Kovasti alkaa tuntua, etten koskaan taida päästä entisestä poikaystävästäni kunnolla yli. :,( Suhde ei edes ollut pitkä, muutamia kuukausia. Suhde päätty oikeestaan monien sattumien summana, ei ollut kyse siitä ettei tunteita enää olisi ollut tai että olisi ollut pettämistä tms. Erosta on nyt kolmisen kuukautta, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.
Tapailen tällä hetkellä toista miestä/poikaa ja kaikki menee todella hyvin. Kuitenkin koko ajan kaipaan edelleen exääni vaikka kuinka yritän päästä yli. Taisin välittää liikaa voidakeni unohtaa... Aina kun näemme, vaikka vain hetken ihan sattumalta, hän saa minut hymyilemään ja seuraavat viikot sitten meneekin taas häntä ajatellessa ja vanhoja muistellessa.
Olen alkanut tosissani miettiä, voinko ikinä todella olla kunnolla sydämellä mukana jossain toissa suhteessa! Epäilen... Edelleen toivon joka ikinen päivä, että hän palaisi mun luo eikä vaan alkaisi seurustella kenenkään muun kanssa. Ajatuskin jostain toisesta tytöstä hänen sylissä tai sängyssä saa melkein itkemään.
Voiko tää olla näin vaikeeta??? Kertokaa hyvät ihmiset pääseekö tällasesta koskaan yli. Onko muilla tätä tunnetta, ettei vaan voi jatkaa eteenpäin? Jakakaa kokemuksia...
Tapailen tällä hetkellä toista miestä/poikaa ja kaikki menee todella hyvin. Kuitenkin koko ajan kaipaan edelleen exääni vaikka kuinka yritän päästä yli. Taisin välittää liikaa voidakeni unohtaa... Aina kun näemme, vaikka vain hetken ihan sattumalta, hän saa minut hymyilemään ja seuraavat viikot sitten meneekin taas häntä ajatellessa ja vanhoja muistellessa.
Olen alkanut tosissani miettiä, voinko ikinä todella olla kunnolla sydämellä mukana jossain toissa suhteessa! Epäilen... Edelleen toivon joka ikinen päivä, että hän palaisi mun luo eikä vaan alkaisi seurustella kenenkään muun kanssa. Ajatuskin jostain toisesta tytöstä hänen sylissä tai sängyssä saa melkein itkemään.
Voiko tää olla näin vaikeeta??? Kertokaa hyvät ihmiset pääseekö tällasesta koskaan yli. Onko muilla tätä tunnetta, ettei vaan voi jatkaa eteenpäin? Jakakaa kokemuksia...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaikesta huomaa että olet aika nuori vielä?? Kokemuksesta voin sanoa että useamman vuoden seurustelun jälkeen menee vuodesta kahteen, ennenkuin jutusta pääsee kunnolla yli. Jos on jätetty osapuoli ja on ollut todella rakastunut, tai jotenkin läheisriippuvainen, niin voi olla että ei koskaan kokonaan pysty unohtamaan.
Pääset sää yli,
mutta siihen menee aikaa =)
Tein ton saman virheen,
että otin ero masennusta livetämään
naisen ja nyt kun oon nainnut
varasytoon ja muutenkin on asiat
mallilaan niin
en tunne ex:ääni kohtaan
enään suurtakaan kaipausta,
ihan pientä, mutta mulla on nyt
vuos mennyt jo eli noin 2 vuodessa
oot taas ehjä suhteeseen,
ehkä aikaisemminkin =)
taas tavattiin =)
Tavatiinko?
oo tavattu livenä, ainoastaan näillä palstoilla =)
Mistä nää kulta
tiiät, että näin on ? =)
ollaan jutskattu ennenkin...=)
ookko nää varma?
Kaippa nää oot,
otakko nää,
haluukko nää sit mut?
taiat olla liian nuori ja liian kaukana =)
Niinpä se
saataapi olla =))
päässy pohjosenlikasta jo eroon, siis erosta kuivalle maalle?
En kokonaan, mutta
joo kyllä nää miut tunnet =)
kylläpä tää on pieni maailma
Mä en oo vieläkään irti ja erosta on jo kohta 5 vuotta. Uusi suhdekin on kestänyt jo 4 vuotta ja silti exä vaan pyörii mielessä.
erosta tänään puoli vuotta..exällä uusi nainen, mutta minä yksin. 5 vuoden suhde oli ja meni, mutta mielestä ei unohdu tällä menolla ikinä.. Korvikkeita riittää, mutta haavoja ei niillä paikata. Samaa tunnetta en toivo kenellekkään!!!
Taitaa olla erittäin totta tuo, ettei "korvikkeista" ole paljoakaan iloa. En mä itekään todellakaan ole ketään käynyt tapailemaan ajatellen häntä pelkkänä korvikkeena, mutta sitähän ne taitaa käytännössä olla ennen kun siitä edellisestä suhteesta on päässy kunnolla yli. Siinä huijaa itseään, mutta mikä vielä pahempaa, myös tätä korviketta...
Kaiken lisäks sitä aina haluamattaankin vertaa tätä uutta ihmistä exään. Mun kohdalla vieläpä aina vaan pelkästään niihin exän hyviin puoliin. Alitajuisesti kai kieltäydyn hyväksymästä, et joku muu mies tässä maailmassa vois olla mulle "se oikea" ja että voisin olla onnellinen jonkun muun kanssa.
Monet ystävät on mua tukiessaan heittäny lauseen "maailmahan on täynnä miehiä!", just, eipä hirveesti lohduta, kaikkihan sen tietää ettei sitä kaipaa JOTAIN miestä vaan sitä tiettyä henkilöä, ja siinä ei muut miehet paljoa lohduta...
Joku tossa veikkaili, että taidan olla aika nuori. No nuori, mutta en mikään teini enää, 21.
petasit
Ite en oo päässy yli.
Seurustelustakin on aikaa muutama vuosi. Ero tuli kans todella monen sattuman summana. Ei oikeen tienny että erottiinko nyt tosissaan vai oliko eron syy jokin muu, riideltykkään ei paljoa ainakaan mistään vakavasta.
Tää tunne tappaa! varsinki ku seurustelen toisen kanssa jota myös olen oppinut jollain tasolla rakastamaan ainakin silloin kun ei riidellä turhista.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin olisin kuunnellu sydäntäni ja ottanut selvää vieläkö oltaisiin yhdessä voitu olla ja jos olis tullu rukkaset niin oispahan ainakin pois mielestä ja sydämestä.. Vielä vaan toivon ettei se alkais vakavasti kenenkään kanssa seurusteleen.. joskus haluaisin...
Niin että älä tee tätä virhettä, että alat seurusteleen jonkun muun kanssa vaan ota selvää vieläkö... Se muuten ei helpolla unohu!!!
Älä ota korviketta, ne harvemmin korvaavat mitään...
Itsestäni tuntui joskus tuolta. Olin "seurustellut" tämän miehen kanssa vain vähän yli viikon,menettänyt hänellä neitsyyteni, ihastunut häneen tosi pahasti, mutta aivan yllättäen hän jätti minut ja perusteli sitä sillä että hän aikoo EHKÄ muuttaa pois tästä kaupungista joskus ja koska meillä oli paljon ikäeroa... no, kumminkin, itkin sen jälkeen viikon ja kaipasin häntä todella paljon seuraavat puoli vuotta, ja vielä parin vuoden aikana ajattelin häntä usein, ja silloin tällöin kaipasin myös häntä todella paljon. Jajuuri kun olin hänet unohtamassa,hän otti yhteyttä ja halusi nähdä. Sovittiin että nähtäisi seuraavana päivänä. Loppupäivän, illan, yön ja seuraavan päivän haaveilin siitä, että jospa hän haluaisi minut takaisin... odotin näkemistä sydän onnesta pamppaillen. Menin sitten hänen luokseen, ja hän kyseli kuulumisia, ja vähän ajan päästä hän käyttäytyi "niin kuin sillon ennen". Olin onnellinen. Päädyimme sänkyyn ja sängystä päästyämme juttelimme jotain ja kaikki oli hyvin, kunnes hän sanoi lähtiessäni että minun ei pitäisi ottaa häneen ikinä yhteyttä ja hän oli varattu. Haaveeni oli murskattu. Jotenkin selvisin kotiin asti itkemättä, mutta kotiin päästyä en voinut olla itkemättä... jonkin aikaa itkettyäni tajusin ettei tuollaisen sian takia kannata itkeä ja päätin unohtaa hänet. Jonkin ajan päästä unohdin koko asian ja kaikki oli taas hyvin.
Eli kyllä vaikeimmistkin asioista yli pääsee!!! Niin sinäkin unohdat vielä hänet, vaikka siihen menisikin pitkään. Tsemppiä!!
Kiitti kaikille kokemusten jakamisesta ja ihanasta kannustuksesta. :) Loistavaa huomata, että tällä palstalla oikeesti on näin hienoja ja ymmärtäviä ihmisiä. Uskotaan ja toivotaan, että tää tästä sitten joskus... mulla ja kaikilla "kohtalontovereillani". Hyvää kevään jatkoa kaikille! :)