Mistähän niitä "tavallisia" naisia sitten löytää...? Kaikki naiset johon olen viime aikoina törmännyt perääntyvät heti, kun yritän ehdottaa tapaamista. Kolmet pakit on tullut pelkästään siitä, että ehdottaa että mentäisiin syömään yhdessä. Heti mietitään koko lopputulevaisuus yhdessä eteenpäin siitä saakka, ja sitten peräännytään, sovitaan että soitetaan ja mennään joku toinen kerta, ja sitten yhteydet viilenevät.
Kaikki ovat näitä "tavallisia" naisia... Mielestäni mukavan näköisiä, pirteitä älykkäitä, elämänmyönteisiä naisia, ja sitten kun pyydän että saisin tutustua, ne kaikkoavat tuhkana tuuleen.
Olen ns. toisella kierroksella, muksuja on pari kappaletta edellisestä liitosta, ne käyvät luonani, mutta asuvat äidillään.
Tätäkään en ole mainostanut, mutta oletan että se on jossain tapauksissa ollut se pakin aihe kuitenkin.
Vittumaista, mutta ilmeisesti se sitten tekee miehestä huonon, kun on jättänyt raa'asti perheensä ja haluaa elää omaa elämää.
Silloin kun elin vielä parisuhteessa, ottajia olisi kyllä löytynyt riesaksi asti. Nyt kun on mahdollista kehittää jotain vakavaa ilman monimutkaisia ihmissuhdeongelmia, naiset karttavat mua kuin ruttoa.
Eli mistä on kysymys? Mä en enää ymmärrä, enkä suoraan sanoen jaksa enää miettiäkään asiaa.
Näen selvästi, että alan urautua mun kuvioihini, teen vaan töitä, heilun kavereiden kanssa harrastuksissa, eristäydyn omiin tekemisiini, kun en jaksa enää aktiivisesti lyödä päätäni seinään.
En enää tiedä mistä pitäisi etsiä, en ole minkään ikäinen, kun en ole enää parikymppinen, en kelpaa vanhempien naisten seuramieheksi samalla tavalla kuin ennen, eikä teknohelvettien pauhe jaksa kiinnostaa. Kun en ole vielä ihan kolmekymppinenkään, en viitsi viettää aikaani jossain helvetin seurahuoneella tallomassa ihmisten varpaita.
Teen toisessa työssäni muusikon hommia, näen viikonloppuisin bilettävää ihmismassaa, mutta tauolla istun mieluummin takahuoneessa, kuin lähden ihmismassan sekaan mölisemään.
Ei jaksa hakea. Mä oon totaalisen väsynyt tekemään itsestäni pellen ja tekemään tutustumisyrityksiä. Toisaalta en jaksa esittää kylmää kusipäätäkään, vaikka se linja tuntuu aina purevan paljon paremmin. Mutta kun en ole sellainen, en halua ryypätä, rassata autoja ja hakata muijaa turpaan.
Kroppani on kohdallaan, en ole elämäni kunnossa, mutten huonossakaan lihassa, mittaa minulla on yli 190cm, naamatauluni on kelvannut peiliin ja entisessä elämässä monelle ihmiselle henkilökohtaisestikin. Mutta nykyään kun olisi mahdollisuus olla muutakin kuin vain kaveri, ei kiinostusta enää löydy.
Ylipsykologisia akateemikkonaisia tuntuu vaivaavan ennen kaikkea se piirre, että ne tietävät aina muita paremmin mitä niiden muiden päässä liikkuu.
Eli: mistä keskivaikeasti ihmisiin vittuntunut toisen kierroksen "kunnollinen" (heh muusikonrenttu) alle 30-v sinkkumies löytäisi
elämänsä naisen? Naurattaa jo valmiiksi odotella ehdotuksia.
Kiitos jo etukäteen!
Kaikki ovat näitä "tavallisia" naisia... Mielestäni mukavan näköisiä, pirteitä älykkäitä, elämänmyönteisiä naisia, ja sitten kun pyydän että saisin tutustua, ne kaikkoavat tuhkana tuuleen.
Olen ns. toisella kierroksella, muksuja on pari kappaletta edellisestä liitosta, ne käyvät luonani, mutta asuvat äidillään.
Tätäkään en ole mainostanut, mutta oletan että se on jossain tapauksissa ollut se pakin aihe kuitenkin.
Vittumaista, mutta ilmeisesti se sitten tekee miehestä huonon, kun on jättänyt raa'asti perheensä ja haluaa elää omaa elämää.
Silloin kun elin vielä parisuhteessa, ottajia olisi kyllä löytynyt riesaksi asti. Nyt kun on mahdollista kehittää jotain vakavaa ilman monimutkaisia ihmissuhdeongelmia, naiset karttavat mua kuin ruttoa.
Eli mistä on kysymys? Mä en enää ymmärrä, enkä suoraan sanoen jaksa enää miettiäkään asiaa.
Näen selvästi, että alan urautua mun kuvioihini, teen vaan töitä, heilun kavereiden kanssa harrastuksissa, eristäydyn omiin tekemisiini, kun en jaksa enää aktiivisesti lyödä päätäni seinään.
En enää tiedä mistä pitäisi etsiä, en ole minkään ikäinen, kun en ole enää parikymppinen, en kelpaa vanhempien naisten seuramieheksi samalla tavalla kuin ennen, eikä teknohelvettien pauhe jaksa kiinnostaa. Kun en ole vielä ihan kolmekymppinenkään, en viitsi viettää aikaani jossain helvetin seurahuoneella tallomassa ihmisten varpaita.
Teen toisessa työssäni muusikon hommia, näen viikonloppuisin bilettävää ihmismassaa, mutta tauolla istun mieluummin takahuoneessa, kuin lähden ihmismassan sekaan mölisemään.
Ei jaksa hakea. Mä oon totaalisen väsynyt tekemään itsestäni pellen ja tekemään tutustumisyrityksiä. Toisaalta en jaksa esittää kylmää kusipäätäkään, vaikka se linja tuntuu aina purevan paljon paremmin. Mutta kun en ole sellainen, en halua ryypätä, rassata autoja ja hakata muijaa turpaan.
Kroppani on kohdallaan, en ole elämäni kunnossa, mutten huonossakaan lihassa, mittaa minulla on yli 190cm, naamatauluni on kelvannut peiliin ja entisessä elämässä monelle ihmiselle henkilökohtaisestikin. Mutta nykyään kun olisi mahdollisuus olla muutakin kuin vain kaveri, ei kiinostusta enää löydy.
Ylipsykologisia akateemikkonaisia tuntuu vaivaavan ennen kaikkea se piirre, että ne tietävät aina muita paremmin mitä niiden muiden päässä liikkuu.
Eli: mistä keskivaikeasti ihmisiin vittuntunut toisen kierroksen "kunnollinen" (heh muusikonrenttu) alle 30-v sinkkumies löytäisi
elämänsä naisen? Naurattaa jo valmiiksi odotella ehdotuksia.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Niih, kuulostaapa aika tutulta. Itekin oon toisella kierroksella, penska edellisestä suhteesta. Helvetin vaikea on löytää kiinnostavaa naista, kun tavallaan parhaat on menneet jo silloin parikymppisenä... jäljellä on vaan jämiä... ;) Ja se lapsi painaa kuiteskin joillekin vähän liikaa taustalla vaikkei mun luona asukkaan.
Mut no, tohon kysymyksees ei oikeastaan ole oikeata vastausta, se riippuu itsestä. Mistään baarista tuskin kuiteskaan kannattaa etsiä, ala harrastaa uusia asioita missä käy myös naisia tms, se on ainaskin yks tapa.
En oo koskaan tajunu sitä kun sanotaan, että parhaat varataan hyvissä ajoin. Onhan tuo toisaalta totta, mutta kuinka moni on muka suhteessa nykyään enää parikymppisestä hautaan asti?
Oottehan tekin vapaita, mutta silti ette ole noita "jämiä". Eli kokoajanhan kaikenikäisiä ihmisiä eroaa suhteistaan ja ovat siten taas vapaita.
Tietty semmoset "loistoyksilöt" ei kauaa tarvii olla sinkkuja, mut kyl mullakin pari kaveria, jotka ois unelmapuolisoita, mut silti ovat olleen pari vuotta sinkkuina, koska eivät vaan ole törmänneet sopivaan.
Isoin ongelma mun mielestä vaan se, kun ei tiedo kuka on sinkku ja ei oo oikein kunnon paikkoja niiden kohtaamiseen. (baari ja netti on perseestä=)
"Voiko tulla raskaaksi, jos menee isin kanssa saunaan?"
Parhaat menneet, my ass. Hyviä naisia on olemassa kasoittain, mutta kun niillä on aina joku paha. Joku leikitään-nätimmin-kotia-syndrooma. Vittu sentään.
Ja mitähän ne sellaiset harrasteet voisi sitäpaitsi olla?
http://www.eurosinkut.net
Se nyt on ainakin yksi paikka jonka tilaisuuksissa voi olettaa että muutkin ovat pääasiassa sinkkuja. Siellä on ihmisiä laidasta laitaan ja eri ikäisiäkin, keski-ikä varmaan jossain 30 paikkeilla luulisin. Kovin nuorta sakkia tuolla ei ole, alle 25 tuskin juurikaan. Mutta asia on toki parannettavissa sillä että nuoremmatkin osallistuisivat. :)
Ja ps. tuo nimi on sitten vitsi. Se ei tarkoita "akateemisten nuorten ja dynaamisten cityläisten eliittikerhoa" vaan ihan tavallisia ihmisiä siellä on, laidasta laitaan.
kolmikymppiselle juuri eronneet. Ja ne meneekin ekana joten kannattaa toimia.
Niin totta toi sun kirjoitus. Huh, että pisti jo veren kiehumaan noi edelliset jutut. Mutta sullahan on järkeviä mielipiteitä.Kiitos siitä. Jatka samaan malliin...
nimim. tavis nainen,ei jämä...
Heitin ton parhaat menneet vähän puolihuumorilla... Mutta oikeasti hyvät menee yleensä nopeasti kun markkinoille tulevat, ja paljon on ainakin omalle kohdalle sattunut noita syystä-tai-toisesta-ikisinkkuja joita en niiden parhaiden joukkoon kyllä laske. Rehellisesti sanottuna, monellakohan naisellakin sinkkuus on oikeasti oma valinta? Aina jokin mättää... tai sit sitä on itse liian kriittinen ja hyllyttää ne mitä vois saada, mene tiedä...
Ja harrasteet riippuu susta itsestäs, liikuntaharrastukset ei ole huono, tai sit voit kokeilla vaikka runonlausuntaa jos siltä tuntuu... ;) ihan oikeesti, turha antaa mitään tämä-toimii-100%-kaikille -vinkkejä, koska sellasia ei ole olemassa. Kaikki on kiinni itsestä ja omasta asenteesta. Jos oot liian tyrkyllä ja liian vittuuntunut, niin voi varmasti olla vaikeeta löytää naista.
Muuten, mitä lähemmäs kolmeakymppiä mennään, sitä enemmän naiset sitä kotia haluu leikkiä. Siitä et pääse mihinkään.
Aika tunkkaiset sivut, ei millään hyvällä :D
No tuskin niiden sivujen tunkkaisuus estää tapaamasta muita? :-D Joku vaan ihmetteli kun ei raflassa tiedä ketkä ovat sinkkuja ja ketkä eivät. No, tuolla ainakin tietää.
Ei kannata katsoa lahjahevosta suuhun yms. Ai niin mutta sullahan ei ollutkaan mitään vaikeuksia löytää kumppania, niin mitäs mä sulle edes puhun? :) /sarcasm
Ei ole vaikeuksia ei... nykyään riittää kun mä katsonkin johonkin naiseen päin, niin koko parisuhde eletään alusta eroon saakka neidin päässä jo ennen ensi treffejä! :D
Kyl maar mää oon sarmikas miäs.
Särmää varmaan on joo...muttamuttamutta oletko kokeillut vähemmän itsetietoista lähestymistyyliä, naiset ei tykkää besserwissereistä, etenkään tyhmät naiset... Älykästähän sun on turha edes haaveilla... Ei millään pahalla. Mutta sä tarviit tyypin, jonka rinnalla sä vot itse loistaa...
Aika katkeralta kuulostat... Mutta kerro millaista naista haet ja itsestäsi jotain. Mulla ei ainakaan vielä ole vaikeita syndroomia. [email protected]
Ja saa muutkin katkerat isät kirjoitella.
Unohdin ettei kaikki välttämättä asukaan pk-seudulla ;)
Saattaa olla että kuulostankin, silti päällimmäisenä on vain syvä ihmetys. Väsynyt olen toki tällaiseen ihmissuhdepeliin, jonka sääntöjä ei lue missään, eivätkä muut pelaajat kerro.
Millaista naista minä haen? Itsenäistä, sellaista joka tulee ilmankin minua toimeen, älykästä, sellaista joka tulee toimeen itsensä kanssa, sellaista naista josta voi olla ylpeä jos sellaisen sattuu itselleen saamaan... :)
Äläkä yleistä. Jos minua harmittaa, en välttämättä ole katkera. Ehkä mulla on sisäinen solariumi silti kohdillaan. Kaikkia ei voi tietty miellyttää.
Teen parannuksen, enkä enää vaikuta epätoivoiselta, tai yritä liikaa, tms. kummaa, joten kehotan arvon neitiä kirjoittamaan itse tännepäin jos aihetta ilmenee! :D
Toivottavasti et loukkaantunut :) Mun viesti taisi kuulostaa siltä, että pidän sua todella epätoivoisena... No, oikeasti olen juuri eronnut pitkästä suhteesta (eli sitä parasta materiaalia, kuten täällä sanotaan) ja ajattelin että olisi kiva harjoitella treffailua vuosien jälkeen :) Ja sä kuulostit ihan hauskalta ja sanavalmiilta!
Olen toki avoin ehdotuksille :D
Mutta sattuneesta syystä en nyt viitsi itse pahemmin mitään ehdotella, nuollaan nämä vanhat haavat nyt ensin pois :D
Nuole sinä haavat :) ja mulla on järjesteltävää vielä eron kanssa, mutta mennään sitten vaikka kesällä johonkin mökille kalastelemaan ja saunomaan ja semmosta ;)
Oi joi, alat kuulostaa inhimilliseltä, mutta se saattaa toki olla vain silmänlumetta ;)
Laitat sen vitutuksen narikkaan ja otat elämän suurena yhtenä tilaisuutena. Naisia näkee missä vaan ja kenet vaan voi kysäistä kahville. Järjestät joka hetkestä niin mukavan että itsekin viihdyt treffeillä vaikka nainen olisi millainen tahansa.
Lapset ei este, jos olet lasten kanssa mukava ihminen niin jopa etu kolmekymppisten seurassa. Siinä iässä kun monella eronnella on jo jälkikasvua muutenkin. Yksinkertainen neuvo: lopeta etsiminen, kun tapaat naisen älä ajattele iskeväsi häntä vaan ole ihan kaverina. Silloin olet mukavempaa seuraa, et epätoivoisen tuntuinen. ja vaikka olisitkin kiinnostunut naisesta älä yritä heti valloittaa vaan katsastele muutakin elämässä. Itseasiassa kun et kuitenkaan tarvitse elää kenenkään kautta vaan kun oma elämä on reilassa niin siihen on muidenkin helpompi tulla vierelle.
Millä kokemuksella puhun näin? Itse olen eronnut, lapsiakin on ja eipä voi sanoa miksikään komistukseksi, mutta se että itseäni reilusti nuoremmat on kiinnostuneet on osoitus mielestäni että kaikki voivat onnistua. Naiset hakevat miehestä turvallisuutta, mutta toisaalta miehen pitää olla poikamainen ja elämälle utelias. Tavalliset naiset ovat yksilöitä ja niin sinäkin joten näytä oma itsesi ja se mikä sinusta tekee tavoittelemisen arvoisen. Tsemppiä, ja eikun kaupankassalla flirttii sille naapurin kivalle naiselle;-)
Lukeeko kukaan oikeasti näistä threadeista muuta kuin otsikon?
1) En ole vittuuntunut yleisesti ottaen, poislukien tämän mönkään menneen tutustumisyrityksen aiheuttama henkinen krapula.
2) Kodin leikkiminen on ihan oikein ja hyvin, tarkoitin tällä vaan lähinnä sitä, että se realistinen vaihtoehto persläven ja prinssi rohkean välillä on monesti neideillä hieman hakusessa.
3) Lapset ei ole este. Ei todellakaan, minullakin niitä on pari kappaletta kuten ehkä mainitsin.
4) "Lopeta etsiminen". En etsi ketään aktiivisesti, ja kun nyt satuin törmäämään mielenkiintoiseen tyyppiin, ja pyysin tätä ulos, tarkoittaako se että olen epätoivoisesti hakemassa itselleni elämänkumppania? Voi luoja sentään. Ilmainen päivällinen = lupaus avioliitosta? Ei kai sentään...
5) En elä kenenkään kautta. Elämä on reilassa. Käyn töissä, viihdyn itsekseni, viihdyn kavereideni kanssa. Olen mielestäni hyvä isä, vaikkakin vähemmän lasteni kanssa tekemisissä kuin silloin kun elettiin kaikki saman katon alla. Tällä siis toki kääntöpuolensakin ; ei tarvi lastenkaan kuunnella riitelyä.
6) Ole siinä sitten poikamainen ja elämälle utelias, kun saa pakit ennen kuin ehtii päivää sanoa... :)
7) Ole oma itsesi? Niinhän minä olenkin. Siksi kai mä täällä ulvonkin harmia kuuluville, sillä se tuntuu olevan ongelma : kun olen oma rehellinen itseni, en käyttäydy standardimallin mukaisesti, ja arvon neidot tuntuvat asettavan minuun sellaisia attribuutteja jotka eivät minuun kuulu. Se on vaan niin omituista, jos joku sanoo joskus jotain suoraan. Ei, en möläyttänyt mitään typerää ensi treffeillä. Treffejä ei tullut, remember?
Aaargh.
Väsyttää yrittää vääntää rautakangesta miten asiat ovat. Kiitos vaan neuvoista, olkoonkin että ne tuntuvat olevan tietokonemaailmasta tuttuja heittoja malliin "muistitko laittaa töpselin seinään?". Ehkä sekin on tietty joskus tarpeen.
Ja mä kun toivon, et joku pyytäis mua treffeille. Oikeinvanhanaikaisesti, syömään ja leffaan.
Nykyään ei sellaista kohtelua saa, ei ainakaan samanikäisiltä (25-v.).
Ihan hölmöö, mun mielestä mulla on erittäin realistiset käsitykset ihmissuhteesta, mut tuntuu siltä, et suhde mun kanssa ei voi toimia, jos en itse ole se tiukkapipo nipottaja-akka, tai sitten täysin alistuja.
En vain onnistu luomaan tasavertaistasuhdetta... Jokin mättää aina, mutta mielestäni en liikoja mieheltä vaadi.
Lähtisitkö kanssani syömään, ja ehkä elokuviin? Hehee :D
Saas nährä tuleeko taas uudet talvirukkaset :D
Toivon samaa kun Plikka, (leffaan ja syömään). Pitäis löytää se "unelma" mies itselleni, joka hyväksyy myös lapset (3). Seksiä saa aina jos haluaa, mutta ei sitä elämänkumppania niin helposti löydä.
:)
Tottakai lähden!
Kerro kerro kuvastin, mistä sitä seksiä saa aina kun haluaa? Mäkin haluan tietää!!! :D
Pitää varmaa myöntää kun on nainen niin saa helpommin seksiä. Itse en sitä hae, mutta otan kun tekee mieli. Niin kysyit mistä saa, esim: vaikka netistä. Itse en harrastanut nettailua paljon, mutta olen lukenut juttuja.
1) En ole vittuuntunut yleisesti ottaen, poislukien tämän mönkään menneen tutustumisyrityksen aiheuttama henkinen krapula.
-Oletko aivan varma, vaikutat hieman vittuuntuneelta.
2) Kodin leikkiminen on ihan oikein ja hyvin, tarkoitin tällä vaan lähinnä sitä, että se realistinen vaihtoehto persläven ja prinssi rohkean välillä on monesti neideillä hieman hakusessa.
-Niinpä, mutta oletkohan yrittänyt vähän liian nuoria neitokaisia, jotka eivät vielä erota kanaa munasta, näin ontuvasti verratakseni...
3) Lapset ei ole este. Ei todellakaan, minullakin niitä on pari kappaletta kuten ehkä mainitsin.
-Ei tietenkään nehän ovat vain hidaste, kun ne pitää saada nukkumaan ennen aktin alkua...
4) "Lopeta etsiminen". En etsi ketään aktiivisesti, ja kun nyt satuin törmäämään mielenkiintoiseen tyyppiin, ja pyysin tätä ulos, tarkoittaako se että olen epätoivoisesti hakemassa itselleni elämänkumppania? Voi luoja sentään. Ilmainen päivällinen = lupaus avioliitosta? Ei kai sentään...
-Vanha kyynikko iskee jälleen...Oletatkohan itse vähän liikoja?
5) En elä kenenkään kautta. Elämä on reilassa. Käyn töissä, viihdyn itsekseni, viihdyn kavereideni kanssa. Olen mielestäni hyvä isä, vaikkakin vähemmän lasteni kanssa tekemisissä kuin silloin kun elettiin kaikki saman katon alla. Tällä siis toki kääntöpuolensakin ; ei tarvi lastenkaan kuunnella riitelyä.
-Sullahan on elämä hyvin Hei! Kuulostaa vaan pikkasen selityksiltä.
6) Ole siinä sitten poikamainen ja elämälle utelias, kun saa pakit ennen kuin ehtii päivää sanoa... :)
-Sen siitä saa kun tyrmää naiset heti ensimmäisessä lauseessa, ole vähemmän hyökkäävä Reima-hyvä.
7) Ole oma itsesi? Niinhän minä olenkin. Siksi kai mä täällä ulvonkin harmia kuuluville, sillä se tuntuu olevan ongelma : kun olen oma rehellinen itseni, en käyttäydy standardimallin mukaisesti, ja arvon neidot tuntuvat asettavan minuun sellaisia attribuutteja jotka eivät minuun kuulu. Se on vaan niin omituista, jos joku sanoo joskus jotain suoraan. Ei, en möläyttänyt mitään typerää ensi treffeillä. Treffejä ei tullut, remember?
-Kyllä niitä neiti suorasuita löytyy naisistakin, mutta mietippä omalle kohdalle, mitä kaikkea olisi kiva kuulla ensi tapaamisella, enkä välttämättä puhu treffeistä. Joskus hienotunteisuus on valttia.
Jatketaan taas tarinointia toisella kertaa, kommentoin kyllä mielelläni sinun kaltaistasi piiloegoistia.
Luulisi tollasen huumorin omaavan miehen löytävän naisen. Ainakin mua alkoi naurattamaan sun kertomistyylisi.
Näyttää nykyään olevan ihmisten eri ikäluokilla omat kierrätysongelmansa. Itse ihmettelen missä "jälleen vapaita, tavallisia ja kunnollisia" nelikybäsiä äijiä mahtaa tavata. Useimmat mielenkiintoiset kun tuppaa olemaan varattuja. :)
Kiitoksia kannustuksesta. Hyvä että huumori paistaa sentään vielä kirjoituksista läpi saakka, itse kun sitä on harmipäissään vähän vaikeeta objektiivisesti arvioida.
Kaaliani hiertää vaan tämä maailman meno, kun ihmisiä arvioidaan saippuasarjoista tutuksi tulleilla kriteereillä, ja aivojen ainoa käyttötarkoitus tuntuu olevan viinan säilyttäminen.
Lapsekas & eronnut = epäkelpo - ajattelu pistää Suomen tupakkateollisuuteen taas puhtia. Mikäänhän ei harmita minua niin paljon kuin se, että ihmisillä on pakottava tarve Luoda ongelmia, silloinkin ja varsinkin silloin kun todellisia ongelmia ei ole.
Joo, nelikybäisillä lienee tuo lapsiasia jo ruvennut hieman helpottamaan, ehkä siinä sitten on taas pelottomia kandidaatteja väkeä viemässä :D
Hyvää jatkoa, jos ei oma riitä :)
R.R