Ensin mies oli ihastuksissaan, kun huomasi, ettei minulla ole tapana mäkättää asioista. Mies oli aiemmissa pitkissä suhteissaan tottunut siihen, että jos jokin häiritsi naisen mieltä, tämä ilmaisi sen valittavalla ja nipottavalla tyylillä, ei keskustellen. Mies oli siis iloinen voidessaan kanssani heittää hyvästit ainaisesta nipottamisesta johtuville päänsäryille ja pahalle mielelle.
Kuukausien kuluessa olen pitänyt mielessäni, ettei toista voi muuttaa. Mies röyhtäilee silloin tällöin, ei se ole minun asiani. Jos asia minua häiritsee, voin toki kerran mainita mielipiteeni siitä, mutta kieltää en voi. Voin muuttaa ainoastaan omia asenteitani, oppia sietämään hänen "pahoja" tapojaan.
No, miehen aiemmat suhteet tietysti kostautuivat. Hän ei pysy ollenkaan ruodussa ilman nalkutusta, se on ainut kommunikaation muoto jota hän tuntuu ymmärtävän. Vaikka minä ilmaisen tuntemukseni asiallisesti, eivät ne ole sen vähäisempiä kuin naama punaisena huutavilla naikkosilla! Häntä eivät voisi mielipiteeni vähempää kiinnostaa, ei hän taida ymmärtää niiden olemassaoloa edes, koska en ilmaise niitä raivosta sekaisena. Parisuhteen toimimiseksi hän siis oikeastaan tarvitsisi nalkutusta! Hän esimerkiksi nykyään myöhästelee koko ajan enemmän ja enemmän. Olen pari kertaa hänelle sanonut, että se harmittaa minua, ja jollain tapaa satuttaakin, koska tuollainen saa hänet vaikuttamaan välinpitämättömältä. Ilmeisesti miehen aivoissa raksuttaa jonkinlainen viesti että "Hän ei vieläkään alkanut huutaa, raja ei ole ylittynyt! Voin yhä myöhästellä!"
Minun rajani ylittyy kyllä aikanaan, vaikken koskaan huutaisi. Sen olen hänellekin sanonut. Nalkuttamaan minä en ryhdy, vaan etsin mieluummin fiksumpaa seuraa, jolle asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta, ja jota kiinnostaa molempien hyvinvointi, itsestäänselvyytenä.
Pah!
Kuukausien kuluessa olen pitänyt mielessäni, ettei toista voi muuttaa. Mies röyhtäilee silloin tällöin, ei se ole minun asiani. Jos asia minua häiritsee, voin toki kerran mainita mielipiteeni siitä, mutta kieltää en voi. Voin muuttaa ainoastaan omia asenteitani, oppia sietämään hänen "pahoja" tapojaan.
No, miehen aiemmat suhteet tietysti kostautuivat. Hän ei pysy ollenkaan ruodussa ilman nalkutusta, se on ainut kommunikaation muoto jota hän tuntuu ymmärtävän. Vaikka minä ilmaisen tuntemukseni asiallisesti, eivät ne ole sen vähäisempiä kuin naama punaisena huutavilla naikkosilla! Häntä eivät voisi mielipiteeni vähempää kiinnostaa, ei hän taida ymmärtää niiden olemassaoloa edes, koska en ilmaise niitä raivosta sekaisena. Parisuhteen toimimiseksi hän siis oikeastaan tarvitsisi nalkutusta! Hän esimerkiksi nykyään myöhästelee koko ajan enemmän ja enemmän. Olen pari kertaa hänelle sanonut, että se harmittaa minua, ja jollain tapaa satuttaakin, koska tuollainen saa hänet vaikuttamaan välinpitämättömältä. Ilmeisesti miehen aivoissa raksuttaa jonkinlainen viesti että "Hän ei vieläkään alkanut huutaa, raja ei ole ylittynyt! Voin yhä myöhästellä!"
Minun rajani ylittyy kyllä aikanaan, vaikken koskaan huutaisi. Sen olen hänellekin sanonut. Nalkuttamaan minä en ryhdy, vaan etsin mieluummin fiksumpaa seuraa, jolle asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta, ja jota kiinnostaa molempien hyvinvointi, itsestäänselvyytenä.
Pah!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Etsit sellaisen miehen siis, jota kiinnostaa PELKÄSTÄÄN sinun hyvinvointisi, ei omansa, koska oman hyvinvoinnin seuraaminen on pikku-prinsessan mielestä ajattelematonta.
Mummon pitäis ymmärtää että toimivat miehet on tuossa iässä kysyttyjä,ei varmaan tarvii kuunnella huutoja voi vaihtaa asuntoa.
Taas kaatuu naisen niskaan, jos mies ei pysy ruodussa.
Mitä säkin alat mylvimään, että alkup. kirjoittaja etsii miestä, jota kiinnostaa vain naisen hyvinvointi?
Mun mielestäni, ja varmaan muidenkin, on hyvää käytöstä olla myöhästelemättä. Jos tällaisten asioiden vaatiminen on vain oman navan ajattelua, niin painu hiiteen!
Itse totesin tuossa myös jokin aika sitten, että en saanut suhdetta toimimaan ilman, että olisin nalkuttanut tai huutanut. No poikkihan meni, koska en osannut vaatia omia oikeuksiani korotetulla äänellä. Nykyään ex:llä on mitä kamalin pirttihirmu, jolla ei todellakaan ole mitään käytöstapoja kanssa ihmisiä kohtaan. Hän
on hirveän mustasukkainen pompottelija ja todellakin: exä on myytymies...
Mikä ihme siinä on, että normaalikeskustelu ei mene jakeluun, ihan kuin pikkukakaroille puhuisi.
Tottahan toki parisuhteessa on molemmilla osapuolilla asiaan myös itsekäs aspekti, ei ole järkeä yrittää kitua sellaisen ihmisen seurassa, joka tekee elämästä helvettiä.
Mutta tahtoisin nyt kuitenkin korostaa, että olen kyllä hyysännyt ja hoitanut miestä lämpimin sydämin, välittänyt ja arvostanut. Teen siis parhaani, että suhteesta olisi toisellekin iloa. Minulle on itsestäänselvää, että toisen olo yritetään tehdä mukavaksi, sen vuoksi olisi kiva, että asia olisi toisellekin tärkeä.
Ihan kiva, että kritisoit kuitenkin, vaikkei tuo tainnut tähän tapaukseen päteäkään.
Osuva kirjoitus.
Nalkutushan tulee juuri siitä, kun ei kuunnella/välitetä toisen mielipiteistä tai pyynnöistä.
Itsekin olen ajatellut, että nalkutus ei kiinnosta. Tuttavuuden edetessä alkaa kuitenkin näyttää siltä, että piintyneitä ällöttäviä tapoja alkaa astua kuvioon. Mielipiteen sanominen tai pyyntö olla tekemättä/tekemään jotain ei tuota tulosta. Mutta minunhan ei tarvitse nalkuttaa. Onneksi en ole haksahtanut viralliseen yhdessäasumiseen, joten ehdottanen lähiaikoina, että hän viettää enemmän aikaa omassa huushollissaan. Silloin minun ei tarvitse kohtuuttomasti katsella sellaista, mitä en halua eikä myöskään nalkuttaa.
Herää kysymys, ovatko kaikki miehet kuin pikkulapsia? Odottavatko he, että nainen asettuu äidin asemaan ja alkaa komentaa. Vasta tarpeeksi tiukka komentaminen tuottaa tulosta. Sitten voidaankin valittaa, että "akka nalkuttaa".
En ollenkaan ihmettele, jos naiset, joilla on ollut useampia pitkiä suhteita, aloittavat nalkuttamisen jo hyvissä ajoin.
Minäkään en ole mikään nalkuttaja enkä edes korota ääntäni koskaan. Olisi todella kiva tietää miten saisi miehen ymmärtämään että minun rauhallisella äänellä lausttu pyyntöni on yhtä varteenotettava ja painavaa asiaa kuin hänen exänsä naama punaisena huutama.
Voin kyllä sanoa nätisti asiasta pari kertaa mutta jos ei mene jakeluun niin alan kerätä kiukkua sisääni ja lopputulos on se että joku päivä mies löytää minut kasseja pakkamasta.
tarvitsevat sen jöön tunteakseen olevansa turvassa. Jos on kotonaan tottunut murrosikäisenä väsyneen äidin nalkutukseen, eikä tajua muuttaa suhtautumistaan naisiin kasvaessaan mieheksi, niin ei juuri muuta vaihtoehtoa morsmaikulle jää kuin nalkuttaa kuten äiti.Toinen vaihtoehto on että selvästi tuo kerran asian esille ja sen jälkeen toimii niin että mies varmasti huomaa toimineensa väärin. Se on sitä kouluutusta. Siitäkin paljon vinoillaan, mutta jos mies ei meinaa kolmeenkymmeneen ikävuoteensa mennessä mieheksi kasvaa, niin jotain on tehtävä. Onko osasyy nykyinen pitkittynyt nuoruus ja nuoruuden ihannointi. En tiedä. Itse olen monessa liemissä keitetty 50-vuotias neljän lapsen äiti. Ps kaikki lapset ovat jo aikuisia:-)
Ja niitä suomenmaassa riittää. Ei minkäänlaisia tapoja eikä osata toista kunnioittaa. Piereskellään ja röyhtäillään ja ollaan ihan niinkuin itseä kiinnostaa vähätkään välittämättä miltä kanssaihmisistä tuntuu. Tuollaisia nuoria miehiä näyttää olevan Suomi pullollaan. Hän on jo kotonaan oppinut huutoon ja nalkutukseen eikä osaa muunlaista puhetta huomioidakaan. Tällaisista oppilaista koulussakin valitetaan. Ovat oppineet vain huutamista kuuntelemaan eivätkä mitään muuta osaa noteerata. Jos meinaat opettaa miehen tavoille siihen menee piiiitkä aika. Ja ensin sinun on tehtävä selväksi kuinka tulee osata käyttäytyä. Oma mieheni oli aivan hämmästynyt vaatimuksestani mennä vessaan piereksimään, hän kun oli kotonaan tottunut pitämään moista hyvänä pilana. ja kun menen heidän luokseen hänen isänsä piereskelee mennen tullen ja aina päälle sanoo" oho jopas jotakin pääsipä " ja jatkaa vain matkaansa. Kun menet hänen kotiinsa katsopa kuinka siellä toimitaan. Ensimmäisinä vuosina sitä ei heti havaitse mutta ajan kanssa huomaat että ihana miehesi käyttäytyy juuri niin kuin kotona on malli annettu. Jos haluat fiksumpaa miestä niin vaihda heti hyvin kasvatettuun nuoreen mieheen:-)Yleensä nämä sovinistisiat ovat perheestä joissa ei naista ja äitiä ole kunnioitettu ja miehet esittävät haisevaa vastalausettaan milloin missäkin toista huomioimatta.Jos et näytä olevasi voimakas, et myöskään saa minkäänlaista kunnioitusta. Samoilla aseilla pitää taistella. Jos ei kiinnosta niin vaihda suosiolla parempaa oppia saaneeseen:-)
Naiseni piereskelee paljon. Minä hyvin vähän. Mutta en helvetissä vaihtaisi häntä sinunkaltaiseesi ämmään. En vaikka hän pari kertaa päivässä paskantaisi olohuoneen matolle.
Ihmiset jaksavat valittaa turhasta..
Perimätiedon mukaan parisuhde on silloin toimiva ja läheinen, jos kumpikin puoliso uskaltaa vapaasti piereskellä toistensa kuullen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ruokapöydässä ja vieraiden läsnä ollessa piereskeltäisi, mutta muina aikoina ei puolisoiden tarvitse tätä luonnollista asiaa niin kauheasti kummastella. Kyllä niitä suolikaasuja naisen vatsassakin muodostuu ihan yhtä hyvin kuin miehenkin vatsassa, ja ulostuloreittikin on molemmilla ihan sama.
Kerran oli yhden tuttavapariskunnan ( olleet naimisissa yli 30 vuotta) kanssa juttua avioeroista ja muusta sellaisesta. Suhteen naisosapuoli sanoi keskustelussa, että ei sitä tässä iässä viitsi enää ukkoa vaihtaa, sillä uuden kanssa menisi useita vuosia ennen kuin uskaltaa edes kotona piereskellä vapaasti. Uuden kumppanin kanssa pitäisi ainakin alussa olla vähän vieraskorea, ja se rajoittaisi elämää suuresti. Pienistä asioista se elämän onni on kiinni.
Taidat ollakii karjalainen kansanparantaja:-) Ruotsissa vasta oli oikeudenkäynti jossa virkamies katsoi itseään häpäistyn, kun toinen tuli ja mielenosoituksellisesti päästi hänen huoneessaan haisevan vastalauseen. Tämä ilmaisun toimittaja sai asiasta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä. Ja niin minulle on myös kauan sitten lapsuudessani opetettu. Tulee kunnioittaa lähimmäisiä eikä haistatella. Ei sanoilla eikä kehon tuottamilla aineenvaihduntatuotteilla. Jutun aloittaja kysyi nimenomaan mitä tehdä kun toinen ei ota kuuleviin korviinsa normaalia puhetta. Ja siihen edelleen vastaan, henkilö joka ei kotonaan ole oppinut käytöstapoja eikä toisen kunnioitusta ei edes tajua mitä toinen yrittää sanoa ja mikä toisen mieltä painaa. Taitaa kulttuurierot olla huimat myös Suomenmaassa.
Meillä ei vaimoni nalkuta, ei puhu, vaan
venyttää sitä kuminauhaa ja sitten kun se
menee lopulta poikki,jotain hajoaa.Ei hyvä
sekään.Eli jos toisessa ärsyttää jokin,on
siitä puhuttava,kyllä toista voi jossakin
määrin muuttaa,se riippuu toisen kunnioituksesta.