Hei kaikille
Ongelmani on ihanan vuoden kestäneen parisuhteeni rahallinen puoli. Olen itse opisskelija mutta käyn töissä kassalla ja tulen ihan kohtalasiest omillani tomeen.
Ongelmanan on mieheni jolla ei ole niin suuret tulot. Hänellä on vielä mm auto ja opintolainoja.
hänen rahansa eivät tunnu ikinä riittävän mihinkään.. Tuntuu kamalalta kustantaa omat ruokansa koulussa ja ostaa vielä rahattomalle miehelle kotiin ruokaa. Hän ei pailaa tai pelaa rahojaan.. sitä ei vain ole.
Oikein sydäntä puristaa ajatella tulevaisuutta jos rahatilnanne on aina tämä. Minä saan kuitenkin tulevaisuudessa hyväpalkkaisen duunin.. ja hyväntekeväisyyslaitoksesksi en ala.
Kommentteja kokemuksia...
Ongelmani on ihanan vuoden kestäneen parisuhteeni rahallinen puoli. Olen itse opisskelija mutta käyn töissä kassalla ja tulen ihan kohtalasiest omillani tomeen.
Ongelmanan on mieheni jolla ei ole niin suuret tulot. Hänellä on vielä mm auto ja opintolainoja.
hänen rahansa eivät tunnu ikinä riittävän mihinkään.. Tuntuu kamalalta kustantaa omat ruokansa koulussa ja ostaa vielä rahattomalle miehelle kotiin ruokaa. Hän ei pailaa tai pelaa rahojaan.. sitä ei vain ole.
Oikein sydäntä puristaa ajatella tulevaisuutta jos rahatilnanne on aina tämä. Minä saan kuitenkin tulevaisuudessa hyväpalkkaisen duunin.. ja hyväntekeväisyyslaitoksesksi en ala.
Kommentteja kokemuksia...
Vastaukset 11
Vanhimmat
eikö miehelläsi ole töitä?? Laita kova kovaa vasten ja käske ukon hakea töitä tai etsiä itse elantonsa muuten. vaikka sitten itteesä myymän snäkärin kulmalle..:) Sun velvollisuus ei ole elättää ketään muuta kuin ittes! ja lapses jos sellasia sattuu olemaan.......
duuni mutta se on ihan saatanan huono palkkanen..
Lapsia ei ole thank good... Ja sitähän tässä pähkinkin.. pitäisikö ukko laittaa pellolle ennen kuin niitä siunaatuukaan.
Rakkaus ja kaikki muu kukoistaa mutta toisaalta elämä taloudellisessa epävarmuudessakaan ei nappaa varsinkaan kun kokemusta täysin päinvastaisista miehestäkin on...
työ on Suomessa niin huonosti palkattua ettei sillä tule toimeen?! Haluaisin tietää.
Hei!
Ilmeisesti miehelläsi kuitenkin on jotain tuloja ja opiskelut takana? Eli hän sentään yrittää elättää itseään jollakin tapaa, eikä vaan makoile kotona sohvalla tekemättä mitään?
Omasta mielestäni parisuhteessa jaetaan kaikki - niin hyvät kuin huonot asiat. Teimme oman mieheni kanssa jo suhteen alussa "sopimuksen" siitä, että jos toisella on rahaa ja toisella ei niin se, jolla on raha "tuo ruoan pöydälle". Tämä keskustelu syntyi tilanteessa, jossa mies oli jo varmistanut kesätyöpaikan kun minä vielä jännitin saanko töitä. Miehelleni oli itsestään selvää, että jos minä en saa töitä vaan joudun elämään opintotuella koko kesän niin hän kustantaa ruoat yms. pakolliset menot.
Onneksi sain silloin töitä, huonopalkkaisempaa kuin mieheni työ, mutta silti. On tuon jälkeen ollut aikoja, jolloin mulla on ollut enemmän töitä/rahaa ja jolloin minä olen ostanut ruoat ja maksanut lehtitilaukset jne. (Vuokran ja sähköt ollaan aina pistetty puoliksi) eikä se mielestäni ole ollut ongelma.
Eli mielestäni kaikki on sinusta kiinni, haluatko elää parisuhteessa jossa kaikki jaetaan (en nyt kuitenkaan tarkoita yhteistä tiliä) vaan haluatko että kumpikin huolehtii omista asioistaan itse? Ei se mielestäni ole hyväntekeväisyyttä jos enemmän tienaava osapuoli maksaa osan toisen kuluista, ei ainakaan tilanteessa jossa molemmat on töissä. Eli jos miehesi ei saa työstään yhtä paljon palkkaa kuin sinä, niin mikä estää sinua osallistumasta yhteisiin menoihin hieman suuremmalla summalla kuin mies? Eikös tämä ole sitä tasa-arvoa parhaimmillaan? :)
t: Miina
Totuuden sanoja puhut kyllä...
Hassu tilanne vain sinänsä että elällessäni sinkkuna pystyn helposti kustantamaan itselleni luksusta.. meikkejä vaatteita.. kaikkea pientä kivaa joka silloin tällöin piristää viikkoa kummasti...
sitten kun tulee mies kuvioihin , joka kyllä käy töissä mutta on huonommin koulutettu/palkattu joudun luopumaan omasta elintasostani miehen hyväksi....
En tiedä.. vaikea tilanne joka syö naista..
Kyllä se raha vain sitä rakkauttakin josskain määrin tuo... Itse ainakin haluan valmistuttani oman asunnon ja auton... mitäpä kun miehen ei siihen kykene...
Haluan matkustella... Miehenkö jätän kotiin.
Ehkä olen sitten kuitenkin suuresti materialisti kun aajattelen miehen jättämistä ainaisien rahavaikeuksien vuoksi..
Hei!
Tunteitaan ei aina voi valita, on ikävä, että sinusta tuntuu siltä, että joudut luopumaan asioista parisuhden takia. Mutta kuulostaa kieltämättä oudolta, että et enää voi kustantaa itsellesi pientä luksusta (näin naisena tiedän aivan hyvin mitä tarkoitat), teillä on ilmeisesti todella suuret asumis-/elämismenot? Sillä minä, köyhä opiskelija, pystyn kustantamaan itselleni uuden ripsivärin, t-paidan tai muotilehden melkein kerran viikossa.
Asutteko muuten yksin? Saako miehesi lainkaan asumistukea, vai vaikuttaako sinun suuret tulot sihen? Olisikohan teidän syytä istahtaa joku ilta keittiöpöydän ääreen ja puhua näistä asioista? Miettisitte yhdessä, miten toimia. Ruokaostoksilla kannattaa etsiä tarjouksia ja ostaa esim. pirkka tuotteita "merkkituotteen" tilalle, ravintolakäynnit on ehkä syytä vähentää tai jättää jälkkärit pois jne. jne. Voisitte sopia yhteisistä pelisäännöistä jotka sopivat teille molemmille. Kerta miehellä tuota rahaa on jonkin verran, voisit kehoittaa häntä ostamaan omat huvituksensa (tietokoneen osat ja perjantaikaljat) itse?
Kuulostaa myös kummalta, ettei mies pysty elättämään itseään työllään. Ymmärrän kyllä, että laina painaa päälle, mutta entäs silloin kun se on maksettu? Luulisi, että hänen elintasonsa nousee silloin. Oma isäni on erikoisliikkeen myyjä ja hänellä ei ole kovin hyvä palkka, silti sillä on varaa matkustaa, ostaa itselleen luksusta ja maksaa puolet yhteisistä lainoista kuin äidillä, joka on johtaja ja hyvin palkattu. Eli oudolta tuo teidän tilanne kuulostaa. Ehkä miehesi laittaa rahansa vääriin asioihin, kun kerta sinun pitää ruoatki ostaa? Eiköhän sen pitäisi mennä niin, että ensiksi maksetaan vuokra, sähkö ja ruoka, sitten katotaan, jäikö rahaa muuhun?
Tsemppiä!
Onhan se niin että useimmissa parisuhteissa miehellä on suuremmat tulot mutta kyllä päinvastaisiakin löytyy (mm. meillä) ja se on ihan normaalia. Toki mitään "elämäntapatyötöntä" ei pidä ruveta elättämään vaan molempien on kannettava oma (joskin erisuuruinen) kortensa kekoon työtä.
Jos miehen varallisuus on sinulle tärkeää niin sitten kai olet väärän miehen kanssa?
Kun luin tuota viestiä, niin väkisinkin tuli mieleeni, että onko tuo ihminen tosissaan? Kerrot, että rakkaus yms. kukoistaa, mutta rahatilanne huolestuttaa... Tosiasia on se, että jos oikeasti rakastaisit miestäsi niin tekisit myös kaikkesi sen eteen, että teillä olisi hyvä olla yhdessä vaikka välillä tiukkaa tekisikin. Onko se todellakin niin kamalaa jos joutuu jostain pienestä luopumaan? Ei pitäisi olla, jos aidosti rakastaa toista.
Omassa suhteessani tilanne on sellainen, että itselläni on n. 2 kertaa parempi palkka kuin avovaimollani, mutta se ei haittaa. Rakastan häntä täydestä sydämestäni ja en koe menettäväni mitään vaikka maksankin isomman osan ns. yhteisistä menoista. Sitäpaitsi, järkevällä rahankäytöllä pystyy pärjäämään vähän pienemmilläkin tuloilla ja silti on varaa vaikkapa käydä siellä ulkomailla silloin tällöin.
Sun kannattaisi nyt miettiä, että mitä oikein elämältä haluat ja oletko ylipäätänsä kypsä vakavaan suhteeseen?
Muija valittaa että "en minä ainakaan miksikään hyväntekeväisyyslaitokseksi rupea", kun sattuu ansaitsemaan enemmän kuin miehensä. Entäs jos olisi toisinpäin, jos miehesi ansaitsisi sinua enemmän?
Noinhan päin se yleensä on että mies lähinnä kustantaa naisen elämän pääosin, ja kappas se tuntuu kovasti naisille sopivan, eivätkä miehet edes valita. Mutta annas kun kerrankin on toisinpäin...
OPETUS: NAISET OVAT MIEHESSÄ LÄHINNÄ VAIN RAHAN PERÄÄN
Se että miehesi ei ole yhtä lukenut kuin sinä, vai se että hänen tienestinsä ei takaa sinulle samankaltaisia oloja kuin sinkkuna eläessäsi? Usein se tulee miehellekin ongelmaksi, jos nainen on lukeneempi. Käy miehen itsetunnolle. Ja kun nimenomaan luterilainen maailmankatsomus korostaa miehen velvollisuutta olla perheenpää ja ansaita leipä kotiin. Siihen ajatukseen on Suomessakin vielä moni opetettu. Jos näin on teillä niin jatkossa tulee varmasti vaikeuksia. Sinä haluat enemmän kuin yhteisillä rahoillanne on mahdollisuutta ja miehesi kokee itsensä halvaksi kun ei pysty toiveitasi ja omia odotteitaan täyttämään. Taidat myös opiskelupiireissä tavata miehiä joilla tulevaisuudenodotteet ovat vallan toiset kuin nykyisellä miehelläsi. Tässä on myös syy yhteiskuntaluokkiin. Jos haluat elää oman yhteiskuntaluokkasi mukaista elämää niin sinun on joko saatava miehesi opintielle tai vaihdettava miestä.
Olet täysin normaali suomalainen nainen, jolle raha, miehen menestys, yms. seikat ratkaisevat parisuhteen onnistumisen 95 prosenttisesti! Kaltaisiasi naisia on suomi pullollaan.
Älä edes kuvittele, että pitkällä tähtäimella kykenisit suhteeseen moisen miehenkuvatuksen kanssa. Laitahan verkot vesille. Kyllä menestyviä ja varakkaita uroksia riittää...