Eräs sivistynyt nainen yritti elää hyvää elämää ryyppyputkia vetävän miehensä rinnalla. Rakkaus oli kuollut aikoja sitten, sillä viinanjuonnin lisäksi naisen miehellä oli aika ajoin tapana heittää siementään vieraaseen vakoon.
”Lasten tähden täytyy jaksaa”, kertoi ystävälleen tämä johtavassa asemassa oleva nainen. Kuitenkin hän tunsi itsensä epätoivoiseksi ja alkoi itsekin tarttua viinapulloon ja tupakka-askiin entistä ahkerammin.
Erään ryyppyreissun aikana miehen juomakaveri alkoi käpälöidä ja yritti sitten raiskata naisen, mutta kännisen miehen jalka lipesi ja hän kaatui. Nainen potkaisi lattialla örisevää miestä ja pakeni. Koko illan hän mietti välikohtausta ja erästä vanhaa alkoholiongelmaista sukulaistaan, jonka ryppyisten juoponkasvojen tilalle jollain merkillisellä tavalla aina ilmestyivät hänen piirteensä.
Silloin nainen sanoi vuosikausiksi unohtamalleen Jumalalle: ”Voi Herra Jeesus, kuinka alas minun pitää vajota synteineni? Mitä vastaat minulle?”
Seuraavana päivänä kirjastossa hän luki Keskipohjanmaa-lehdestä päivän sanan: ” Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni.” Ps. 51:4,5
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
”Lasten tähden täytyy jaksaa”, kertoi ystävälleen tämä johtavassa asemassa oleva nainen. Kuitenkin hän tunsi itsensä epätoivoiseksi ja alkoi itsekin tarttua viinapulloon ja tupakka-askiin entistä ahkerammin.
Erään ryyppyreissun aikana miehen juomakaveri alkoi käpälöidä ja yritti sitten raiskata naisen, mutta kännisen miehen jalka lipesi ja hän kaatui. Nainen potkaisi lattialla örisevää miestä ja pakeni. Koko illan hän mietti välikohtausta ja erästä vanhaa alkoholiongelmaista sukulaistaan, jonka ryppyisten juoponkasvojen tilalle jollain merkillisellä tavalla aina ilmestyivät hänen piirteensä.
Silloin nainen sanoi vuosikausiksi unohtamalleen Jumalalle: ”Voi Herra Jeesus, kuinka alas minun pitää vajota synteineni? Mitä vastaat minulle?”
Seuraavana päivänä kirjastossa hän luki Keskipohjanmaa-lehdestä päivän sanan: ” Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni.” Ps. 51:4,5
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmettelen vaan minkäköhän "rikoksen" tai "synnin" se nainen teki? Eikös tässä se syypää ollu kumminkin toi ukko?
Täällä, niinkuin monesti oikeassakin elämässä jäädään yksisilmäisesti tuijottamaan syyllistä ja syytöntä, tuomaroidaan kukin oman tuntonsa ja kokemuksensa mukaan, ja usein metsään menee.
Monelle syy siihen, etteivät ota pelastusta vastaan, on se, että asiat esitetään vähän väärästä kulmasta:olen itsekin katsellut saarnamiehiä, jotka kertovat Jeesuksen pelastaneen heidät vankilakierteestä, huumeista ja rikollisesta elämästä, miettien, etten mä mitään pelastusta tarvii kun en ole koskaan edes juoppoputkassa ollut. MUtta !! Jokaisella meistä on syntimme,jokainen meistä on pahaa tehnyt:
jos paketoidaan pahat teot samalaisella paperilla, annetaan laadusta riippumatta niille nimi SYNTI=paha teko,niin huoruus,pettäminen, juoppous,ryyppääminen, väkivalta, tappamien ym. ei ole toista kevyempi. Mikään ei loppupelissä erota meitä taivasten valtakunnasta enemmän tai vähemmän, synti kuin synti tahraa sisimpämme samalla tavoin. Kun joutuu aukaisemaan silmänsä, tajuaa,että ylpeys, kopeus, anteeksiantamattomuus on jollekin toiselle ne pahimmat joista yritetään herättää, toiselle joutuu antamaan rankempaa käsittelyä nöyrtymiseen: narkomania, itsensä myyminen,alhaistakin alemmas vajoaminen..
käsittämättömiin tilanteisiinhan ihminen joutuu kai siksi että hän huomaisi oman vikansa ja uskaltaisi hellittää, antaa periksi armon sanomalle. Minulle riitti toinen särkyt avioliitto, vaikeudet lasten elämässä, hankaluudet muissa tärkeissä ihmissuhteissa, joista huolimatta olin mennyt pää pystyssä korskeana, jotta periksi en anna. Hieman tarkemmin miettien näin, että jos näitten asioitten edessä en anna periksi, pyydä armoa Jumalalta,luottaen Jeesuksen tekemään sovitukseen asiani meneevät aina vain hankalampaan suuntaan.
Ynnäsin asioita: haluanko että lapsiani kirrataan vielä kireämmälle, minuunhan ei mikään paha enää tuntunut tehoavan, vaan sitä suuremmalla äänellä kielsin Jumalan vallan, koska hän joka tapauksessa näytti toimivan minun parastani vastaan.. En halunnut että heitä käytetään enää välikappaleena minun saamiseksi synnintuntoon, vaan olin selkä seinää vasten: ARMOA !! Ovelaa asiassa on se, että suurin ongelma uskomisessa on periksi antaminen, myöntäminen, ettei itse viekään elämäänsä, vaan että jokainen meistä on johdatuksessa, riippumatta millainen on elämän tilanne. Nyt puoli vuotta armossa eläneenä tajuan,että joka tapauksessa se lahja jonka olen elämääni saanut -- sisäinen rauha on suurempi kuin se ylpeys jolla ennen taistelin sitä vastaan. Se että vaihdoin saatanan valtakunnan Jeesuksen armoon, ei ole tehnyt elämääni huonommaksi, päinvastoin: minulla on rauha, josta en halua luopua, minulla on lupaus, jonka mukaan syntini on jo anteeksi annetut:en tarvitse enää kulmasta sojottavia lävistyksiä, hell&fuck mainoksia päälleni,en aseita, joilla ensimmäisenä vahingoitin itseäni suojatessani itseäni ahdistukselta, joka aina vaan kalvoi..
Minäkin vajosin käsittämättömän alas ennen kuin edes tajusin kysellä mitä pahaa minä olen tehnyt. Viimein tajusin: olin potkinut tutkainta vastaan, en ollut myöntänyt taivaan herran ylivoimaista otetta elämästäni. Syytönhän minä olen.. vai olenko ?!
Eihän siinä mitään pahaa ole,jos hurahtaa vintti sekaisin ja alkaa höpöttämään armosta ja jonottamaan piljettiä taivasten valtakuntaan.
Mutta mitäpä jos tekisitte sen omassa rauhassanne,yrittämättä tuputtaa pelastusta sellaisille,jotka eivät sitä tarvitse.
Eihän siinä mitään pahaa ole,jos hurahtaa vintti sekaisin ja alkaa höpöttämään armosta ja jonottamaan piljettiä taivasten valtakuntaan.
Mutta mitäpä jos tekisitte sen omassa rauhassanne,yrittämättä tuputtaa pelastusta sellaisille,jotka eivät sitä tarvitse.
Taas yksi pelle lisää;pelle joka on just sitä mitä mä sanoin:"en mä mitään pelastusta tarvitse" ja puhuu vielä muittenkin kuin itsensä puolesta.Et sitten ole juoppo tai huora, maannut vankilan lavitsalla nähden viemäristä nousevia demoneita ? Eihän kukaan muu pelastusta, tai armoa,kuten minä sen olen kokenut, tarvitse. Kuka kokee mitenkin. Ehkä maailma opettaa vielä sinuakin jasu, ainakin sen verran,että osaat erottaa kellä oikeastaan on jo piljetti taivasten valtakuntaan, ja ketkä sitä vielä joutuvat jonottamaan.Ei se,että kertoo vastakkaisesta kannastaan ole tuputtamista, en tarjonnut sinullekaan jasu palastakaan omasta onnestani.En käskenyt ottaa kiinni mistään, korkeintaan mainitsin, että voi heittää irti, hellittää. Onko sisälläsi kuitenkin vielä heikkona uskonvire, joka mielipiteen ilmaisustani sai vähän happea? Ainakin kahteen kertaan lähettämäsi viesti vaikuttaa siltä, että ihan kaikki sisälläsi ei vielä ole kuollutta,koska noin kiivaasti siihen reagoit.Torjunta on heti hyökkäyksen jälkeen paras tyyli suhtautua asioihin, jotka eniten viiltää sisältä.Tuntemukset ja fiilikset on helppo haudata ryntäilyyn elämän markkinoilla,hyökkimällä sinne tänne,missä nyt vihollisen kuvitteleekaan olevan, ja puhumattakaan minkä sen kuvittelee olevan.Jos viitsit niin lue uudelleen mitä sanoin aiemmin mitä mieltä olen itsekin ollut omasta pelastuksen tarpeesta, ja miten mielestäni asioita esitetään väärin, että vain konkereetisen ojanpohjan nähnyt on armon tarpeessa.
Käsitän hyvin jasu että vaadit saada olla rauhassa..eihän näin helppoa rauhanratkaisua olekaan tarjolla ainakaan ilmaiseksi.Vaatihan tämäkin maksuksi oman kaikkivoipaisuuden ja turhan ylpeyden. Kuka niistä hevillä luopuisi ?? Tuomaroidaan läheisiä oman mutu-fiiliksen pohjalta,haetaan syytä levottomaan ja epämääräiseen oloon itsensä ulkopuolelta, eikä tajuta mikä mättää. Itsensä kohtaaminen,oman pienuuden ja voimattomuuden näkeminen on liian vaarallista,helpompaa ja käsitettävämpää on vetää silloin tällöin kunnon kännit,vaihtaa ihmissuhdetta kuin sukkia kun tuntuu,ettei mikään ole kuitenkaan ole hyvin,mikään ei tyydytä hetkeä kauemmin. Yleensä näyttää olevan sitä kovempi ja kiivaampi vauhti päällä,mitä ilmeisempänä totuus itsestään ja elämästään on vain aavistuksen päässä.Pakko rynnätä eteenpäin,koska pysähtymällä näkisi suoraan itseensä,suoraan omaan armon ja pelastuksen tarpeeseen. Se on meillä kaikilla. Sinullakin.
näin ateististin näkökannalta on että näytät todellakin uskovan vuodatuksesi.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin ei minulla ole mitään sitä vastaan,että "pelastat itsesi".
Minua rassaavat kaikkii nämä uskon kaupustelijat jotka laukkavat ovella ja jakelevat torilla lehtisiään.
Sinä kuulut samaan joukkoon,joskin tuputat propagandaasi internetissä.
Toki ukko oli ja on edelleen syyllinen naisen rakkauden kuolemiseen.
Pahoittelen Temexi vastauksen viipymistä sillä ihana hiihtolomaviikko on takana!
Raamatun väkevä Jumala on rikas antaja! Herra lahjoitti köyhälle saarnaajalleen miellyttävän hiihtolomaviikon Levin hiihtokeskuksen upeissa maisemissa. Pitkiä hiihtolenkkejä ja miellyttävää yhdessäoloa perheen sekä ystäväperheen kanssa. Sitähän elämää janoava sielu kaipaa raskaan työrupeaman jälkeen.
Toivottavasti sinullakin on myös ollut antoisia hetkiä hiihtolomaviikollasi? Ehkäpä ruumiin ja sielun terveytesi sekä kiitosmieli ovat elämässäsi lisääntyneet vaeltaessasi paratiisin riemua tai tuonelan vaivaa kohden.
Kiitos Herra hyvyydestäsi!
Kirjoitit mielenkiintoisesti implicata taivaallisesta rauhasta. Sehän sinulla on Raamatun Jumalan kanssa koska olet saanut syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
”Minun sydämeni on levoton ,kunnes se löytää levon sinussa, Jumalani”, totesi myös kirkkoisä Augustinus aikanaan.
Enpä itsekään vaihtaisi Jumalan antamaa rauhaa minkäänlaiseen lottopottiin.
Jumalan antama rauha tarkoittaa sitä että tunnen elävän Jeesuksen syntieni sovittajana. Hänen enkelinsä vievät minut myös paratiisin iloon kuolemani jälkeen, ks. Luuk. 16:19-31. Vihollisuus Jumalaa vastaan on loppunut ja sydämessä asuu rauha Taivaallisen Isän, muiden ihmisten ja itseni kanssa.
Eräs kuningas pyysi kahta taiteilijaa maalaamaan rauha-aiheeseen liittyvän taulun. Toinen kuvasi kahta ihmistä jotka istuivat auringonlaskun aikoihin peilityynen järven rannalla.
Toinen taiteilija maalasi hurjana kuohuvan vesiputouksen yläpuolelle kaartuvan puun oksan, johon lintu oli tehnyt pesän ja toi ruokaa raakkuville poikasilleen.
”Hän on meidän rauhamme”, kertoo Raamattu Jeesuksesta. Herran Jeesuksen antamasta rauhasta olen kokopäivätoimisesti saarnannut Suomessa ja Venäjällä yksitoista vuotta, ks. www.pp.kpnet.fi/mila
On ihmeellistä havaita, että Jumalan antaman rauhan ovat saaneet monet eri kristillisiin kirkkoihin kuuluvat ihmiset. Ei tietenkään nimikristityillä ole mitään Herran antamaa rauhaa .Voit iloita pelastuksestasi Jeesuksessa implicata.
Toisin ovat valitettavasti asiat rauhattomilla maailman ihmisillä.
”Jumalattomilla ei ole rauhaa ”,sanoo Herra.