kaukosuhdettajoskus kokeilla ja toimii jos ei ole niin tositarkoituksella liikkeellä,muuten se on itsensä kiduttamista pidemmän päälle.
Ehkä,eron jälkeen toimii ns.laastarina,muuten en enää alkas koskaan,mielummin olen yksin.
hyvä sitä
ei enää
31154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä se omalta kannaltasi toimii jos et ole tosissaan, mutta entäpä jos toinen on tosissaan ja särkee oman sydämensä? En ikinä ala enää kaukosuhteeseen, kerta kokemus riitti!
Itse jaksoin matkustaa puolitoista vuotta ,istuen yhteensä junassa 12 tuntia.
Tuli rahallisesti kalliiksi,ja toinen vain pitkitti suhdetta turhilla lupauksilla.
Ratkaisua ei tullut,koska toinen ei ollut tosissaan.
Tämä riitti myös minulle.Ei ikinä enää kaukosuhdetta!
Rassaa hermoja kun mies ei vastaa viesteihin (minä pitäisin yhteyttä päivittäin, hänelle riittää puhelu 4-7 päivän välein). Työajalla ei kannata soittaa, illalla aina jossain bilettämässä kun minä soitan. Aamulla nukkuu ja puhelin äänettömällä. Soittaa sitten itse kun siltä tuntuu, yleensä puolenyön jälkeen hilpeässä kunnossa, mitäs sitä muistamaan minun työvuorojani (joka toinen viikko herätys 04.15), kun tietää että minä vastaan aina.
Sain hermostumaan kun vastaamattomuuden ymmärsin haluksi erota, sitten kyllä soitti (yöllä) ja saarnasi etten saisi tulkita hänen ajatuksiaan kun en kerran osaa, pitkäkin väli ei kerro yhtään mitään, kaikki on ihan ennallaan..
Keväällä varovasti ehdotinkin että pidettäisi kesä taukoa kun ei olla oltu yhdessä kuin puoli vuotta, katsottaisiin sitten syksyllä uudestaan josko kipinä vielä löytyisi. Hän ei suostunut, ollaanhan me sentään samassa maassa, ei välimatka ole mikään este. Mutta olla erossa on ihan erilaista kun sitä katsoo näiltä kotikulmilta käsin, kaikki muistot silmien edessä. Väkisinkin alkaa ihastus laantua, varsinkin kun tuntuu ettei minun uutiseni arjestani juurikaan kiinnosta. Viime viikonlopun vietimme yhdessä kun minä ajoin hänen luokseen 600 km:n päähän, keskiviikkona hän jo katkaisi soittoyritykseni eikä soittanut takaisin, lähetettyihin viesteihin ei tietenkään vastaa.
Kolme kuukautta vielä ennenkuin palaa, voisinpa kadota paikkakunnalta sillä aikaa, kesäni tuntuu valuvan ihan hukkaan vaikka kuinka itseäni tsemppaisin. Hän varmaan uskoo palaavansa samaan hetkeen kuin mistä huhtikuussa lähti, ymmärtääköhän ollenkaan että aika on kulunut puoli vuotta eteenpäin minunkin kohdallani?