Kertokaa tänne kokemuksianne siitä, kun kaverista tai hyvänpäiväntutusta tulikin pitkän tuntemisen jälkeen oma mies tai nainen. Miten olit aiemmin suhtautunut kyseiseen ihmiseen, entä hän sinuun, miten juttu lähti etenemään?
Tarinoita, joissa kaverista tuli rakastettu
Kyselijä2109
31026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutin 19-vuotiaana vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan senaikaisen kihlattuni kanssa. Meillä oli pahoja ongelmia suhteessa koska mies oli sairaan mustasukkainen eikä sietänyt ollenkaan uusia luokkakavereitani ystävinäni. Luokkakavereista neljä olivat hyvin pian minulle todella hyviä ystäviä, he tukivat minua kun itkin surkeaa parisuhdettani heille. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Aika pian huomasin pitäväni erityisesti toisesta näistä pojista. Hänen ajatusmaailmansa täsmäsi täysin omaani ja hän kohteli minua erityisen kohteliaasti ja ihanasti. Teimme mm.paljon koulutehtäviä yhdessä tiiminä. Olimme eroamassa kihlattuni kanssa ja tämä ystävä tuki minua yrittämättä tippaakaan päästä housuihini. Ikinä en olisi voinut silloin aavistaa että hän oli rakastuunt minuun, tai että saisin häneltä vastakaikua tunteisiini. Yksien bileiden jälkeen sitten, kun silloinen kihlattuni oli baarissa käynyt kurkkuuni kiinni ja heitetty ulos (lähtenyt kaverinsa kanssa jonnekkin jatkoille), tämä miespuolinen ystävä lähti saattamaan minua kävellen kotiin, koska olin itkenyt ja varmaan ihan kauhean näköinen. Hetken käveltyämme hän vaivihkaa otti kädestäni kiinni. Molemmat tiesimme sillä hetkellä, kenelle kuuluimme :) Jutellessamme tuli ilmi, että mies oli jo kauan ollut rakastunut minuun muttei ikinä ollut uskonut mahdollisuuksiinsa. Erosin kihlatustani, joka uhkasi ensimmäiseksi hakata minut ja kaikki ystäväni. En uskaltanut sinä yönä mennä kotiin ollenkaan vaan jäin ystävän luo yöksi. Kun seuraavana päivänä menin kotiin, oli se pistetty "p.skaksi" eli paikat hajotettu ja miehen kamat kadonneet. Jonkin verran minulle koitui maksettavia korvauksia vuokranantajalle, mutta maksoin kaiken omasta pussistani koska en missään tapauksessa halunnut enää nähdä/kuulla ex-miestäni. Nyt aikaa on kulunut tuosta useita vuosia ja menemme kesällä naimisiin ihanan ystäväni kanssa. Olin silloin parikymppisenä heikko lähtemään huonosta suhteesta ja poljin siinä kauan kärsien, mutta kun sen lopulta sain päätökseen, alkoi onnellinen elämä. Mies on edelleen ehdottomasti paras ystäväni eikä meillä ole mitään salattavaa toisiltamme. Elämäni paras käänne :)
Ihana tarina. Samanlaisia onnellisia loppuja toivoisi lukevansa enemmänkin. Näyttää olevan tuo kynnys huonostakin parisuhteesta lähtemiseen naisilla ihmeellisen korkea.
Oma tarina suhteellisen samanlainen ainut vain että minä olin se ystävä ja hän oli jo naimisissa henkilön kanssa joka harassasti mentaalista väkivaltaa. Olisin ollut fyysisesti paikalla ainut vain että hän asui Tanskassa(aivan englantia). Vuoden ajan yritin auttaa, kuuntelin, piristin häntä.. Sitten melkein kuukausi ennen ensimmäistä kertaa kun tapasin hänet(ensimmäinen kerta oli tavallaan hänen avatarinsa tapaaminen ja puhuimme virtuaalisen auringon nousuun ja laskuun, noin 7 tuntia putkeen ^^) Hän halusi todella paljon tavata minut oikeasti joten noin 3 päivää ennen syntymäpäivääni hän saapui Suomeen. Hän alkoi hakea eroa miehestään melkein kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän oli viettänyt aikaansa minun kanssani. Aika meni suhteellisen nopeasti ja hänelle tuli melkein joka päivä entistä enemmän koti-ikävä(hänellä on erittäin hyvät perhet siteet) Kun oli kulunut noin vuosi siitä kun hän oli kanssani asunut hänelle tuli tarve mennä kotiin (olen tuntenut hänet jo kaksi vuotta) Hän piti yhteyttä minuun aina kun pystyi mutta noin puoltoista kuukautta sitten hän alkoi pitää aina vain vähemmän yhteyttä.. Muutama päivä sitten hän sanoi että voisimmeko olla taas ystäviä?... Sama henkilö joka siis kosi minua 5 kk yhdessä elon jälkeen nyt tahtoo vain olla ystäväni.. Syynä oli vain se että hän ei kestä olla erossa tai sitä kun ihmiset kyselevät... Jotain opastusta haluasin tähän jos mahdollista. Hän ei ole kuin muut mutta olen todella hukassa mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä..