Kuka on se oikea??

...missä vaiheessa aikuinen ihminen taantuu lapsuuteen ja prinsessasatujen maailmaan. Lapsi ja aikuinen puhuu "siitä oikeasta" mutta kuinka moni teini niin tekee?

En usko siihen oikeaan, vaan useaan sopivaan. Ihminen voi kokea useita rakkauksia ja useita hyviä suhteita elämässään.

Itse haluan olla vain rakastettu ja rakastaa.
Siinä kaikki.

Löytyy monia ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen ja joita voi rakastaa. Yhtä yhdellä tavalla, toista toisella. Ja harvoin kumppani on juuri sitä ekstrapriimaluokkaa jolla ei virheitä ole yhtään.Silti, kun oppii elämään yhdessä elämä on vallan mukavaa.

Miten voi määritellä kuka on se oikea tai väärä? Onko olemassa täysin oikeaa tai väärää? Minusta ei, sillä väärässä kumppanissa on kuitenkin jotakin hyvää ja oikeassa jotakin huonoa.Kuin meissä kaikissa...ei täydellistä ihmistä olekkaan...

Rakkaus tulee kun on tullakseen.En ole asettanut mitään vaatimuksia ja itseasiassa en edes hakenut kumppania kun tapasin rakkaani.Olin kurkkua myöten täynnä miehiä ex:n jäljiltä.Se vain kolahti:)

Minulle riittää, että olen onnellinen rakkaani kanssa.En olisi hänen kanssaan jos en olisi onnellinen.

Rakkaani on tavallinen suomalainen mies, mutta kuitenkin minulle se kaikkein tärkein ja ihanin:)Ei miehen tarvi olla malli ja miljonääri...

Itse uskon (yhteen) oikeaan rakkauteen. En voisi kuvitella viettäväni elämääni kenenkään muun, kuin juuri oman kultani seurassa.

Kumppanilta en suoranaisesti odota muuta, kuin että hän on "se oikea". Huomaat kyllä, kun hän osuu kohdalle:
Hänen kanssaan on helppo ja mukava olla.
Hänen kanssaan ei tarvitse näytellä mitään mitä et ole, voit olla täysin oma itsesi.
Ajattelette samalla aaltopituudella, voit kertoa hänelle huolesi, haaveesi ja pelkosi.
Luotat häneen kuin itseesi.
Saat hänestä voimaa, kun maailma potkii päähän.

Itse en ymmärrä, miksi ihmisillä on niin suuria odotuksia kumppaniaan kohtaan: Tulee olla hoikka ja seksikäs, rikas ja kouluttautunut, työssäkäyvä ei-yksinhuoltaja, muotitietoinen maailmanmies,...
Tuntuukin, että ihmiset valitsevat kumppaninsa kuin kodinkoneensa, halutaan vain mahdollisimman paljon ominaisuuksia halvalla. Varmasti menee monta potentiaalista tosirakkautta ohitse pelkästään siksi, ettei hän täyttänyt ulkoisia vaatimuksia: Oli kenties ylipainoinen, työtön tai peräti yksinhuoltaja.

Siis oikeasti, onko ulkoiset asiat niin tärkeitä?
Rakkaus on kuitenkin sokea: Sen oikean seurassa nautit enemmän euron kahvikupista kuin väärän kumppanin kanssa satasen lounaasta. Se oikea on lievästi ylipainoisenakin kauniimpi ja haluttavampi kuin väärä missinmittainen. Sen oikean mielipiteet kuulostavat paljon tärkeämmiltä ja paikkaansapitävemmiltä kuin väärän kumppanin koulutiedot.

Life is funny =)

Monelle naiselle se ainoa oikea on esim. Hjallis Hjarkkimo, sillä kun on tota fyffentaatelia.

Monet naiset joutuvat pettymään kun eivät saakaan tuota Ainoaa Oikeaa ja joutuvat tyytymään Seuraavaksi Huonompaan, ja niin edelleen.

mikä ihme saa aikuiset ihmiset kuvittelemaan että maailman lähes seitsemän miljardin ihmisen keskeltä olisi jo löytynyt juuri se oikea, jos nyt oletetaan, että olisi olemassa vain yksi oikea? vai kuuluko se sen oikean toimenkuvaan, että se on jokaiselle se naapurin jannu? vai onko niin että niillä, jotka ovat sen löytäneet kävi vain melkoinen flaksi, ja meidän muiden oikeat odottelee meitä siellä jossain uudessa-seelannissa?
itse olen löytänyt itselleni sopivan miehen, jota parempaa en varmasti tule löytämään, enkä ainakaan halua löytää, mutta en nyt kuitenkaan jaksa uskoa että hän on se ainoa oikea, vaikka juttumme juuret ovatkin aika erityiset. ihmiset pystyy tietyissä olosuhteissa rakastumaan lähes keneen tahansa, mutta on täysi eri asia onko kyseinen ihminen lainkaan sopiva.