Nyt se on ohi. Vuoden kestänyt intensiivinen suhde, rakkaus ja riidat, sitoutuminen ja erilleen vetäytyminen, pettymykset ja onnenhetket, kaikki. Ja tätä tunnetta on vaikea sanoin kuvata...
Viime sunnuntaista lähtien hän on pakoillut minua. Ei suostu tapaamaan, ei soita, ei vastaa sähköpostiin. Haluaisin vain kuulla ne sanat hänen suustaan. Saada suhteellemme lopullisen kuoliniskun, sillä tämä odotteleminen vie järjen. Välillä olen epätoivon synkimmissä syövereissä ja välillä toivon kipinä pilkkaa minua.
Miksi en vain voi ymmärtää, että rakkaus loppui?!!!
Katkerimmalta tuntuu luopua yhteisestä tulevaisuudesta ja toisaalta muistaa niitä hyviä hetkiä... Kauniita muistoja, yhteisiä kokemuksia, matkoja, juhlia. Mitään sellaista ei hänen kanssaan enää tule. Viimeinen suudelma, viimeinen kerta kun rakastelimme, viimeinen halaus. Kaikki on poissa.
Kyllä minä selviän. Hänen kanssaan en olisi selvinnyt. Ansaitsen parempaa kuin ikuiset pettymykset, valheet, unohdetut lupaukset. Mutta antakaa minun viipyä hetki surussani... Luovun siitä kyllä kun sen aika on. Juuri nyt tarvitsen sitä suojakseni. Irtipäästäminen on niin vaikeaa...
Viime sunnuntaista lähtien hän on pakoillut minua. Ei suostu tapaamaan, ei soita, ei vastaa sähköpostiin. Haluaisin vain kuulla ne sanat hänen suustaan. Saada suhteellemme lopullisen kuoliniskun, sillä tämä odotteleminen vie järjen. Välillä olen epätoivon synkimmissä syövereissä ja välillä toivon kipinä pilkkaa minua.
Miksi en vain voi ymmärtää, että rakkaus loppui?!!!
Katkerimmalta tuntuu luopua yhteisestä tulevaisuudesta ja toisaalta muistaa niitä hyviä hetkiä... Kauniita muistoja, yhteisiä kokemuksia, matkoja, juhlia. Mitään sellaista ei hänen kanssaan enää tule. Viimeinen suudelma, viimeinen kerta kun rakastelimme, viimeinen halaus. Kaikki on poissa.
Kyllä minä selviän. Hänen kanssaan en olisi selvinnyt. Ansaitsen parempaa kuin ikuiset pettymykset, valheet, unohdetut lupaukset. Mutta antakaa minun viipyä hetki surussani... Luovun siitä kyllä kun sen aika on. Juuri nyt tarvitsen sitä suojakseni. Irtipäästäminen on niin vaikeaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on mullakin nyt ohi. 3 vuotta on ehkä himpun verran pitempi aika mutta me oltiin molemmat niin nuoria kun tutustuttiin, vasta 15-kesäsiä kummatkin. Se sattuu huomata, kuinka jää ilman rakkautta niin yhtäkkiä.
Tätä "rakkaudetonta" aikaa kesti koko tammikuun hänen puoleltaan. Kiitos erään naisen, johon hän ihastui pian..öm..sen jälkeen kun hän oli harrastanut kännissä seksiä tämän kanssa. Kaikki jankkasivat minulle että "heitä se mies pois, se on vaan ilkeä ihminen joka satuttaa!".
Lopulta sovimme, että eroamme ystävinä, koska en voinut enää luottaa häneen ja hän ei enää rakastanut minua..
En voi käsittää, miten lähes 3 vuotta kestänyt rakkaus voi niin vain hävitä..se sattui syvälle, kun hän sen sanoi.
Voin sanoa ylpeästi, että ne 3 vuotta olivat nuoruuteni onnellisimmat (ja aivan varmasti myös tasaisimmat) ja koin silloin sellaista, mistä jotkut ehkä uneksivat nuorena. Siitä vahvasta sitoumuksesta, luottamuksesta ja onnesta. Rakkaudesta isolla R:llä.
Rakastan häntä yhä mutta mieleni repii minua kappaleiksi, koska tiedän, että kaikki paha voi jossain vaiheessa uusia. Pelkään enää luottaa ja antautua onnelle. Olen ollut erittäin sekaisin tunteistani.
Toivon myös, että pääsen vielä kuiville kaikesta tästä ja että voin aloittaa elämisen uudelleen. Se vaan tulee viemään paljon, paljon aikaa...
Niin suru kuin onnikin kuuluu elämään. Tunteet joskus satuttaa mutta olisitko "elossa" ilman tunteita.
Vanhan loppu on myös uuden alku. Kyllä se kesä talven jälkeen tulee, aikanaan.