Kiinnostaa tietää, miten muut ovat järjestelleet raha-asiat yhteenmuuton jälkeen. Maksatteko mahdollisen vuokran puoliksi? Entä muut menot? Maksaako esim. toinen ruuat ja toinen muut laskut? Miten olette toimineet jos toinen käy töissä ja toinen on opiskelija (tai työtön)eli persaukinen? Miten jakaa menot niin ettei kukaan elä kenenkään siivellä? Itse asun mielummin erillään, kun olen toisen elättinä. Olen ymmärtänyt, että jos toinen käy töissä niin opiskelijan tulotkin vähenevät entisestään.
yhteenmuutto+raha
reetta
153998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Että jos mies tienaa ennenmän niin sitten se maksaa suuremman osan ja sitten jos nainen tienaa ennenmän niin yleensä ukko saa lähteä kävelään kohta puolin.
ENNEN yhteenmuuttoa olisi hyvä oppia keskustelemaan ja sopimaan asioista. Rahasta tulee usein riitaa, joten siitä sopiminen on tosi tärkeää.
Naimisiin mennessämme otimme pankista yhteisen tilin, jonne kumpikin siirsi rahaa tilipäivänä tietyn summan. Tilitä maksettiin vuokra, ruokalasku, sähkö, puhelin, lehdet yms. Loput rahat sai kumpikin käyttää omalla tavallaan. Sittemmin tilanteet muuttuivat moneen kertaan.
"Naimisiin mennessämme otimme pankista yhteisen tilin, jonne kumpikin siirsi rahaa tilipäivänä tietyn summan. Tilitä maksettiin vuokra, ruokalasku, sähkö, puhelin, lehdet yms. Loput rahat sai kumpikin käyttää omalla tavallaan."
En ole kokeillut, mutta tuo voisi olla hyvinkin toimiva malli sellaisille, jotka eivät kestä ajatusta 100%:n yhteistilistä.
Miehellä oli niihin aikoihin huikean kallis harrastus, johon hän pisti sumeilematta kaikki rahat. Halusin silloin, että hän todella rahoittaa harrastuksensa itse eikä käytä siihen ruokarahoja. Hänkin oppi vastuullisempaa rahankäyttöä, kun pakolliset maksut menivät heti tililtä. Tiedän monia pareja, jotka riitelevät yhteisen tilin käytöstä. Usein on niin, että yhteiset rahat kuluvat lähinnä toisen menoihin.
Helppoa ja yksinkertaista: yhteinen käyttötili, jolle menee molempien tulot ja sieltä maksetaan molempien menot. Jos jotain arkisten laskujen yli jää, sillä hankitaan jotain kivaa tai lähdetään vaikka matkalle.
Niin kauan, kun on tarvetta laskea sitä, mikä kuuluu kenenkin maksettavaksi ja kuka mitäkin tienaa, on syytä pysyä irti PARIsuhteesta. Deittailkaa, seurustelkaa ja aikuistukaa siihen asti, että ymmärrys riittää asettua yhteisen katon alle yhteistä elämää elämään.
Raha on niin vanha keksintö, että sitä on kaikilla - toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ongelma rahasta tulee siinä vaiheessa, jos sen omistamisesta tulee itsetarkoitus.
Mitä väliä sillä on, kuka ne rahat on tienannut, jos yhteistä taloutta eletään ja yhdessä sen eteen elämää rakennetaan? Siipeily ja olosuhteiden sanelema tuloero ovat kaksi tasan eri asiaa ja aikuinen kyllä erottaa sen, mikä mitäkin on.
Nykyisen tasa-arvohömpötyksen nimissä monet laskevat centtejä siitä, miten taloutta pidetään. Mielestäni se on turhaa kuormaa parisuhdetta rasittamaan, kun asiat voi järjestää toimimaan sujuvasti yhteistä hyvää edistämään. Miettii nyt vaikka omaa tilannettani... pitäisi löytyä arvostetussa akateemisessa ammatissa toimiva nainen kumppaniksi, jotta voisi jakaa tulot ja menot tasan. Jokseenkin mahdoton yhtälö maaseutupaikkakunnalla, jossa ei ole kuin muutama työpaikka maatilojen pitäjien lisäksi.
Eihän minulla tietenkään mitään sitä vastaan ole, jos sattuisi kylille muuttamaan vaikkapa paikallisen terveyskeskuksen vastaavan lääkärin virkaan pestautuva sopiva ja pätevä sinkkunainen, joka huolii kumppanikseen "vain" duunaritason mittakirvesmiehen. ;)
...parisuhdetta on tässä kestänyt jo liki 10 vuotta, joten mistään teinideittailusta ei taida olla kyse kumminkaan omassa tilanteessani. Yhteen ei vaan olla "ehditty" vielä muuttaa, vaikka ehkä kummallista se onkin. :-)
Raha on kieltämättä itselleni ongelma jossain mielessä, nimenomaan siksi että sitä on niin pirun vähän. Yhteinen tili, jonne tietty summa siirretään on hyvä ratkaisu, josta ollaan jo puhuttukin, mutta kumpikin on ehdottomasti sitä mieltä, että molemmilla on oltava myös omaa rahaa. Riippuu varmaan ihmisestä ja parisuhteesta, mutta jos joudun kumppaniltani pyytämään rahaa omiin menoihini niin tunnen todellakin olevani siipeilijä tai ainakin viikkoraha-systeemillä elelevä teini.
Mutta kiitti neuvoista, eikähän ne asiat tästä lutviudu!
"Riippuu varmaan ihmisestä ja parisuhteesta, mutta jos joudun kumppaniltani pyytämään rahaa omiin menoihini niin tunnen todellakin olevani siipeilijä tai ainakin viikkoraha-systeemillä elelevä teini."
Tunnistan tunteen; itsellisyys ja tunne siitä, että hallitsee omaa elämäänsä, on tärkeä. Jos sinulle on vaikeaa sopeutua ajatukseen, että kumppanisi "rahoittaa" elämääsi, on varmasti viisainta pitää jonkinlaista oma-kassa -systeemiä. Kuten itsekin toteat, kyse on yksilöllisestä kokemuksesta ja ajattelusta. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa toimintamallia.
Itse pidän siitä mallista, että silloin, kun suhde on niin vakaalla pohjalla, että kodin ulko-oveen on molemmilla käypänen avain, on myös pankkitilin "avain" yhteinen. Se on tavallaan täydellisen luottamuksen ja sitoumuksen tunnusmerkki. Jokseenkin karuja kokeneena en ihan helposti sen luottamuksen tasolle ketään päästä, mutta minun mielestäni parisuhde on totta vasta sitten, kun kaikki on yhteistä. Sitä ennen on suhde seurustelua, deittailua, treffailua... mitä nimitystä nyt kukakin haluaa käyttää.
Kyllä se siitä lutviutuu. :)
Parisuhteessa kaikki EI ole yhteistä, ei edes juridiselta kannalta, miksi sitten tilin pitäisi olla yhteinen? Minulla ja miehelläni on aina ollut esimerkiksi täysin omat vaatteet!
20 v on asuttu yhdessä, josta 15v naimisissa ja koko elämämme ajan meillä molemmilla on ollut oma tili. Onko tämä mielestäsi siis treffailua edelleen?
Meillä on yhteenmuutosta asti ollut käytännössä yhteiset rahat. Opiskelijoita ollaan molemmat, joten liikaa ei ole ylimääräistä ollut. Minä olen ollut aika paljon töissä lomilla / viikonloppuina ja siten tienannut enemmän, mutta en koe miehen eläneen siivelläni, koska hän on kuitenkin myös yrittänyt saada töitä ja hänen opiskelunsa on ollut täysipäiväisempää kuin minun.
Jotenkin olisi mielestäni kohtuutonta, jos vain minulla olisi "ylimääräistä" rahaa. Ei olisi kauhean kiva, jos ei voisi esim käydä yhdessä syömässä/leffassa/lomalla, koska pelkkä opintotuki ei sellaiseen todellakaan riitä. Meille ei raha ole koskaan ollut ongelma (seurusteltu 5 v, asuttu yhdessä 4 v).
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja naimisissa kolme. Meillä on ollut yhteiset rahat niin kauan kun ollaan asuttu saman katon alla. Koskaan ei ole ollut rahasta riitaa. Se tuo semmosta yhteishenkeä. Silloin ei kumpikaan halua pidemmän päälle elää toisen kustannuksella.
Meillä on alusta alkaen ollut yhteiset rahat. Mitään ei olla ikinä puolitettu ja hyvin menee. En osaisi olla parisuhteessa, jossa olisi ns. eri rahat.
ja asumistuet katsotaan perheen tulojen mukaan ja jos otinen ansaitsee niin yleensä tuet putoavat pois. Siksi opskeluaikana tuskin kannattaa rahatalouden takia mennä avioon. Sama jos toinen on työtön niin valtion työttömyyskorcaus putoaa nollile jos toinen osapuoli tienaa hyvin. Eli se jolla on rahaa elättää perheen. Sitten kun kumpikin tienaa voi sopia miten rahat käytetään. Aikaisemmassa aviossani hoidin ruokalaskun ja alsten vaatteet. Nykyisessä aviossani maksan kaikki laskut ja huolehdin että velat tulee maksettua.
kuten vuokra, sähkö, vesi..jaetaan yhteenlaskettujen tulojen mukaan niin, että molemmille jää suurin piirtein sama summa ns. omaa rahaa. Molemmilla omat tilit.
Siivellä eläminen on typerä käsite. Jos asutaan yhdessä täytyy huomioida toinenkin, myös taloudellisesti! Mikäli menettää yhteiskunnalta saamansa etuudet asuinkumppanin ansaitseman palkan vuoksi niin mistä sitten saisi rahaa, ellei kumppanilta??
Kannattaa muistaa että ihmisiä on erilaisia ja eri tavoin ajattelevia. Kaikille ei vaan sovi se, että toinen maksaa kaiken. Oma raha voi olla eräänlainen henkireikä. Omassa parisuhteessani moni asia jaetaan, koska toisiamme rakastamme, mutta meillä on elämää parisuhteen ulkopuolellakin, harrastukset, ystävät, mahdolliset matkat, omat "hömppä"jutut, joita toinen ei välttämättä ymmärrä...on vaan kiva ostaa se ns. "omalla rahalla". Esim. mieheni törsää minun mielestäni järjettömiä summia auto-juttuihin ja vastaavasti hän ei voi tajuta miten voin maksaa hänestä mielettömiä summia esim. kengistä tai meikeistä. Jos eläisin vain mieheni tienesteillä, en taitaisi kehdata tuhlata tuollaiseen turhuuteen. Mutta kaikki tallaa tavallaan!
Kun muutin mieheni kanssa yhteen, ajatus yhteisistä rahoista tuntui oikealta ratkaisulta. Olin silloin opiskelija ja mies työelämässä. Koskaan meillä ei ollut siinä ongelmia. Nyt vasta myöhemmin ollaan ajateltu että jos kuitenkin olisi kummallakin omat rahat ja menot olisivat puoliksi, mutta se ei onnistu. Yksinkertaisesti meidän täytyisi laskea elintasoamme paljonkin alaspäin, että mä pystyisin maksamaan oman osuuteni (olen äitiyslomalla ja saan minimi päivärahan, asumistukea en saa kun mies tienaa liikaa.) Vaikka riitaa rahankäytöstä on ollut silti kannatan edelleen yhteisten rahojen käyttöä. Enkä sano tätä vaan siksi että tällä hetkellä asun toisen siivellä vaan että se kuuluu mielestäni vakaaseen parisuhteeseen.