Tunnen erään 45v naisen joka on naimisissa samanikäisen miehen kanssa.
Heillä ei ole lapsia ja seuraavanlainen asumusjärjestely....
Kummallakin omat makkarinsa..omat menot ja aikataulut,seksiä ei naisen mukaan ole edes ehdoteltu vuosiin.
Huollon ovat järjestäneet kätevästi,mies siivoaa ja nainen pysyy ne ajat kotoa poissa ettei vaan tarvitse osallistua,näin nainen on minulle kertonut.
Siihen kuuluu ikkunanpesut sun muut,kerran viikossa pestään lattiat ja tampataan matot.
Siis mies tekee yksin aina.
Kumpikin on kokopäivätyössä.
Nainen taas pesee pyykit ja hoitaa tiskit.
Ei kompromisseja..no,sinänsä ok jos pelaa heillä.
Lisäksi heidän suhteensa ei vaikuta edes kaverisuhteelta vaan enemmänkin...
"No toi nyt on tossa ja hoitaa oman osuutensa ja mä omani"
Yhteistä aikaa he eivät vietä eivätkä muutenkaan käyttäytdy kuten parit normaalisti.
Miksi sitten tälläiset ihmiset elävät yhdessä?
Miksi joku voi vaan tyytyä "olemiseen"..nainen ei edes odota parempaa vaan tyytyy elämäänsä.
Mistään omaisuudesta tai sen jakamisesta asia ei ole kiinni kerta vuokralla asuvat eikä muutakaan isompaa omaisuutta ole..
Itse en voi millään käsittää tälläistä järjestelyä.
Tarvitsen kumppanin joka on ystävä,kumppani,rakastaja...jonka kanssa voi jakaa kaiken.
Sitä kaikkea mulla onkin.
Olen saanut jo 25v kaksi lasta ja kumppanin jonka kanssa elämä ei koskaan tule olemaan tollaista.
Olen kuullut kyllä ennekin vastaavista "omat sängyt" järjestelyistä mutta ei se mene vieläkään jakeluun miten joku voi elää noin?
Vähän valotusta nyt kiitos?
Pelkät kämppikset?
En ymmärrä?
172499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
asumiset tai olemiset sulle kuuluu, hoida vaan oma tonttisi, ja lakkaa miettimästä toisten asioita.
jos niillä molemmilla on seksikamuna omaa sukupuolta olevat tyypit ja avioliitto siin pelkkää kulissia.
Asiat toiv´mivat heille hyvin, miksi siis niitä pitäisi muuttaa vain sen takia, ettei joku ymmärrä heidän tapaansa elää? Jos he ovat tyytyväisiä, se riittänee heille. Ymmärrän oikein hyvin, jos joku haluaa turvallista, tuttua ja rutiiniomaista elämää ilan sen kummempia ylämäkiä. Enemmän ihmettelen esim. pareja, joissa jompi kumpi sietää väkivaltaa.
Ei sivusta voi tietää, mitä sisältöä ihmisten elämässä on. Mitä merkityksiä, mitä "yhteisiä juttuja", vaikka ulkoapäin katseltuna voi näyttää vaikka miltä - vaikka kuolleelta tai kuolettavan tylsältä. Tuo voi olla mitä mainion ja toimivin järjestely. Luotettava hyvä kumppani, jonka kanssa voi jakaa kodin vastuut ja työt. Ja ties vaikka jakaisivat muutakin kuten sisäpiirin huumoria tai hellä tönäisy juuri siinä oikeassa paikassa, minkä vain toinen voi tietää. Seksi on mahtava asia, mutta ilmankin voi hyvin elää. Toisille sopii sellainen elämä, joten suotakoon se heille. Kuten edellinen kirjoitti, niin minäkin ihmettelen suuresti kuinka huonoissa suhteissa jotkut suostuvat elämään. Kuten väkivalta, pettäminen, liika alkoholi, vähättely, kunnioituksen puute ym ym. vastuiden väistäminen. Jos on toverillinen hyvä kämppissuhde, joka sopii molemmille, niin mitäpä sitä kauhistelemaan. Mutta jos ei ole luotettava tai toinen ei pysty luottamaan, niin jopa ihmettelen sellaisessa "paskassa" elämistä. vaikka niinsanottua rakkautta vannottaisiin kuinka. Rakkaus on tekoja - ei sanoja.
..parisuhde ei tuossa tapauksessa ole elämän ydin. Elämä on kenties muualla .....Saattaahan sitä nuorena avioituessa iskeä laiskuus tai näköalattomuus:) Tai sitten ei ole ilmaantunut varteenotettavaa vaihtoehtoa parisuhteeksi. Tietenkin vastaavasta tapauksesta voi olla kotityöjaon osalta muitakin varioita.
Tuollainen tapa elää on vastoin minun periaatteitani, joten estä heitä elämästä noin.
Vapaassa maassa saa pariskunnat valita tapansa elää niin kuin se molemmille sopii. Ei siinä muilla ole mitään sanomista. Syitä voimme tietysti arvailla ja spekuloida. Ei tuollainen kuitenkaan välttämättä mitenkään harvinaista ole, jos ajatellaan vanhempien parien pitkiä avioliittoja. Maailma oli silloin joskus pikkuisen erilainen kuin nykyään, jolloin eletään ylikorostuneen romanttisen rakkauden maailmassa. Jonkinlainen harha avioliitosta tämäkin on, koska avioeroluvut ovat mitä ovat. Yksi juttu, joka vaikuttaa avioliitossa elämisen tapaan, on omien vanhempien avioliiton malli. Moni valitsee tiedostamattaan sellaisen mallin, johon tottui lapsuuden kodissaan. On myös niitä, jotka päättävät, etteivät koskaan rupea samanlaiseen kuin vanhempiensa liitto oli ja valitsevat ihan vastakkaisen tavan.
kysyisit sitä siltä naiselta itseltään, kun se sinua niin kauheesti vaivaa. Niin montaa tapaa, kuin miestäkin on tapaa elää.
Valitettavasti rutiini tappaa intohimon... Odotas seuraavat 20 vuotta ja pahimmassa tapauksessa heräät samanlaisesta tilanteesta :/ Jos pariskunnalla olisi lapsia ymmärtäisin tavallaan heidän tilanteensa... Tunnen kaksi pariskuntaa joilla on samanlainen järjestely; eriliset makkarit, suihkuvuorot ym. mutta heillä on lapsia... Jos kuvailemallasi pariskunnalla ei ole lapsia miksi he ovat yhdessä... Halvemman asumismahdollisuuden takia? O.o
jos jokin asia toimii, niin sitä ei pidä muuttaa. Minusta pitkäjänteisyys ja samana toistuvat kaavat ovat elämää parhaimmillaan. Jos jännitystä pitää hakea, niin aloittaa vuorikiipeily, laskuvarjohyppäilyn tai muun ekstreme harrastuksen. Mutta elämään ei saa tulla mitään muutoksia, se luo turvattomuutta ja tappaa intohimon.
Veikkaan, että kun olet 45v niin olet kokenut jo sen verran omassa elämässä, että sinulta löytyy ymmärrys tuon kertomasin naisen elämäntavalle. Nyt olet ihan liian nuori siihen, valitettavasti. Asiat ovat nuorena vielä aika mustavalkoisia, mutta kun ikää ja kokemusta tulee, niin asiat eivät aina ole niin yksinkertaisesti selitettävissä, etenkin kun emme koskaan tiedä varmuudella, mitä kenenkäkin seinien sisäpuolella oikeasti tapahtuu. Lisäksi jos kokeeoman elämänsä onnelliseksi ja "oikeaksi" tavaksi, on vaikea ymmärtää, että harvalla muulla se menee sen saman kaavan mukaan.
tietää mitä niiden seinien sisällä tapahtuu. Tietoni perustuu vaan sille mitä nainen on kertonut. Mutta lupaan,ikinä en suostu elämään samanlaisessa parisuhteessa. En ikinä,olin sitten 20v tai 80v. Parisuhde on minulle niin tärkeä asia että voin olla missä vaan kunhan ne asiat on kunnossa,voin asua vaikka yksiössä perheeni kanssa vuokralla,missä vaan,aivan sama. Kaikista tärkeintä on mulle hyvä ja läheinen parisuhde,mies josta ei ikinä tule tollaista,ja lapset. Omassa päässäni en ikävä kyllä voi kyseistä järjestelyä ymmärtää...että ollaan niinkun ei oltaskaan. Ei tollaset ihmiset jotka käytännössä elävät aivan erillistä elämää,tuskin puhuvat kuulemma toisilleen ole pari,nainen ei pidä tilanteestaan mutta tyytyy siihen,sitten poraa mulle kuitenkin töissä. Ainut asia minkä jakavat on katto pään päällä. Jos se jollekin sopii niin ok heille.. Mutta huh huh..
asia on nyt sillä tavalla että taidat harrastaa kerrostalokyttäystä. Meinasin juuri sanoa että ymmärrän kyllä, mutta totta puhuen voisit harrastaa jotain muuta. Mitenkä olisi sisustus?
Olisit lukenut kirjotukseni kunnolla. En kyttää naapureitani mutta työkaveria on "pakko" kuunnella.. Terveisin Pulu.
Onpa kätevää, suurinpiirtein noin oli mullakin tilanne vuosikaudet. Sillä erotuksella että työnjakoa ei varsinaisesti ollut. Jostain läheisriippuvuudesta siinä on kai kyse. Tai sitä luulee että no ei se tän kummempaa ole kellään, tai en ehkä saa enää ketään kumminkaan .. tai jotain sellaista. Tai voihan se olla sitäkin että kokee muutoksen kumminkin liian vaikeaksi. On kumminkin aika hankalaa laittaa ne lusikat jakoon käytännössä, tuttu on omalla tavallaan turvallista kuitenkin. Tein eroa mielessä aika kauan. Koska kuten kirjoitit "Tarvitsen kumppanin joka on ystävä,kumppani,rakastaja...jonka kanssa voi jakaa kaiken. Sitä kaikkea mulla onkin." Kun aikansa prosessoi, niin jossain vaiheessa tulee mitta täyteen, ja itselle on selvä kuin pläkki miten tulee toimia. Prosessia ei voine nopeuttaa, mutta lopussa kiitos seisoo.
"itse kokenut" kysymys ed.nim.merkille.. meilläkin nimenomaan tämä rutiini jota ollut ns.vuosikymmen niin luulee että ei ole enää muuta..mutta kyllä luulen että joku vielä minutkin huolisi ja pitäisi vähän enemmän arvossa ja ehkä sängyssäkin jotain meininkiä.Miten kauan mieteit eroa...? Vai erositko?
Minusta kun tuo vaikutti ihan ok järkältä. Ovathan ehkä vielä toistensa "tukena" sitten vanhempina, ei tarvitse erota. Kyse on ehkä juuri kumppanuudesta, ei muusta. Elän itse hyvin onnellisessa parisuhteessa, en siis pelkässä kaumppanuussuhteessa, mutta osaan myös käsittää tämän kaltaisen suhteen edut. Ei omat arvoni ja elämäntapani ole se ainoa oikea. Kannattaisiko itsesikin vähän laajentaa sitä horisonttia kauemmas. Erilaisuus on rikkaus!