Uutisten urheiluosiossa oli juttu tytöstä, joka oli laskettelurinteessä kolhinut selkärankaansa sillä seurauksella että alaraajat oli halvautuneet. Nyt sama tyttö jatkaa vammaisena laskettelua sellaisella tuolikelkalla ja valittaa että vammaiset (mm. hän itse) ei saa riittävästi palveluita laskettelukeskuksissa (mm. liikuntaesteet).
Nyt veronmaksajana kysyn, paljonko tytön harrastus on tullut maksamaan ja kuinka paljon tulee VIELÄ maksamaan, kun uusi kolari sattuu. Missä kulkee järkevän urheilun ja itsetuhoisen urheilun raja?
Miete: "Urheileminen on nopein tapa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle"
Nyt veronmaksajana kysyn, paljonko tytön harrastus on tullut maksamaan ja kuinka paljon tulee VIELÄ maksamaan, kun uusi kolari sattuu. Missä kulkee järkevän urheilun ja itsetuhoisen urheilun raja?
Miete: "Urheileminen on nopein tapa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan tuokin yksi puoli tarkastella asiaa. Ja nyt jos yleisurheilu pyritään kaikkien doping sotkujen ynm. vastaavien takia lopettamaan kokonaan, niin luulen, että meidän veronmaksajien harteilta häviää iso taakka.
Oikeastaan on aika kummallista, että nimenomaan siitä urheilun älyvapaudesta ei puhuta koskaan.
Ei täälläkään kukaan ikinä ota kantaa näihin vähänkään urheilun imagoa kyseenalaistaviin kysymyksiin.
Olisi siis hauska kuulla muidenkin mielipiteitä kyseisestä asiasta.
Yksi keskustelunaloitushan tässä foorumissa on eräältä urheilijalta, joka melkein tuhosi itsensä lajinsa takia. Siis onko tässä mitään järkeä, että ihmiset repivät itsensä kappaleiksi ja yhteiskunnan on rahoitettava se?