa, mitä mä voisin tehdä?
Ei oo mukavaa, kun ensin kuvittelen ystäväni haluavan tulla tapaamaan minua ja vaihtamaan kuulumisia, mutta kun lähdemme autolla pyörimään jonnekin, niin jonkin ajan kuluttua hän soittaakin jollekin toiselle ystävälleen, ja sopii tapaamisen hänen kanssaan. Minulta siinä ei paljoa mielipidettä kysellä, vaan mukaan on mentävä. Siinä mä sitten roikun kolmantena pyöränä, kuunnellen heidän keskinäisiä inside-juttujaan tunnista toiseen, voimatta osallistua keskusteluun. Jonkin aikaa jaksan jopa esittää kiinnostunutta, hymyilen typerää hymyä, myhäilen ja nyökkäilen innokkasti mukana, mutta lopulta en enää jaksa. Nykyään otankin kylmästi vaan tosi nyrpeän ja kyllästyneen ilmeen, ja yritän olla tosi välinpitämätön, ikäänku mua ei vois vähempää kiinnostaa. En tajua, miksi ystäväni on mentävä juuri silloin tapaamaan muita, kun minä olen mukana. Miksei hän voi käyttää siihen omaa vapaa-aikaansa? Ja sillä hetkellä, kun ystäväni tapaa tän toisen henkilön, ei hän huomaakaan mua.
Hyvä jos vilkaisee mua, tai puhuu mulle mitään. Tänäänkin kävimme peräti neljässä eri paikassa. Normaalisti vaan kävelisin ovesta ulos ja sanoisin heippa, mutta kun melkein aina ollaan jossain kauempana kotoa ja kaverini autolla, niin jotenkin oon ajatellu, et pakkohan tähän on alistua, kun enhän minä voi kaveriani pakottaa viemään mua kesken kaiken poiskaan.
Kaupassa sama juttu. Kun hän tapaa jonkun tutun, ei jutusta meinaa tulla loppua. Ja viimeistään sillon kun oon lähdössä tekemään omia ostoksiani tai soitan toisille ystävilleni, katsoo ystäväni mua jotenkin vaivaantuneesti ja hämillään. Yrittää pidättää mua siinä tilanteessa. Ja jos taas minä satun tapaamaan jonkun tutun, sanoo ystäväni kiireisesti, miten parkkiaika on ihan lopussa, ja miten meidän täytyy juosta.
En jaksa tätä enää. Tuntuu ettei mun seura yksistään riitä hänelle. Aina on mentävä jonkun toisen luokse, " ihan pariksi minuutiksi vain" , ja aina siellä menee kuitenkin koko ilta.
Sanokaapa, mitä mä voisin tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei!
en tiedä minkä ikänen olet, mutta eihän tuo tollanen oo edes mikään ystävä.Itse ainakin ottasin asian puheeks ns.ystävän kanssa, miks ihmeessä haluaa mukaansa joka paikkaan.Ja sitten toinen juttu voisit itsekin osallistua heidän keskusteluun ja sitä kautta yrittää löytää yhteistä säveltä jos sillä tavalla haluat ystääväsi tavata.Itse kertosin suoraan mitä aattelen sen käytöksestä ja muutenki asiasta ei kannata olla hiljaa.Rohkeasti vain puhumaan. :)
20-vuotias olen. Ystäväni on kuitenkin ihan mukava ja tosi avulias silloin kun ollaan kahden.
Mutta siinä vaiheessa ku joku muu ihminen tulee kuvioihin, en mä näköjään ole tarpeeksi kiinnostava. Ja mun ja sen kavereiden välille ei valitettavasti voi syntyy yhteistä säveltä. Se on mahdotonta, sen monet ystävät on mua jopa yli 10-vuotta vanhempia, ja ne harrastaa asioita, joista mul ei oo tietookaan, ja joista ne sit aina keskenään juttelee.
Kyllä mä nykyään sanonkin, jos ollaan jonkun hänen ystävänsä luokse lähdössä, et mä en sitten tule mukaan. Mut ku aina hän ei edes ota puheeks, jos aikoo tavata jonkun. Mutta seuraavalla kerralla kyllä aukaisen suuni, ja sanon mitä ajattelen!
no on sulla kyllä mielenkiintonen tapaus kaverina.Mä oon ite joutunu ns.taistelemaan yläasteelta lähtien itteäni esiin.Ei se mulle oo vieläkään aina helppoa aukasta suutani joka tilanteessa, mutta oon kuitenkin päättänyt aukasta sen vaikka mikä olis.
Hyvä että olet asiasta sanonut kaverillesi.onko sulla muita kavereita sitten ollenkaan vai joudutko tyytymään vain tähän yhteen?
Mulla ei oo kovin paljon kavereita täällä kotiseudulla,missä opiskelen, vaikka olenkin jo 30v.muutamia sellasia hyvän päivän tuttuja tai ns.kavereita joita tapaan tosi harvoin.useimmat ovat perheellisiä,joten ite tässä sinkkuna ei oikein sitten tiedä mitä aina tekis.
mailikavereista olen saanut lohtua aikapaljon, kun olen yksin.Myöskin muutamat miespuoliset kaverit käy joskus kylässä.
Mutta toivon kuitenki oikein mukavia kevään odotuksia, jos vaikka se ystäväsi ottaisi huomioon sinuakin vähän enemmän.
Niin, ristiriitaista eikös? Voisko kyseessä olla huono itsetunto ja huomion hakuisuus? Sillonkin jos tilanne on päinvastanen, eli mul on hänen lisäkseen luonani samanaikasesti joku toinenkin, käyttäytyy hän ihan samalla tavalla. Hän repii jutun aiheen vaikka mistä, kunhan saa itse olla koko ajan äänessä, ja huomion keskipisteenä.
Jotenkin en vaan pysty tekeen samaa hänelle, siis olla niinkuin häntä ei oliskaan, se on jotenkin niin vierasta luonteelleni.
EI mullakaan montaa sellasta hyvää kaveria oo, ketä tapailisin sännöllisesti. Mut oon kyllä aika itsenäinen ihminen, joten ei mua niin haittaa, vaikken aina näitä kavereitani näkiskään. Jotenkin ollaan niin eri maailmoista kaikki..
Mutta onnea sulla kaverin metsästykseen! Kyllä täällä maailmassa on varmasti jäljellä tosi hyviäkin tyyppejä just SUA ja mua varten. Ainakin toivon niin.
unohda se sun kaveris ja jätä se. sä et selvästikkään merkka sille yhtään mitään, oot sille ihan täyttä ilmaa oikeesti!! sitä hän se just viestittää sulle!
eti rakas esiliina itelles uusii ystävii jotka välittää susta äläkä tuhlaa aikaas tollasiin paskiaisiin oikeesti! unohda se tyyppi!
eti uusii kamui!
oikeesti. se vaan käyttää sua hyväkses ! !
rakkaudella ellen
En näköjään merkkaakaan, sillon ku muita on paikalla. Sillon ku ollaan kaksistaan, sanoo hän kuitenkin usein, etten mä varmaan itsekään tajua, miten hyvä KAVERI olen, koska olen niin NORMAALI.
En tiedä voisko kyseessä sit olla jotain sellasta, et "ystäväni" haluais vaan näyttää ja esittää mulle, miten paljon muka "hauskoja" tyyppejä hän tuntee. ( Ystävälläni ei ole kovin hyvin itsetunto..) Mut kieltämättä rassaa mennä kuuntelemaan keskusteluja asioista, joista ei tiedä hölkäsen pöläystäkään..
Minulla on samankaltainen juttu erään ystäväni kanssa. Tähän kuuluu myös se, ettei hän vastaa mun soittoihin tai viesteihini kuin jotain kerran viikossa. Sitten sovitaan että vietetään päivä kaksistaan niin - kas kummaa- on suunitelmat muuttuneet ja olen suunnillee ilmaa. Väittää mulle kanssa pitävänsä minusta, vähän oudolta tuntuu sellaiset puheet, kun ei halua edes pitää yhteyttä muhun...
joo, et ole ainoa ongelmasi kanssa jos se yhtään lohduttaa :)
Jaksamisia
Joo, kuulostaa vähän tutulta. Ensin sovitaan vaikka mitä, mutta sitten kun ilmaantuu mielenkiintosempaa tekemistä ja hienompia ihmisiä,ni ne suunnitelmatkin unohtuu.
Joskus meillä olleessankin, hän häipyy suunnilleen heti paikalta, ku joku tärkeämpi henkilö soittaa. Tai sit monesti hän saattaa sanoa, et mä tässä oottelen, millon se piip-henkilö soittaa. Mä kun lupasin sit mennä sinne.
Ihan ku se kävis meillä vaan kääntymässä, tai kuluttamassa ylimäärästä aikaa.
Jaksamisia myös sulle!