Ollaan oltu avomiehen kans 2.5 vuotta yhdessä. Suhde alkoi ja kehittyi todella nopeaa, ja alussa en ollut varma, voiko tämä onnistua. Ollaan joissakin asioissa niin erilaisia, arvot ja tulevaisuus eivät aivan täsmää.
Ollaan kuitenkin oltu onnellisia yhdessä, kuitenkin viime aikoina olen alkanut kaivata sinkkuelämää. Joskus tuntuu, että voisin paremmankin miehen saada. Sen jälkeen taas huomaa, kuinka aarre oma mies on.. *huoh!*
Olin kaverin kans bailaamassa viikonloppuna, ja tapasin erään puolitutun miehen baarissa. Jutskailtiin ja oltiin ilta samassa porukassa, tanssittiin hitaita ja sain kyydin kotiin.
Nyt tuntuu sekä hyvältä että pahalta. Ihastuin tähän mieheen ja rinnassa "kutittaa", aivan kuin aina ihastuneena. Tekisi mieli laittaa viestiä ja nähdä uudelleen. Sen jälkeen huomaan, etten halua lähteä mieheni rinnalta minnekään, vaan haluan olla hänen kanssaan. Hän on hyvä ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä.
Mä oon aivan sekaisin ja aivan kamala ihminen. Ehkä mä nyt keskityn omaan mieheeni ja siihen, kuinka suhde saataisiin kuntoon jälleen. Tai en mä tiedä, en todellakaan tiedä mitä tehdä.
Ollaan kuitenkin oltu onnellisia yhdessä, kuitenkin viime aikoina olen alkanut kaivata sinkkuelämää. Joskus tuntuu, että voisin paremmankin miehen saada. Sen jälkeen taas huomaa, kuinka aarre oma mies on.. *huoh!*
Olin kaverin kans bailaamassa viikonloppuna, ja tapasin erään puolitutun miehen baarissa. Jutskailtiin ja oltiin ilta samassa porukassa, tanssittiin hitaita ja sain kyydin kotiin.
Nyt tuntuu sekä hyvältä että pahalta. Ihastuin tähän mieheen ja rinnassa "kutittaa", aivan kuin aina ihastuneena. Tekisi mieli laittaa viestiä ja nähdä uudelleen. Sen jälkeen huomaan, etten halua lähteä mieheni rinnalta minnekään, vaan haluan olla hänen kanssaan. Hän on hyvä ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä.
Mä oon aivan sekaisin ja aivan kamala ihminen. Ehkä mä nyt keskityn omaan mieheeni ja siihen, kuinka suhde saataisiin kuntoon jälleen. Tai en mä tiedä, en todellakaan tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaisi todella ensin hoitaa se oma suhde kuntoon. Joskus juuri suhteen ongelmat saavat ihastumaan toisiin ihmisiin. Älä pidä ihastukseesi mitään yhteyttä ja sano suoraan, että seurustelet.
Ihastumisia tulee ja menee, mutta rakkaus on tahdon asia.
Joo tuo kuulostaa liiankin tutulta. Mulla sama ongelma, paitsi oon nähny muutaman kerran enemmän sitä tyyppiä johon taidan olla rakastumassa. Mutta kun ei uskalla/halua jättää omaa miestä, koska ei tiedä tuleeko sen tyypin kans elämisestä yhtään mitään. Ja nyt on oikeestaan ihan hyvä olla, mutta multa on alkanu tunteet häviämään pois...
Juuri niin, just tuota mä tarkoitin!
Mä oon niin kiinni omassa miehessä, mutta kun en oo enää varma, onko nää tunteet aitoja. Ne todella tuntuu "hiipuvan".. Silti en tiedä, oisko järkevää erota, koska välillä tuntuu, että parempaa miestä saa hakemalla hakea.
On kyllä tunteet niin solmussa *huoh!* On käynyt jopa mielessä, että voi kun se oma mies löytäisi jonkun minua paremman ja jättäisi mut ( raukkamista, tiedän ).. On tää kamalaa.
Samanlaisia huolia täällä ollaan seurusteltu likan kanssa ihan penskasta asti(6v) nyt itse 24v. lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja se lähti duuniin kauemmaks, silloin tuntu että kuolen.. koulu kuitenkin alkoi ja jo ensimmäisenä päivänä tapasin sen elämäni valitun... tästä ihmisestä on tullut mulle niin tärkeä etten oikein enään tiedä mitä tehdä....ehkä niin tärkeä etten halua alkaa seurustelemaan sen kanssa sen pelossa että jos e dumppaa mut ja ystävyys loppuu siihen, toisaalta olisin valmis ihan heti vaikka suhteeseen.. tilannetta ei yhtään helpota että monesti yhteisissä illanvietoissa on tuo oikean/väärän raja hämärtynyt toisaalta kumpikin tietää että ei pitäisi mutta mutta...
Toisaalta sitten taas kun tapaan viikonloppuna tuon luottotyttöni niin aika sen kanssa on niin ihanaa.
mitä tehdä..
kun mä luin ton, mä muistin, miten mä joskus ajattelin.. Mulla oli maailman ihanin jätkä, paras suhde, mitä ikinä on ollu, sen suhteen mä pilasin, ja mä kadun sitä varmaan koko loppu elämän, tai ainaki siihen asti, kunnes mun elämään eksyy samammoinen "mies"..
Mä olin kirjottanu tälleen, sen jälkeen, kun mä olin pettäny mun kultaa sen muka "niin viehättävän" toisen miehen kanssa.
--->"mitä mä ajattelin?..Mä tein elämäni virheen eilen. Mä välitän "kimmosta" ihan hirveesti, mä satutan sitä
Mä en tosiaankaan haluais olla sellanen,millanen mä oon kännissä!!!Mulla on niin huono omatunto,mut mä menetän "kimmon", jos mä kerron. Mä en pysty siihen.vittu...
Mä alan varmana itkeen kun mä nään "kimmon" tänään. Mulla on niin paha olla. Niin paha, etten mä jaksa esittää. Mä rakastan "kimmoa" niin paljo..Mä en tajua itteeni, "kimmo" on sellanen, jolle mä en halu mitään tällasta..."---
tossa se, olin aika nuori ja oon oppinu paljo ton jälkeen, mutta älä tee sitä virhettä, minkä mä tein, jos sulla on oikeesti ihana mies..
Mä alotin suhteen sit pian ton jälkeen sen toisen kanssa, eikä siitä tosiaan tullu mitään, se oli ns, hetken huumaa, ja kadutti todella lujaa, että menetin "kimmon" hetken huuman ja itseluottamuksen korotuksen halun takia..