Olen tilanteessa joka on minulle hyvin hyvin stressaava sekä hankala.
Olen tuntenut jo monia kuukausia haluavani eroon suhteestani,en halua enää mieheni kosketusta,varsinkaan yleisillä paikoilla, haluan mennä ja olla vapaa.
toisaalta taas pelkään eroa niin suunnattomasti,yksinäisyyttä, muuttamista, kaikkea.
Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja pitäisi käydä psykiatrilla säännöllisin ajoin ja mieheni vie minut aina autolla sinne.bussilla en uskalla.
en uskalla hankkia ajokorttia joten miten minä selviytyisin enää psykiatrille.
en myöskään haluaisi aiheuttaa hänelle tuskaa jättmällä hänet.Lisäksi törmäisimme varmasti hyvin usein toisiimme.Kaikki tuntuu niin vaikealta.
Onko kellään mitään neuvoa minulle?
mitä minun pitäisi tehdä.
Haluan niin paljon päästä tästä suhteesta, haluan olla sinkku, millä tämän pelon saa pois?
apua.olen todella epätoivoinen
Eron vaikeus ja haikeus
lintunen86
3891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä viesti on kun omasta elämästäni. Mutta ero meidän kohdalla on jo tullut. minä itse olin ajatellut eroa jo puolisen vuotta, ennen kuin tuli seinä vastaan. en enää jaksanut. en elänyt elämääni. Iselläni on myös paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko. ja olen turvautunut mieheeni aina näissä tilanteissa. ainoana mikä piti minut siinä suhteessa oli se että halusin mieheni tukea. hän oli se joka uskalsi silloin kun minä hän ja hän teki puolesta asioita joihin minä en kyennyt. mutta, se ei ole oikein sinulle eikä varsinkaan miehellesi. valinta täytyy tehdä. tuskaa tuotat varmasti enemmän miehelle kertomalla sen että olet hänen kanssaan vain siksi että tarvitsen apua. itsellä on kk aikaa erosta ja käyn asioita vieläkin lävitse. kohtauksia tulee päivittäin, itken päivittäin, mutta ne täytyy vaan kestää. olen saanut lääkkeitä vaivaani, ja ne auttavat jonkun verran. asun samassa kaupungissa exäni kanssa, ja en halua häneen törmätä enään koska se saisi minut heikoksi taas, karttelen keskustaa ja paikkoja missä hän saattaisi olla. en ole viellä niin vahva että haluisin nähdä hänet. kaikesta selviää, se on varma. minä olen käynyt helvetin lävitse tämän eron myötä, mutta olen oppinut itsestäni niiiiin paljon asioita sen myötä, että näen pikkuhiljaa valoa jo tunnellin päässä. ole rohkea ja elä.
eikö sinun ole mahdollista saada terapiaa lisäksi, että saisit juteltua asioista etkä pohtisi niitä vain yksin ja alkaisi syyllistämään itseäsi.Niin monet pelkää elämää, eikä siihen auta se, että on neljän seinän sisällä, vaan se että menee ja uskaltaa.Miten itseään voisi tsempata?Tarvitsisit ehkä ystävän.Avaa itseäsi muille, jos joku tulisi vastaan.
Teksti voisi jo melkein olla minun. Kuulostaa ihan samalta kuin oma tilanteeni. Olisi kiva jutella, vaihtaa vaikka mese osoitetteita?