Hei!
Suomion kauniita ja vielä fiksujakin naisia täynnä ja niitä ei tarvitse edes etsiä mistään miljonääri-jussi ohjelmasta. Eli viehättäviä naisia kyllä löytyy, mutta ogelmana on, että miten voin nähdä todellisen sisäisen kauneuden.
Siis jos en halua löytää vain tyttöä, joka etsii kumppania omaksi status-symboliksi, käyttää trendivaaatteita ja harrastaa aerobicia, spinningiä ja rullaluistelua näyttääkseen paremmalta.
Kauniin ulkonäön huomaan hetkessä ja tuntuu siltä, että kyllä kaikki miehet on takuulla oppinu jakamaan tytöt nätteihin, ihan ok-tapauksiin ja sitten niihin tosi kauniisiin. Mutta miten voin nähdä sisäisen kauneuden nopeasti? Etsimiäni ominaisuuksia ovat mm. sopiva vaatimattomuus, aitous, toisten edun asettaminen oman edun rinnalle, kyky olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa ja avarakatseisuus siten, että myös ne asiat, jotka eivät suoranaisesti vaikuta omaan itseen voivat olla tärkeitä.
Suoraan kysyttäessä harva sanoo olevansa pinnallinen (nykyajan kirosana). Ja osa ihmisistä esiintyy muiden seurassa ystävällisesti, jotta toiset saisivat heistä paremman kuvan, mutta kulissien takana käytös voi olla aivan erilaista. Eli kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, ei edes luonne. Mutta mistä voin tunnistaa aidon ja vilpittömän sisäisen kauneuden?
Tällä kertaa hyvät neuvot voivat oikeesti olla mittaamattoman arvokkaita!
Tee päivän hyvä työ ja tuo mielipiteesi julki.
Suomion kauniita ja vielä fiksujakin naisia täynnä ja niitä ei tarvitse edes etsiä mistään miljonääri-jussi ohjelmasta. Eli viehättäviä naisia kyllä löytyy, mutta ogelmana on, että miten voin nähdä todellisen sisäisen kauneuden.
Siis jos en halua löytää vain tyttöä, joka etsii kumppania omaksi status-symboliksi, käyttää trendivaaatteita ja harrastaa aerobicia, spinningiä ja rullaluistelua näyttääkseen paremmalta.
Kauniin ulkonäön huomaan hetkessä ja tuntuu siltä, että kyllä kaikki miehet on takuulla oppinu jakamaan tytöt nätteihin, ihan ok-tapauksiin ja sitten niihin tosi kauniisiin. Mutta miten voin nähdä sisäisen kauneuden nopeasti? Etsimiäni ominaisuuksia ovat mm. sopiva vaatimattomuus, aitous, toisten edun asettaminen oman edun rinnalle, kyky olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa ja avarakatseisuus siten, että myös ne asiat, jotka eivät suoranaisesti vaikuta omaan itseen voivat olla tärkeitä.
Suoraan kysyttäessä harva sanoo olevansa pinnallinen (nykyajan kirosana). Ja osa ihmisistä esiintyy muiden seurassa ystävällisesti, jotta toiset saisivat heistä paremman kuvan, mutta kulissien takana käytös voi olla aivan erilaista. Eli kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, ei edes luonne. Mutta mistä voin tunnistaa aidon ja vilpittömän sisäisen kauneuden?
Tällä kertaa hyvät neuvot voivat oikeesti olla mittaamattoman arvokkaita!
Tee päivän hyvä työ ja tuo mielipiteesi julki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai sitä noin vain yhtäkkiä näekään. Luulisin että ensivaikutelma ei aina kerro totuutta tässä asiassa.
Silmiin saakka yltävä hymy voisi olla yksi tuntomerkki. Ja tietysti se miten kohtelee muita ihmisiä. Hyvä tahto ja aitous. Eläinrakkaus ja se että oikeasti välittää maailmasta ja toisista ihmisistä. Näin luulisin. Varmaan joku toinen näkee tämänkin asian ihan erilailla.
Sisäisen kauneuden oppii tunnistamaan pitkän ajan kuluessa-sitä ei yhden illan aikana huomaa.
Sisäisesti kauniin ihmisen tunnistaa monista asioista:kuinka hän kohtelee lähimmäisiään,millaisia hänen puheensa ovat ja millä tavalla hän käyttäytyy esim.arkielämän tilanteissa.
Jos naisen puheet viipyy "kauniissa ja rohkeissa",juoruilemisessa,muiden ihmisten morkkaamisessa ja oman itsensä kehuskelussa,pitäisi hälytyskellojen jo alkaa soida.Sama pätee ihan teihin miehiinkin.
Kukaanhan ei ole täydellinen:joskus kieltämättä tulee päästettyä suusta niitä mörköjäkin,mutta:kun itse kääntää puheenaiheet toisaalle niin eiköhän sitä rakentavaakin keskustelua saa aikaiseksi.
Liian usein ihmisten keskustelut ovat pinnallisia:kun tavataan kavereita,keskustellaan päivän tapahtumista,politiikasta,siitä mitä on taas tullut ostettua-uutta,hienoa ja kallista.
Sellaiset ihmiset ei oo oikeesti sisäisesti kauniita,mutta aina voi korjata asennetta jos vain halua löytyy,sisäistä kauneutta voi opetella..kaikki ei vaan halua oppia sitä-sellainen ihminen haluaakin olla läpeensä mätä.
Käännän tämän nyt toisin päin: miten itse huomasin poikaystäväni olevan kaikkea muuta kuin pinnallinen. Leveä hymy, joka todella ulottuu silmiin asti. Aito kiinnostus toista kohtaan, ja keskustelua asiasta, joka kiinnostaa toista (esim. meillä yhteistä eläinrakkaus). Taito nauraa itselleen ja olla itseironinen (harvoin pystyy pinnallinen siihen). Itsevarmuus-> ystävällisyys toisia kohtaan. Kyllä sen näkee aika nopeasti onko se aitoa; esim. oven auki pitäminen toiselle tulee yleensä luonnostaan. Ja ihan se kuuntelemisen taito- pystyy kuuntelemaan toista, eikä koko ajan vahdi, että istuuko se paita hyvin, ja onko tukka ojennuksessa. Kauniita ja meikkaavia hyvinpukeituneita tyttöjä ei missään nimessä kannata heti ajatella pinnallisena. Alta voi löytyä todellista kultaa. Ihmiset vain ovat eri näköisiä, ja toiset pitävät laittautumisesta. Esim. itse meikkaan aina nätisti ja laitan vähän hiuksia ja kivat vaatteet kun lähden baariin. Yksi ystäväni taas lähtee ihan tavallisissa päivä vaatteissa, eikä laita hiuksia eikä meikkaa, ja meillä on hillittömän hauskaa koska olemme hyvin samanlaisia. Ja molemmat joudumme toteamaan aina pari kertaa, että ei kiitos, minä seurustelen. Toivottavasti oli apua :)
Mielenkiintoista, että itse hymyilen monesti kait melko lailla silmiin asti. Eli koko naamasta säteilee hyvä mieli, mutta ehkä vahiniloinen hymy on silti erilainen kuin vaikka toisen auttamisesta tullut hymy, ehkä. Itseironia taas tuntuu aika välttämättömältä selviytymisen kannalta. Jos olisin tosikko, en kestäisi itseäni =) Itsevarmakin olen ja ystävällisyys kuuluu tapoihin, mutta siltikään en mene takaamaan omaa sisäistä kauneuttani. Pari kertaa on käynyt niin, että oman ystävän puolitahattoman teon takia itelle on aiheutunut
suoranaista vahinkoa ja kyllä sisäinen kauneus on ollut ajatusmaailmassa vähän hakusessa. Ja eläinrakaskaan en ole ;)
Siinä oot aivan oikeassa, että ulkonäkö ei kerro vielä sisäisestä luonteesta kovinkaan paljoa. Paitsi että aidosti onnellinen hymy naisen kasvoilla on lähes poikkeuksetta todella todella kaunis =)
Kaikkihan osaavat leikkiä sisäisesti kaunista. Oleellista onkin, kuinka kauan jaksaa näytellä. Jotkut ovat niin ihania julkisesti ja aivan mulkkuja neljän seinän sisällä. Ei auta muu kuin katsoa..ja joskus myös katua.
Lähinnä oleellista on löytää ne ihmiset, ketkä eivät näyttele. Liiallisen näyttelemisen huomaa aika helposti, mutta sellasiakin ihmisiä löytyy, että joutuu oikeesti miettiin, että näytteleeköhän tuo nyt vain.
Jokaisella meillä on monta eri roolia. Kotona ollaan eri lailla kuin koulussa ja jätkäporukalla saunoessa ollaan taas jollain muulla lailla. Näin se menee.
Vaan kun haluaisin nähdä siihen olemukseen, joka on näiden kaikkien roolien takana!