en tiedä,että kuuluuko tämä viesti tähän,mutta kerronpa pari sanaa siitä,että ei välitetä ja ennemminkin kiusataan hengiltä,kuin rakastetaan,tai no rakkaudeksi voi moni kutsua mitä vaan.Äitini ja isäni ovat saaneet minut 70-luvulla.Minua on kasvatettu kommunismin opein ja toisin sanoen minulle se on merkinnyt kiusausta vanhempieni taholta.Olisin monesti halunnut pois perheestäni,jotta olisin saanut kasvaa rauhassa,mutta heidän mielestään he olivat oikeassa ja heidän ideologiansa oli oikeassa ja minua ns."rakastettiin",kun minulle huudettiin ja kun muiden lasten annettiin minua kiusata.muistan sen kun kolmevuotiaana lauma isompia tyttöjä vaan soitti meidän ovikelloa ja kysyivät saisivatko tulla leikkimään meille.äitini ei sanonut mitään,vaikka ei ollut nähnyt koskaan näitä tyttöjä.hei haloo ei kolmevuotiaalla ole 8-vuotiaita leikkikavereita.Nämä tytöt menivät suoraan huoneeseeni rikkoivat nukkeni ja sekoittivat sen hiukset ja sanoivat,että se olen minä.sitten he lähtivät ulos ja minä jäin lattialle itkemään.Äiti ei vieläkään sanonut MITÄÄN.No näitä kiusaamisia on paljon lisää,tässä vain esimerkki.Mihinkään tälläiseen äitini ei sanonut mitään,vaikka se tapahtui hänen silmiensä alla.Sitten se ideologia,aate mikä vaan,niin sen nimissä äitini peloitteli minua,kuten jos nyt et tee mitä minä sanon,niin laitan sinut kasvatuslaitokseen ja kyllä nyt täytyy lääkäriin mennä tms. aina joku terveysasia ja aina se oli peloite.taisi tulla lastenkasvatukseen vaikutteita kansanterveyslakien uudistuskeskusteluista ja mistä lie ja aina ensin se oli ystävällinen äiti ja jos ei asia tapahtunut toivotulla tavalla hänestä kuoriutui kommunisti äiti,joka käskee käskyttää huutaa ja kiljuu ideologiaansa päällimmäisenä.muutenkin pienen ja aran tytön,jota kaikki kiusasivat,äiti oli kuin pahin diktaattori kaikista.Kukaan ei pitänyt hänestä.Hän oli aina yksin.Ei mikään ihme,ettei oikein ollut ns.tovereita.voisin uskoa,että tälläinen olisi oikea kuolemanenkeli,jos saisi tilaisuuden.En keksi tällaiselle ns.kasvatukselle muuta selitystä,kun että käytännössä minulla ei ollut ei äitiä eikä isää ollenkaan.Kasvoin itse.minun mielestäni näistä asioista ei saa vaieta.Minulle on tullut paljon ongelmia myöhemmällä iällä ja kyllä juuri terveysasioiden kanssa ja oikeastaan kaikenlaisten asioiden.Koskaan en ole saanut apua niihin toivotulla tavalla.Oliskohan se tää ideologia...voin alkaa keskustelemaan tästä aiheesta,ottakaa kantaa...yx kommunismin uhri
kommunistiäiti
loistava kasvattaja(ko)
141380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et sinä ole kommunismin uhri vaan sinä olet vanhempiesi ja kirjoituksesi perusteella erityisesti äitisi uhri. Äitisi mielenterveys ei ollut kunnossa. Kuitenkaan sillä, että hän pelotteli sinua kasvatuslaitoksella tai lääkärillä, kun olit pieni, ei ole mitään tekemistä kommunismin tai muun poliittisen suuntauksen kanssa. Sinä olet kuitenkin jo keski-ikäinen aikuinen, joten kolmevuotiaana tai yleensä lapsena sinulle tapahtuneet vääryydet eivät saisi enää olla pääosassa ajatuksissasi. Ota siis yhteyttä paikkakuntasi mielenterveysviranomaisiin ja ryhdy heidän avullaan rakentamaan itsellesi parempaa elämää.
älä selitä...asia näki nyt vaan kirkkaan päivänvalon ja minulla on hyvä elämä nyt.En tarvitse ketään auttajaa,muttasiitä menneestä,jos ihmisen milenterveys ei ole kunnossa,niin tällaiset ovatkin juuri pahimpia,kun sotkevat ideologiaa siihen sekaan.Näitä on nähty niin oikealta,kuin vasemmalta.kaikki ovat huonoja esimerkkejä.On hyviäkin,mutta heillä onkin mielnterveys kunnossa.HUOMHUOM!!!!Miksi puhutaan pikku-hitlereistä ja stalineista,juuri siksi.Yksinkertaista...
.....ettei ap:n muistot äitinsä kasvatusmetodeista ihan suoraan viittaisi kommustistiseen aatemaailmaan, mutta voisin kuvitella että perheessä on kuitenkin ollut sen leimaamaa elämää sekoittuen sitten lapsen mieleen isona sotkuisena vyyhtenä. Ehkä äiti on itse ollut hakoteillä omaa aatettaan hakiessaan ja siksi herkästi saanut ulkoisia vaikutteita, joita on vihapäissään pienelle lapselle suustaan syytänyt? Kommunismista on tullut jonkinlainen lapsuuden peikko, joka nousee yhä pelottavana mieleen? Terapia tmv varmast auttaisi vyyhden selvittämiseässä.
"älä selitä...asia näki nyt vaan kirkkaan päivänvalon ja minulla on hyvä elämä nyt." Kerrot kyllä alkuperäisessä viestissäsi, että elämäsi on yhä totaalisesti sekaisin, vaikka oletkin aikuinen. Mutta en minä selitä enää mitään, kun kerran noin hyvin pärjäät omin voimin.
ai että hyshys mene terapiaan...NO EN TODELLAKAAN MENE.MUISTAKAA AINA KOMMUNISMIN LAPSIUHRIT.aatetta saa kannattaa,mutta kyllä puoluetoimiston ovella pitäisi kysyä paperit...
Suomesta löytyy 70-luvun kommunististen vanhempien lisäksi myös sota-ajan lapset, joista osalla meni pää sekaisin isän tai molempien vanhempien kuollessa ja osa lähetettiin Ruotsiin yms. Lisäksi löytyy historian kirjoista valkolaisten ja punikkien lapset ja nykyäänhän on eriarvoisuutta kansallisuudenkin vuoksi. Mitähän kivat pikku somalilapset miettivät 30v. kuluttua kun vanhemmat eivät välittäneet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan? Joten jos aiot oman lapsuutesi tiimoilta jatkaa samaan uhoamisen malliin, niin sinun kannattaisi ottaa mallia vaikkapa Sofi Oksasesta ja kirjoittaa äidistäsi kirja. Sitten olisi kaksi 70-luvun kommunistisen vääristymän uhria.
HAAAAA tosi hyvä idea!!!!
oli kommunismia?
Pelkkää skitsoilua se on, ei mitään kommunismia. Ap kirjoittaja on vain saanut päähänsä, että se huono kohtelu, mitä hän äidiltään sai, on kommunismia. Kun hän edelleen kieltäytyy edes ajattelemasta terapiaa tai muuta apua, niin emme me ulkopuoliset osaa häntä enää sen kummemmin neuvoa tai auttaa. Hän on ilmeisesti tyytyväinen siihen, että on kehitellyt kurjuutensa aiheuttajaksi kommunismin, ei äitiään.
Ap.kirjoittaja ON TÄYSIN OIKEASSA.Lapsen mieli on herkkä.Lapsuuden traumat,hellyyden,rakkauden ja äidin välinpitämättömyys ovat tekijöitä jotka vai kuttavat aikuisikään saakka.Se miten kommunismi ihmisessä ilmenee,voi olla "taistelulaulujen" kal taista uhoamista,mikä mykistää pienen lapsen.Äiti ei puolustanut ja hoitanut lastaan tässä Ap:n tapauksessa.Se pieni tyttö kärsi!Ymmärrättekö?Nyt hänellä on oikeus kertoa,toivon myös äidilleen.
"Nyt hänellä on oikeus kertoa,toivon myös äidilleen." Miksi sinä, alkuperäinen kirjoittaja, kirjoitat itsestäsi ja hän-muodossa? On helppo nähdä tekstistä, että kirjoittajat ovat samat. Vaikka et ole täältä saanut sellaisia kommentteja kuin halusit kuulla, niin voisit silti vielä miettiä lapsuuttasi uudelleen. Kumpi se oli, joka pilkkasi sinua, kiusasi, ei välittänyt ja jätti puolustamatta? Oliko se kommunismi vai oliko se sinun äitisi?
Kirjoittaja olen minä,ei alkuperäinen.Serkkuni vanhemmat 70-luvulla olivat myös kommunisteja,ja jotenkin heidän identiteetti muovautui kopeaksi, lasten tuli olla karaistuneita pioneereja.Uskonto oli heille myrkkyä,pilkan ja naurun aihe.Nyt ai- kuisena he palaavat usein pieniin lapsuuden tapah tumiin jotka olivat heille vaikeita.- Jos edelli- nen kirjoitukseni oli väärin ymmärrettävissä,olen pahoillani.Lukio on kuitenkin käyty.Sitä sattuu!
Sulla usein kommentteja näillä palstoillA. Tunnistetaan noista lyhyeistä riveistä. Pieni pyyntö sinulle: Voisitko jatkossa laittaa välilyönti tuon pisteen perään? Tarkoitan tällä tavalla. Myös pilkun jälkeen kuuluu tuo välilyönti. Lukeminen helpottuu eikä kirjoitus ole niin tiivis. Toisaalta se on oikein ihan kieliasullisesti ajateltuna. Tää oli lähinnä sellainen pieni huomatus, ei millään pahalla.
Kiitos! Näin tulee tapahtumaan. Olen rönsyilevä luonne ja opettelen tiivistämään.Syy,miksi näin on,on miehessäni.Kun kerron jotain juttua,alkaa hän jo puolessa välissä katsella kattoa. Hän on ammatissa jossa ilomoitetaan pelkkä asia. No ei taida kuulua tähän asiaan. Luen mielelläni näitä juttuja elävästä elämästä.Toisella palstalla puolustan katolilaisuutta. Kirjoituksistani pal- jastuu ammattini. Lakki päässä.KLARA VAPPEN!!