Ikävä kaukorakkautta

Sitä minä nykyään mietin joka päivä,että pitäisikö..pitäisikö jättää,en vain pysty,vaikka sisältäni olen kohta kuollut,joskus aina tuntuu,että en jaksa enää,kun on niin kauhea ikävä eikä mistään tule yhtään mitään...

Jaksamisia tähdelle,täällä om meitä monia samassa tilanteessa!!!

Mullakin kaukosuhde, olen rakastunnut! Tunnen tuskan, kun en voi olla hänen vieressä kun 3-4 kertaa vuodessa!

Olen kanssa harkinnut lopettaa koko suhteen, mutta kun ajattelen sitä tuke suurempi suru, että en näe häntä enää koskaan! En vaan voi lopettaa itse sitä suhdetta! Aina kun hän on minun sylissä mä tunnen olevani onnelisin maailmasssa.

Tiedän kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kaukosuhde voi toimia ja se voi johtaa vakavampaan suhteeseen.
Ikävän tunnetta pystyy hallisemaan ja sitä pystyy liennyttämään pitämällä plajon yhteyttä. Ja jos on vain mahdollista, niin toista pitäisi nähdä useamma, jotta suhde kehittyisi.
Itse aloitin nykyisen kanssa olemisen kaukosuhteena ja nyt asun avoliitossa. Tsemiä teille ja jaksamista! :)

No ajatelkaa niitä bonuspuolia. Olette jatkuvasti rakastuneita toisiinne eikä arki astu kuvioihin.

Jos muuttaisitte yhteen aloittaisitte riitelyt, mustasukkaisuudet, epävarmuuden, kamppailun siitä kumpi määrää kaapin paikan, riidat raha-asioista, tinkimisen omasta elämästä ja ajasta, tingitte luultavasti ystävistänne koska toinen ei pidä kaikista, nalkuttamisen ja sen kuuntelemisen jne. jne.

Nyt mikään näistä ei ole teillä ongelmana. Elätte ihmeellisessä rakkauden pilvilinnassa, nauttikaa siitä!

Tietysti riippuu ihan sinun tunteistasi ja hänen tunteista! Niin kauan kun rakastat häntä niin suosittelen jatkamaan, vaikka välillä tuntuu todella pahaltakin -sehän kuuluu mielestäni asiaan!