Olipa kerran Mies, joka oli kova puhumaan. Nautti oman äänensä soinnista, ihaili omaa ajatuksenjuoksuaan, hekumoi viisaimpien sanojensa saamasta ihailusta. Mies uskalsi esittää omasta mielestään painavaa kritiikkiä esimerkiksi vastuutaan pakoilevista yritysjohtajista. Mies ylpeili sillä, että halveksui niin kovasti amerikkalaista yhteiskuntaa, jossa on arkipäivää haastaa naapuri tai mikä tahansa yritys oikeuteen syyn X, Y tai Z nojalla.
Tulipa aika, kun Miehen sanojen onttous ja oman selkärangan heikkous alkoi lähipiirille valjeta. Mies sai osakseen tölväisyjä, jotka melkein puhkoivat paisuneen egon rikki kuin ilmapallon. Ikaroksen lento oli päättynyt ja Mies alkoi syöksyä kohti kylmää ja kovaa maata.
Mies unohti halveksuntansa amerikkaista oikeudessa-tavataan -mentaliteettiä kohtaan. Mies alkoi nujertaa vastustajiaan haastamalla heitä yksi toisensa jälkeen oikeuteen. Tai vähintään uhkaamalla oikeustaistelulla. Mies ei ymmärrä, miksi hänen muunnettu totuutensa ei enää miellytä tai kelpaa. Mies ei hyväksy sitä, että ei saa olla maailman herra. Miestä ei enää kuunnella, hänen käskyjään ja näkemyksiään ei uskota!
Tältä Mieheltä - anteeksi, mieheltä - puuttuu vain narrin hattu ja punainen perunanenä.
Ja tämä tarina on tosi. Te tiedätte hänet - anteeksi, sen.
Kun mies osoittautuu PELLEKSI
-tositarinaniskijä-
0162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.