Tämä sisältää valitusta. Nyt kaikki agressiiviset miehet vastailemaan ja haukkumaan mut pystyyn.
Miksi miehillä on niin heikko itseluottamus, että jokainen lause jonka perässä ei ole hymiötä tulkitaan v*tuiluksi ja käydään heti puolustuskannalle. Milloin miehistä tuli naismaisia; analysoidaan joka helv* lause ja mietitään piilomerkityksi. Onko se vaan tämä palsta ja chatti?
Missä vaiheessa se tapahtuu, että miehistä tulee altavastaajia. Koko kouluiän pojat olivat vahvempia, pelottavampi ja kiusasivat meitä heikkoja tyttöjä. Nyt se on sitten kolmenkympin korvilla toisinpäin.
Onko naisena vaan niin paljon helpompaa? Koskaan ei tule pakkeja, miehet mielistelee (livenä, täällä ilkeilee). Vai olenko minä vaan päässyt liian helpolla. Ajatella, sinkkuäiti enkä voi sanoa mitään pahaa miehistä vaan mielenkiinnolla odottelen keihin kaikkiin mielenkiintoisiin, mukaviin ja fiksuihin saan vielä tutustua. Tai näin ajattelin kunnes tänne palstalle tulin.
Voiko olla niin että nämä valittajat omaavat oikeasti ihan hyvän itsetunnon, mutta täällä vain purkavat hetkittäistä kiukkuaan?
Vai pitääkö alkaa kiinnostua lipevistä itserakkaista nuorista, kuten tämä yksi jonka me blondibimbot sunnuntaina telkkarista näimme.
No hyvä on, uskon että tältä väliltäkin löytyy paljon miehiä, mutta päätin kokeilla miltä tämä kunnon valittaminen tuntuu!
Haukkukaa! Antaa tulla. Saakaa minut itkemään. Ehkä sitten osaan samaistua teihin.
Miksi miehillä on niin heikko itseluottamus, että jokainen lause jonka perässä ei ole hymiötä tulkitaan v*tuiluksi ja käydään heti puolustuskannalle. Milloin miehistä tuli naismaisia; analysoidaan joka helv* lause ja mietitään piilomerkityksi. Onko se vaan tämä palsta ja chatti?
Missä vaiheessa se tapahtuu, että miehistä tulee altavastaajia. Koko kouluiän pojat olivat vahvempia, pelottavampi ja kiusasivat meitä heikkoja tyttöjä. Nyt se on sitten kolmenkympin korvilla toisinpäin.
Onko naisena vaan niin paljon helpompaa? Koskaan ei tule pakkeja, miehet mielistelee (livenä, täällä ilkeilee). Vai olenko minä vaan päässyt liian helpolla. Ajatella, sinkkuäiti enkä voi sanoa mitään pahaa miehistä vaan mielenkiinnolla odottelen keihin kaikkiin mielenkiintoisiin, mukaviin ja fiksuihin saan vielä tutustua. Tai näin ajattelin kunnes tänne palstalle tulin.
Voiko olla niin että nämä valittajat omaavat oikeasti ihan hyvän itsetunnon, mutta täällä vain purkavat hetkittäistä kiukkuaan?
Vai pitääkö alkaa kiinnostua lipevistä itserakkaista nuorista, kuten tämä yksi jonka me blondibimbot sunnuntaina telkkarista näimme.
No hyvä on, uskon että tältä väliltäkin löytyy paljon miehiä, mutta päätin kokeilla miltä tämä kunnon valittaminen tuntuu!
Haukkukaa! Antaa tulla. Saakaa minut itkemään. Ehkä sitten osaan samaistua teihin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Koska suurin osa meistä täällä kirjoittelevista miehistä on miehen irvikuvia jotka emme ole koskaan naista saaneetkaan (tai ainakin helvetin harvoin), meillä ei ole mitään kokemusta normaaleista seurustelusuhteista, kärsimme ulkonäön ja sosiaalisten taitojen täydellisestä puuttumisesta ja ainut kontaktimme vastakkaiseen sukupuoleen äitimme lisäksi tapahtuu netin kautta ja bittien välityksellä.
Epätoivo, katkeruus ja pakit yms. (jos joku hullu tästä porukasta jotain on uskaltanut yrittää) kääntyy yleensä jossain vaiheessa vihaksi vastakkaista sukupuolta kohtaan, mutta kun me luuserit emme uskalla edes ilmaista live-elämässä vihaamme naisia kohtaan niin tämä on edes jokin keino purkaa hermopaineita. Eikä kaikki täällä vittuilevat/valittavat miehet ole mitään vanhoja äijiä vaan nuoria reiluja parikymppisiä miehiä (no ainakin itse oon).
Jos ei saa rakastaa, niin sitten täytyy vihata. Pääasia on, että saa tuntea jotain. Niin että voi kuvitella edes hetkittäin elävänsä... Vaikka oikeasti onkin aikalailla kuollut.
...tuota paremmin voinut ilmaista. Rakkauden puute aiheuttaa hiljalleen katkeruutta, mikä taas ajoittain purkautuu vihana. Ihan livenäkin muutaman kerran kännissä; sitten kaikki ihmettelee, että mikäs sille nyt tuli ja itseä hävettää niin maan helvetisti että niin avoimesti päästi huonon itsetuntonsa purkautumaan. Minä yritän pitää sen piilossa, mutta aina ei kertakaikkiaan jaksa esittää...
huomannut saman huolestuttavan piirteen myös itsestäni viimeaikoina. Tulee otettua nykyään aina vain kovemmat kännit baarissa ja alettua joskus rähjäämään aivan pikkuasioista. Normaalisti olen baarissakin melkein näkymätön muille ihmisille kun kavereilleni, mut muutaman kerran viimeaikoina on hermot napsahtaneet aivan totaalisesti vastakkaista sukupuolta kohtaan. Esim. tilanteessa missä naisporukka on ängennyt samaan pöytään istumaan tilanpuutteen vuoksi ja varmasti ihan vilpittömässä mielessä pyytänyt heittään yhden röökin mä oon kännissä ensin kieltäynyt ja aloittanut sen jälkeen sellaisen vittuilun kaupanpäällisiksi että muijat käski lopulta portsarin heittään mut pihalle. Tai yöbussissa pari viikkoa sitten kun 2 nuorta naista kälätti ja piti jotain ihme showta viereisessä penkissä mulla taas kerran napsahti ja loppumatka menikin mukavasti vittuillessa ja melkein turpiin ottaessa heidän miespuolisilta tuttaviltaan.
Tuo kuulostaa todella surullisesta. Jos väität että sinulta puuttuu ulkonäkö kokonaan, (kai liioittelit) niin onhan niitä samanlaisia naisiakin maailmassa. Ei kai sentään yksin tarvitse jäädä. Mistä heitä sitten löytää onkin eri asia, mutta sinun kirjoitus toi kyllä pahan mielen.
Mikä nyt sitten on totaalista ulkonäön puuttumista. Lyhyt vaaleahiuksinen isonenäinen pötkäle (ei nyt kuitenkaan mikään valas) on varmasti aika lähellä sitä. Ja kun tähän soppaan lisätään ulkonäön tuovat henkiset lieveilmiöt kuten itsetunnottumuus, ujous, hiljaisuus, arkuus ja keitokseen lisätään vielä totaalinen kokemattomuus naisten suhteen ja kaiken kruunaa pieni kalu niin parempi pysyä neljän seinän sisällä mahdollisimman paljon. Onneks on edes tämä netti että on edes jotain tekemistä ja ihmiskontakteja.
Mä oksetan itseäni useasti silloin kun luen tällaisia kirjoituksia ja tajuan,että itselläni on asiat hyvin,mutta en osaa olla silti tyytyväinen itseeni.Mä olen kateellinen vain yhdestä asiasta elämässäni,en rahasta,en hienoista autoista,enkä kauniista naisista,joita mulla ei ole,vaan siitä että on ihmisiä,jotka on aidosti tyytyväisiä siihen vähään,mitä niillä on.Ihmiset,minä mukaan lukien,juoksee kaiken maailman titteleiden,rahan,savutusten,ulkonäkötavotteiden,vaateiden jne perässä olettaen,että ne on onnen avaimia ja vasta kun olen saanut tuon ja tuon,niin sitten kaikki on hyvin ja niin kauan olen puoliksi tyytyväinen,mutta paskat.Onni on tässä ja nyt,jos sitä on olemassakaan,pään sisällä eikä maallisessa.Heikkoja ihmisiä me kaikki nykysin sanon minä ja hairahtuneita.
Meni nyt jo asian sivuun,mut mut en tiedä nyt sitten pitäisikö sun olla tyytyväinen siihen mitä sulla on........ei varmaan,etkä taida ollakkaan.Toisaalta jos osaisit olla tyytyväinen itseesi kaikesta murheesta huolimatta,niin olo varmasti helpottaisi.En tiedä helpottaako sua ajatus,että asiat voisi olla huonomminkin,joskus itse koitan itseäni lohduttaa tuolla kliseellä.
Onhan noita maailma täynnä, vähemmän ulkoisesti viehättäviä. Sun täytyy sitten vaan tsempata siellä luonnepuolella. Ei varmasti auta, että alat vieraita haukkumaan bussissa. Ole se mukava mies, josta kaikki tykkää kun se on niin lutunen. Kyllä sitten työpaikalla joku neiti varmasti ihastuu niin ihanan luonteen omaavaan mieheen. Ja se pieni kalu, niitähän nyt on jokapuolella ja kaikissa ulkonäköluokissa. Opettelet vaikka suuseksin mestariksi niin eiköhän se siitä.
käsittä minkälaisesta ongelmasta on kyse. Jos esim. deittipalstalla tai chatissa nainen ilmoittaa rehellisesti olevansa ruma,xxxl,5 lapsen yh niin aina hänestä silti joku kiinnostuu mutta miehestä ei kukaan vaikka kertoisi olevansa normaalivartaloinen ok näköinen mies (toki en ole edes ok näköinen mut oon seuraillut muitten ilmoituksia). Ja fyysinen olemus vaikuttaa väistämättä myös luonteeseen. Kyllä se niin on että iloisimpia ja avoimipia ihmisiä ovat kauniit/normaalin näköiset ihmiset ja ainaiset valittajat, negatiiviset ja muutenkin myrkynsyöneet ihmiset meitä rumia. Tuota faktaa ei millään tahdon voimalla muuteta joten se siitä.
ps. ei tarvi pelätä että mä ainakaan sulle alkaisin vittuilemaan bussissa koska oon tehnyt sellasen periaatepäätöksen että tästä lähtien vedän kännini kotona jo oman turvallisuutenikin vuoksi (on meinannut tulla turpiin jo pari kertaa).
Joo olet nuori ja itseluottamus maassa, mutta älä ollenkaan väitä etteivät "rumat" ole pariutuneet keskenään. Jos et liiku muualla kun netissä se on vaikeeta, mutta kyllä sä jossain vaiheessa lähdet ulos kotoa vaikka töihin tai raamattupiiriin. Johonkin. Ja varmasti tapaat tyttöjä/naisia jotka kärsii ihan samoista ongelmista ja luulee olevansa loppuelämän yksin. Älä kuvittelekaan olevasi mitenkään ainutlaatuisen ihmeellinen olento tässä maailmassa. Suomi on täynnä aknesta kärsiviä leveälanteisia pikkutissisiä nuoria naisia jotka ei uskalla kaupungilla edes liikkua ja en mä sano että sun pitää sellaseen tyytyä, mutta harjoittele edes vähän niin saat itseluottamusta. Lähimmän 10-20 vuoden sisällä ainakin.
Pienirintainen, leveälanteinen muutenkin hieman pyöreä nainen on oma suosikkini. Ei heitä vain uskalla lähestyä, kun heiltä tuntuu saavan kaikein tylyimmän vittuilun kun yrittää asiallisesti lähestyä. Joskus omasin edes hieman itseluottamusta, mutta se on kadonnut täysin. Ei yhtäkään ystävällista sanaa muilta naisilta kuin kavereilta.
Olisko kaunista kun naisilla ei ole sen itsetunnon kanssa ongelmia,auttaa meitä miehiä kun lukee näitä tekstejä ei kai miehillä ole itsetuntoa ollenkaa.
Yks juttu joka voi vaikuttaa miesten itsetuntoon on pakkien määrä. Miehet saa aika paljon naisia enempi pakkeja elämänsä aikana jos siis etsii vaikka seuraa baareissa ja netissä.
mistä toi voi johtua. villejä arvauksiahan voi heittää mutta kukaan ei pysty niitä oikeiks todistamaan.
Heikon itseluottamuksen piikkiin en välttämättä kaikkia kiukutteluja laittas. Ite oon ulkonäöltäni tällanen 6-7 arvosanan saanut jätkä, korkeasti koulutettu, omillaan toimeentuleva, omasta kunnosta huolta pitävä jannu, enkä oo viimesen 4:n vuoden aikana seurustellu kolmea kuukautta pidempään. Mielestäni omaan hyvän itsetunnon, koska tiedostan sen ettei minua pidetä komeana ja jos joku nainen minusta kiinnostuu, se ei oo ainakaan mitään missityyppiä ja kiinnostuu minusta jostain muusta kuin ulkonäöllisestä syystä. Olen myös valmis elämään loppuelämäni yksin, koska en kaipaa vierelleni yhtään pinnallista naista, joita tähän mennessä on elämääni eksynyt.
Mutta osaan lyllä lukea naisten miehiä jopa kritisoivia tekstejä ilman, että vedän herneet nenään. joskus kyllä niinkin käy, kun juttu liipasee oikein läheltä omia kokemuksia. Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.
...katsottuna on asia niin että parisuhteessa eläneenä ja naisten ajatusmailmaa jonkin verran tuntevana on pakko olla epäluuloinen, heti kun huomaa samoja ominaisuuksia naisessa kuin mitä x omasi niin peräännyn jutusta koska en etsi pikapanoa eikä huvita epätyydyttävään parisuhteeseen väärän henkilön kanssa.
Hauskinta on lähteä tansseihin ja ottaa kontakteja naisiin ja sitten huomata kuinka onnellinen onkaan kun saa elää ilman heitä !
Kuitenkin sisällä elää pieni haave sellaisesta naisesta jota voisi rakastaa, kohtalo näyttää onko sellaista olemassa.
Voi ei! Jos tuo nyt on totta niin olen todella pulassa. Siis jos huomaat jotain samaa kun eksässä niin siihen juttu kaatuu. Mun mielessä naisissa on monia samankaltaisia "naisellisia" luonteenpiirteitä, mutta erilaisina sekoituksina... Tämä selittää jo paljon. Ihan typeriin asioihin takerrutaan chatissakin. Muuten tullaan juttuun loistavasti, mutta kun lipsautan etten juuri ymmärrä tietokoneista, niin johan tulee kommenttia että juu mä tunsin yhden tollasen naisen ja terve vaan... Eli nyt mä sitten oonkin sen inhottavan eksän kopio, kun yksi juttu samanlainen.
Caaleppi tämä ei ole nyt sun haukkumistasi, vaan kerroit sen oleellisen asian, mihin muutkin miehet sortuu. Ja varmasti sitten teen näin itsekin. Kiitos kommentista kuitenkin.
Yksi juttu vielä koskien naisen ominaisuuksia, nimittäin jos huomaa jonkin hankalan ja vaikealta tuntuvan jota kohtaan tuntee kuitenkin kemiallista ja fyysistä vetoa niin sitten kyllä alkaa ajattelemaan ja etsimään naisen hyviä ominaisuuksia, hanskoja ei siis heti heitä tiskiin vaan etsii hyvää joka kompensoisi sen pahan.
Ei siis ole mahdotonta löytää kumppania, ehdokkaat vain ovat harvassa.
Tuossa kun lueskelin miesten juttuja huomasin kuinka moni kertoi siitä että epätoivo ja pettymys muuttuvat jossain vaiheessa katkeruudeksi ja vihaksi ja täytyy sanoa että näin asia kyllä monesti on. Itse olin n. 1,5 vuotta sitten suunnilleen samassa tilanteessa kun moni tähän ketjuun vastaajista eli reilu 20v mies ilman mitään kokemusta naisista tai seurustelusta mutta vielä silloin en ottanut asiasta sen kummallisempia paineita mutta sitten maailma romahti: mulla havaittiin pahasti levinnyt vatsasyöpä. Vuoden hoitojen jälkeen todettiin että hoito ei tehoa, ja koska se vain rasittaa turhaan elimistöä ja vaikeuttaa mun viimeisiä kuukausia päätettiin siirtyä saattohoitoon.
Normaalien 'miksi juuri minä ja kaiken lisäksi näin nuorena' reaktioiden jälkeen kun vihdoin oli pakko alkaa henkisesti alistumaan kohtaloonsa vaikeimmaksi asiaksi nousi juuri se etten ehtinyt kokea miltä tuntuu rakastella rakastamansa naisen kanssa, hellimistä, suukottelua tai ylipäänsä miehen ja naisen välistä rakkautta. Ensimmäinen reaktio oli luonnollisesti itsesääli, mutta sen jälkeen tulikin yllätäen viha suunnilleen kaikkia maailman naisia kohtaan, ja erityisesti niitä joihin olin joskus ollut ihastunut/pyytänyt treffeille yms. ja jotka olivat torjuneet minut. Jossain vaiheessa olin jo niin katkera että suunnittelin mielessäni jo sitä että viimeisenä tekonani tässä elämässä mun on pakko kostaa jotenkin edes muutamalle naiselle se etteivät aikanaan edes vaivautuneet antamaan mahdollisuutta minulle. No tuo tunne oli kuitenkin onneksi vain hetkellinen romahdus mutta osoittaa miten ihmisen mieli toimii: kun itsesääli ja oman kohtalonsa sureminen ovat loppuunkäytetty voimavara, tilalle tulee muiden syyttely ja viha.
No, ok tämä oli osittain oman kohtalonsa vuodatus mutta samalla myös muistutus siitä että niin kauon kun on elämää on myös toivoa, ja niitä riskejä sen paremman puoliskon löytämiseksi kannattaa ottaa koska vuoden päästä se voi olla jo myöhäistä. Jos mulla ois mahdollisuus elää elämäni uudelleen niin tekisin kaiken toisin, mutta kun valitettavasti ei ole, en voi kun kehoittaa muita elmämään niin kuin jokainen päivä olisi viimenen ja muistuttaa siitä että elämä sinänsä, vaikkakin sitten yksin on elämisen arvoista.
Kyllä kaikki haaveilevat rakkaudesta ja rakastelemisesta ja tyydytyksen löytämisestä.
Asia on todellisuudessa niin että hyvin suuri osa ihmisistä on suhteessa vaikkei se todellista suurta rakkautta olekkaan, ollaan vaan jotenkin kiintyneitä toisiinsa, monille seksi on sivuseikka, useimmille kuin uskotkaan.
On paljon ihmisiä jotka elävät pitkään, ilman todellista rakkautta koko elämänsä.
Vaikka olen kohta nelikymppinen niin en ole rakastellut siten että tuntisin kokonaisvaltaisesti rakastavani, jälestäpäin tunnen etten niin paljoa olisi menettänyt vaikka tähänastisen seksielämäni olisin menettänytkin, suurimmat tyydytykset elämään olen saanut harrastusten kautta elämällä.
Vaikka olet nuori ja varmasti sinusta tuntuu että menetät jotain sairautesi takia niin usko minua, et ole ainut, jossain suhteessa epätyydyttävän elämän eläneitä on tolkuttoman paljon, sille ei voi mitään.
"Miksi miehillä on niin heikko itseluottamus, että jokainen lause jonka perässä ei ole hymiötä tulkitaan v*tuiluksi ja käydään heti puolustuskannalle."
Voi olla paljonkin syitä. Täällä ainakin moni hermostuu siitä, että syytellään koko mieskuntaa jostain, joka on joiden miesten tyyli tai mitä naiset tekee yhtä lailla. Esimerkiksi juuri toisessa aihepiirissä suomalaiset naiset alkoivat puolustuskannalle jonkun kehuttua itänaapurista tulleita naisia. Kyllähän jotkut naiset voivat katsoa tällaisen mentaliteetin leviämisen uhkana itselleen. Sekin meni mielestäni jo aika katkeraksi. "Niillehän kelpaa kuka vaa paskaperse, joka ei aidolle suomalaiselle naiselle kelpaa!"
"Missä vaiheessa se tapahtuu, että miehistä tulee altavastaajia. Koko kouluiän pojat olivat vahvempia, pelottavampi ja kiusasivat meitä heikkoja tyttöjä. Nyt se on sitten kolmenkympin korvilla toisinpäin."
Tietenkin arvot muuttuu ihmisen kasvaessa. Ala-asteella kovin jätkä oli se muita 30cm pitempi ja nyt asiat on toisinpäin. "Kyllähän minä Pena sinut muistan ala-asteelta. On vielä arpikin tallella. Ei meidän firma tartte sua tänne töihin..."
"Onko naisena vaan niin paljon helpompaa? Koskaan ei tule pakkeja, miehet mielistelee (livenä, täällä ilkeilee). Vai olenko minä vaan päässyt liian helpolla. Ajatella, sinkkuäiti enkä voi sanoa mitään pahaa miehistä vaan mielenkiinnolla odottelen keihin kaikkiin mielenkiintoisiin, mukaviin ja fiksuihin saan vielä tutustua. Tai näin ajattelin kunnes tänne palstalle tulin."
Miehet mielistelee varmaan kahdesta syystä. Joko ne pitää sinusta tai ne haluaa sulta jotain. En usko että kaikki miehet pitää sinusta ja ei kaikkia kiinnosta pelkkä perse. Eli jossain vaiheessa saattaa vielä pakit tullakin.
"Voiko olla niin että nämä valittajat omaavat oikeasti ihan hyvän itsetunnon, mutta täällä vain purkavat hetkittäistä kiukkuaan?"
Itsetunto on mielestäni sitä, että on sisäistänyt sen mitä on. Tietää heikkoutensa ja vahvuutensa. Hyvä itsetunto ei ole mielestäni sitä, että menee kaupungilla asenteella "minä olen paras ja kaunein" ja saattaa murtua tai menettää malttinsa jos joku sen kyseenalaistaa. Tällä palstallahan on hyvä purkaa katkeruuttaan ja kiukkuaan nimettömänä. Kaikki eivät voi sitä tehdä edes omassa parisuhteessaan. Pitäisi pystyä joo, mutta se nyt ei vaan aina toteudu. Saattaa jäädä piNpetti saamatta ja joutuu vielä maksamaan ne astiat, mitä se siippa hajotti tilityksestä suuttuessaan.
En usko että miesten itsetunto on sen huonompi kuin naistenkaan. Aika paljon löytyy katkeria tilityksiä ja purkauksia näillä palstoilla naistenkin suunnalta.
"Milloin miehistä tuli naismaisia; analysoidaan joka helv* lause ja mietitään piilomerkityksi. Onko se vaan tämä palsta ja chatti? "
Tää on helppo. Se alko siitä, kun aloin ensimmäistä kertaa seurustelemaan. Sen jälkeen ei voinut enää luottaa siihen mitä toinen sanoo, vaan kaikesta pitää etsiä piilomerkityksiä. Ikinä ei voi tietää, että onko tämä nyt niitä "entä sitte vaikka sanoinki, kyllähän tommonen pitää tietää"-juttuja.
Epätoivosesti menee monta kertaa sitä informaatiota läpi mielessään ja keksii sen perusteella kaikki mahdolliset skenaariot. Tämä ihan sen takia, että haluaa välttää ne ongelmia. Tämä kaikki sen takia, että ei halua enää kuulla "joo ei sillä oo enää mitää väliä, koska et sillon ymmärtäny".
Nyt uskaltaa harvemmin edes nauttia hyvistä hetkistä, koska seki voi olla vaan harhaa. Tuntuko se oikeasti pahalta? Tuliko se edes oikeasti? Miksi se sano sen tuolla äänenpainolla?
Kaikki naispuoliset kaverit aina kertoo, että miesten kans on paljon vaivattomampaa. Ei tartte olla koko ajan miettimässä, kun voi olla vaan.
Niinhän se itsetunnon määrite mullekin on opetettu, että tunnistaa hyvät ja huonot puolensa ja on tasapainossa niiden kanssa. Eikä takerru vaan huonoihin puoliinsa, niinkuin monet näyttää tekevän. Itseluottamus on sitten osa tuota itsetuntoa vai kuinka? Se on mielestäni aika huono monellakin täällä.
Ja tiedän toki ettei kaikki miehet pidä minusta. Mutta (heikon itseluottamuksen omaavana?) en koskaan lähesty miehiä, ellen ole varma että ne takeltelevat sanoissaan ja hymyilevät aina kun näkevät mut. En uskaltaisi lähestyä ketä vaan baarissa. Näin sitten olen välttynyt pakeilta. Jos ei pidä pakeista, kannattaisi edes varmistaa että on jonkunlaista silmäpeliä ennenkun käy kiinni.
Ja tuota en ymmärrä, mitä sanoin heti ekasta seurustelusuhteesta ja piilomerkityksistä. Onko sun sitten pakko mennä mukaan noihin leikkeihin? Etkö voi vaatia että sanotaan suoraan eikä kyräillä ja temppuilla sanoilla? Vai onko sitä vaan niin rakastunut ettei uskalla vaatia moista jos toinen vaikka suuttuu.
Ja mikä ihmeen piNpetti?
En voi uskoa että miesten kanssa on helpompaa jos kuitenkin käyt aina kaikki informaation mielessä ja kelaan kaikki mahdolliset merkitykset, ei kuulosta helpolta ollenkaan. Mutta kiitos pitkästä vastauksesta!
Itseluottamus pitää tulla sen hyvän itsetunnon seurauksena. Ne täydentävät toisiaan. Esimerkiksi jos töissä 4 jamppaa tekee jotain samaa asiaa ja sinä hoidat sen niin että se toimii ja vielä nopeasti. Saattoi tietenkin käydä säkä, mutta jos tämä alkaa vaikuttaa yleiseltä trendiltä, niin on minusta turvallista olettaa, että sinä osaat se homman ja vielä hyvin.
Itsetunnon puolelta katsottuna tiedät nyt olevasi vahva jossain asiassa ja itseluottamus seuraa siitä. Nyt jos jatkossa tulee samaan asiaan liittyvä tehtävä, niin et ole enää niin epävarma omasta osaamisestasi. Samalla et ota enää itsestäänselvyytenä sen Systems Specialist-tyypin mielipidettä, vaan osaat luottaa jo omaankin mielipiteeseesi. Sekään ei tarkoita sitä, ettei muita tarvitsisi enää kuunnella, mutta nyt suhtautumisesi on kriittisempää.
Tämä pätee oikeestaan mihin vaan, jopa parisuhteeseen.
Se ei ole minusta hyvää itsetuntoa, että päättää vain olevansa esimerkiksi paras ja kaunein. Mukana raahataan sellasta omaa "hovia" joka on samaa mieltä joko pelosta tai ovat itse samanlaisia. Ne jotka ei oo samaa mieltä tiputetaan joukosta ja pistetään hovin avulla lyttyyn, joko henkisesti tai fyysisesti. Tämä yllättäen käsitetään nykyään hyväksi itsetunnoksi, vaikka se on vaan itselleen valehtelua.
"Onko sun sitten pakko mennä mukaan noihin leikkeihin? Etkö voi vaatia että sanotaan suoraan eikä kyräillä ja temppuilla sanoilla?"
No monestikko olet naisen kanssa seurustellut tai asunut yhdessä? Olen vaatinut ja jopa suuttunut ja vaatinut. Silloin toinen suuttuu, lukkiutuu ja mihinkään ei päästä. Eli jos haluat että asia selvitetään ja päästään lopulta sinne molemmat haluaa, niin on pakko mennä "pitemmän kautta".
Itse asiassa rakkaus kai pistää lähtemään tuohon leikkiin, koska haluaa että toisen paha mieli saadaan pois. Sekään ei toimi, että kääntää selän ja alkaa nukkumaan. Tällöin se pikku rinsessa saa sen kuva, että en välitä.
Kerronpa pienen tosielämän esimerkin:
Olen tullut 16.30 kotiin ja ilmeisesti asia vaivaa sillä hetkellä ja on vaivannut jo pitkään. Mitään ei voi sanoa nyt, kun olen virkeä ja hyväntuulinen.
Asia tulee esiin 01.30, kun alan juuri nukahtamaan.
"niiiisk"
...
...
"NIIIIIIISK"
"mikä sulla on hätänä?"
"ei mulla mikää oo..."
"no kai sulla joku on ku kerran itket?"
"ei mulla mikää oo"
"kerro ihmeessä jos joku vaivaa"
...
...
"no sano ny jos on jotai?"
"niisk"
...
...
"no miten minä voin auttaa jos et kerro?"
..
....
tuota sitten jatkuu meikän tuohtumiseen asti
..
..
"Mun pitää kohta herätä töihin ja sinä et siis halua puhua"
"En minä voi koko yötä valvoa ja vinkua sua kertomaan, jos et kerro"
"No ei sitte jutella, minä alan nukkuun"
..
"AI SUA EI KIINNOSTA MILTÄ MUSTA TUNTUU VAI?"
voi vittu jo.
Viimesin exä oli taas semmonen, että jos joku asia vaivasi (häntä), niin silloin otettiin vaikka 2 päivää sairaslomaa ja puhuttiin. Tämän takia kai aloinki seurustelemaan hänen kanssaan, vaikka muita vikoja löytyi kyllä paljonkin. Hän esimerkiksi oli väkivaltainen ja oli tätä "paras ja kaunein" hovi porukkaa. Alussa kun oli niin ihastunut, niin tätä ei tajunnut tai halunnut tajuta. Siinä vaiheessa kun sen tajus, niin minä lin jo sen hovin ulkopuolella ja sain kokea sen paskan itse. Jostain syystä se rakkaus ei sittenkään hävinnyt ja kestin jopa paskaakin siinä toivosas, että joskus pilkahtais se ihminen esiin johon tutustuin.
Paskat se enää tullu takas ja kesti 6kk tajuta se. Nyt sitä on taas viisaampi ja valehtelee itselleen vähemmän.
PiNpetti on se minkä perässä miehet juoksee ja löytyy naisilta lantion seudulta tai arvioidun kohdalta...
Ei miesten kanssa tarvitse käydä läpi mitään. Siks niiden kanssa tulee helpommin toimeen niiden muutaman naisen kanssa joita pidän ystävinäni. Nää äijät sanoo asiat niin kuin ne on tai yritykset kieroilla on niin heikkotasoisia, että niistä näkee läpi. Nää muijat ajaa joskus omaa etuaan ja vedättää, mutta nekin on niin tuttuja jo, että yllätyksiä tulee harvoin. Sitäpaitsi ne on kauheen mielissään, kun ne luulee olevansa niin ovelia.
Joskus ne kyllä saa vieläkin vedätettyä, mutta silloin vedätys on alkanut jo pohjustamalla joskus kuukausia sitten. Ei miehillä riitä asiaa kohtaan edes mielenkiinto noin pitkäksi aikaa.
Jos sarvikuono ja virtahepo menee naimisiin, nii onko niiden lapsi sitte sarvihepo?
Arvasin että lantionseudulle tuo piNpetti liittyy, mutta en käsitä mistä tuo sana tulee:)
Ja olet sitten sitä mieltä että naiset yleensäkin ovat tuollaisia. Joo kyllä minäkin itkeä pillitän enkä kerro miksi, mutta en sillon halua puhua aiheesta. Ei se ole mitään leikkiä, jolla saada toinen näyttämään kuinka paljon välittää. Tuo kuulostaa ihan kauhealta muutenkin. Voisin melkein vannoa ettei maailmassa ole montaakaan tuollaista naista, mutta jos olet useampiin jo törmännyt niin pitää sitten uskoa.
Joo alkaa se miesten katkeruus vähän valottua. Ja tässähän alkaa itsetuntokin nousta, taidan olla viimeisiä normaaleja ja järkeviä naisia:) Tai olen minäkin joskun kirjalla iskenyt päähän kun asia ei muuten tuntunut menevän perille, iik. Silloin nuorena. En taida olla sen parempi.
Mutta vielä tuosta aiheesta, toivottavasti osaat nykyään huomata ne luonteenpiirteet, jotka mahdollisesti tällainen rinsessa omistaa. Tai siis mistä vastaavan tunnistaa. Mutta sitten tullaan taas tähän, että voihan mukavalla normaalilla olla samoja piirteitä, muttei läheskään niin pahoja. Ja taas yksi kiltti tyttö saa turhaan pakit.
http://www.youtube.com/watch?v=sW2eZXGRrZE
Kyllä se taitaa tosiaan niin mennä, että mies vihaa ulospäin ja nainen sisäänpäin, itseään. Kuten tässä sinkkuusasiassa, kun ei löydy vastakaikua toiselta sukupuolelta.
Miehet, jotka eivät saa naista, alkavat vihata naisia. Tätä he eivät välttämättä myönnä itselleen, mutta näkehään sen naisvihan tälläkin palstalla. Keinoina ilmaista ja "oikeuttaa" viha naisia kohtaan on naisten haukkuminen rumiksi, ylipainoisiksi ja huoriksi.
Mies ei osaa vihata itseään vaan kohdistaa vihansa muihin, mieluiten naisiin. Naisviha on paljon yleisempää kuin miesviha.
Esimerkki: Mies tappaa ensin vaimonsa ja sitten vasta itsensä, nainen tappaa vain itsensä eikä sivullisia. On hyvin harvinaista että nainen tappaisi muita itsemurhansa yhteydessä.
Ei kannata yleistää. Itse olen tehnyt itselleni pahempaa väkivaltaa kun kenellekään muulle vaikka olen mies. Suurimmat vihan tunteet olen myös kohdistanut itseeni.
Naisten itsemurhia on vähän joten se on jo siksikin harvinaista. Teini-iässä pojat tekevät ehkä kahdeksan kertaa enemmän itsemurhia. Aikuisena luku kai vähän tasoittuu mutta eiköhän miesten luvut ole ainakin nelikertaisia.
Mies ei osaa vihata itseään vaan kohdistaa vihansa muihin, mieluiten naisiin.
Täyttä paskaa.
Kyllä tässä maassa ne itsarin tehneet miehet tappavat VAIN itsensä koska ei niillä mitään vaimoja edes ole. Viimeisin luki tämän viikon aamulehdessä.
Ei tietenkään kaikki itsarin tekijät tapa muita samalla, mutta itsarin tekevä mies vie muita mukanaan TODENNÄKÖISEMMIN kuin nainen!
"Kyllä se taitaa tosiaan niin mennä, että mies vihaa ulospäin ja nainen sisäänpäin, itseään. Kuten tässä sinkkuusasiassa, kun ei löydy vastakaikua toiselta sukupuolelta.
Miehet, jotka eivät saa naista, alkavat vihata naisia. Tätä he eivät välttämättä myönnä itselleen, mutta näkehään sen naisvihan tälläkin palstalla. Keinoina ilmaista ja "oikeuttaa" viha naisia kohtaan on naisten haukkuminen rumiksi, ylipainoisiksi ja huoriksi."
Ei pidä paikkaansa minun kohdalla! Rakastan naisia enkä koskaan haukkuisi ketään miksikään. Minusta melkein kaikki naiset on kauniita, myös ylipainoiset. 29 v. olen ollut (tahtomattani) yksin eikä viha kiusaa minua.
No netissä varmaan tulkitsee aika helposti asioita väärin. Oliko joku huumoria vai ei? Mistäs sen tietää. Netin ulkopuolella ihmisten tulkitseminen on helpompaa.
Tosin en mä nyt netissäkään ota yleensä mitään pikkuasioita itseeni, enkä loukkaannu pienestä.
Tää palsta on koukuttava. Vakkarimiehet ovat vielä enemmän pihalla kaikesta kun minä ja se on jo saavutus.
Minulla on ajatus että miehet eivät koskaan ole olleet "toisenlaisia". Yhteisössä on vain ollut miesrooli joka täytetään eikä kysytä äijiltä että oletko epävarma ja tunnetko itsesi tälläiseksi ja tälläiseksi.
Nykyajan ihminen on vapautunut tästä roolista ja siksi todellinen laajakirjoinen ihmisyys pääsee vihdoinkin pintaan. Me edustamme nykyisin todellista ihmisyyttä jossa mies on ihminen - joka tarkoittaa ettei aina ollakaan maskuliinisia, välinpitämättömiä tai sankarillisia - tai osata käsitellä naisia tai etteikö meilläkin olisi itsetuntoa jota VOI LOUKATA ja vieläpä hyvinkin helposti.
Me olemme sukupolvi jota naiset eivät enää voi kohdella ihan miten tahansa koska pintamme on ohentunut. Meille on tullut oikeus omistaa "luonne" joka on jotain muuta kuin miesrooli ja meillä on oikeus tuntea. Noihin tunteisiin kuuluvat myös negatiiviset ja myös ei-niin-kiitolliset luonteenpiirteet.
Teille naisille on oikeus olla myös vahvempia kuin aikaisemmin, ymmärtäväisempiä eikä teidän älyänne enää oikeasti vähätellä vaan siihen luotetaan. Onko siis nykyään miehen oikeus olla ihminen siis toissijaista? Eikö sille ole paikkaa sittenkään maailmassa? Eivätkö naiset aikokaan käyttää uusia mahdollisuuksiaan jonkin paremman puolesta, ottaa oikeasti tasa-arvoinen ja tasaväkinen - myös toimiva todellinen ja voimakaskin positiivinen rooli elämässä itsekkään öyhötyksen ja klassisen heikon naiseuden taakse piilotumisen sijasta?
MInusta naiset jotka käyttäytyvät öykkärimäisesti ja vuoroin leikkivät sikaa ja sitten taas klassista heikkoa naista ovat tyhmiä idiootteja. Miehet jotka puolestaan uskaltavat olla heikkojakin, tuntevia olentoja - ovat saavuttamassa kauan kadoksissa ollutta inhimillisyyttään. Kun todellinen tasa-arvo alkoi toimia ja se saavutettiin NAISTEN VELVOLLISUUDET LISÄÄNTYIVÄT JA MONIPUOLISTUIVAT - koska vallan mukana kulkee aina väistämättä vastuu. Nykyään pidän naisia jotka välttelevät tätä uutta rooliaan oikeasti huonoina, lapsina jotka haluavat rusinat pullasta mutteivät ole valmiita tai halukkaita toimimaan oleellisissa asioissa toisin niin että tasa-arvon periaate säilyisi tarkoituksenmukaisena.
Joko alatte hyväksyä nykymieheyttä heikkouksineen ja asetutte rinnalle kokonaisvaltaisena olentona jonka roolia on laajennettu menneistä ajoista ....
... TAI ...
http://knowyourmeme.com/system/icons/2157/original/1222see-that-get-back-in-kitchen.jpg?1267921602
Joku viikonloppusinkku kerjää huomiota. Meeppäs nyt pois ääliö, me ei olla sun etuoikeutetun onnellisen elämäsi kontrasti. Sä luot sen kontrastin ihan omalla typeryydelläsi - samalla typeryydellä mikä sai sut tekeen laaduttomia valintoja joko kumppanin tai parisuhteen dynamiikan kannalta ja teki susta siksi "sinkkumamin". Sitäpaitsi ÄIDIT eivät ole sinkkuja koska he eivät ole vapaita vastuusta. Jos sä olet "sinkkuäiti" sä et ole ensinnäkään sinkku ja olet saatanan paska äitikin kaupan päälle jos leikit sinkkuleikkiä.
Siinä perii kersa sinulta parisuhdekyvyttömyyden ja kumppanirakkaudettomuuden lahjana. Good riddance.
"vaan mielenkiinnolla odottelen keihin kaikkiin mielenkiintoisiin, mukaviin ja fiksuihin saan vielä tutustua. Tai näin ajattelin kunnes tänne palstalle tulin."
Olen kaikkea tuota. Millaiseen naiseen minä SAISN tutustua ;)
Elämä ei anna kaikille samoja valttikortteja menestyä kumppanin etsinnässä, monelle miehelle varsinkaan. Puhun tässä palstan soskun asiakkaista ja puhun tässä palstan rockcock-miehistä. Heitä yhdistänee halu löytää itselle mieluisa naiskumppani.
Yleensäkkin voisin väittää että miehen tunne kapasiteetti on rajatumpi, tai ainakin vähemmän värikäs kuin naisella. Jokin tunne on parempi kuin ei tunteita ollenkaan. Mitä nämä katkerat miehet sitten tekevät katkeruuden tunteellaan? Jos se estää tutustumisen minkäänlaisiin naisiin on tunne täysin turha ja se vain tekee elämän hankalaksi. Miksi siitä ei voi päästää irti?
Kateus vie järvestä kalatkin, mutta toisaalta järvi ei kulu soutamalla. On mieletöntä olla katkera toisten parisuhteista jos sellaista ei itsellä ole. Jos on yrittänyt iskeä 100 naista ja saanut 98 pakit ei sekään ole syy olla katkera. Sitä kutsutaan elämäksi ja sitä pitää osata elää hyvinä ja huonoina aikoina.
Minusta miehen henkilökohtainen yhteiskunnanllinen asema voi olla mikä vaan mutta ne luonteen seikat, ne tulevat esiin, kun alamme arvioida miehen saavutuksia naisten kanssa. Mies voi olla hyvinkin menestynyt persoona, mutta silti ihan aloittelija naisten miehenä-sellaisena modernina naisten naurattajana.
Tämä tunne-äly onkin se mitä usea mies kaipaa. Jopa kovimmat pleijerit. Ei liene väärin olettaa että naisen kanssa tunteet ovat tärkeät. Panetus, haluttavuus, intohimo, viettelys tarvitsemme suuren kasan tunteita että toinen alkaa kiinnostua. Emme halua päätyä sukupuolineutraaliksi "kamuksi".
Sillä niin moni supliikki taidoiltaan vaillinainen mies on juuri tälläinen naisen iskemisessä. On minusta todella rohkeaa sanoa että nykyajan mies on vapautunut! Ehkä! Voisimmeko vuosien x jälkeen naureskella Sex-in-the-city naisille ja heitä paneville pelipanomiehille? (oletan että he vetävät toisiaan puoleensa)
Katselen usein kaupoissa, ohimennnen, niitä optimi-pareja: pitkä muotivaatteinen mies ja kiva kaunis nainen kainalossa. He ovat iloisia ja onnellisia. En ole katkera, päin vastoin jopa hymyilen miten jotkut ovat löytäneet toisensa.
Miten tämän tunteen voisikaan muuten saada, ei sinkkuna tavan mies mitenkään. En minä nauti itseni rääkkäämisestä salilla tai juoksemisesta pakkasessa. Mutta se hyvänolon tunne hyvien treenien jälkeen, se on se minkä takia sitä teen.
Älkää tulkitko piikikästä kirjoitteluani tiettyä ryhmää kohtaan "katkeruudeksi". Olen voittanut sen tunteeni. Ehkä kyse on juuri omien sisäisten asioiden järjestykseen saamisesta, omasta sisäisestä harmoniasta. Karmanikin on muuttunut, olen tehnyt hyviä asioita muille ja minulle on tapahtunut samoin hyviä asioita muiden toimesta.
haukutaan sitten
olet tyhmä akka etkä tiedä mistään mitään!
oliko kivaa!