Miksi suomalaiset eivät puhu?

Näytät helposti lähestyttävältä, ystävälliseltä ehkä...

Siis millä tavalla ei voi sanoa, tai miksi? Kyllä minä ainakin vastaan ihan samalla ystävällisesti jos joku suomalainen "turisti" tulee jotain kyselemään, tai ylipäätään tulee juttelemaan. En minä ainakaan ole oletusarvoisesti ihmisille tyly. Mitä tarkoitat tuolla "samaa ei voi sanoa suomalaisista"? Oletko siis itse yrittänyt mennä aktiivisesti jututtamaan ihmisiä, vai oletko sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tulla sinulle juttelemaan ja sinä vain odottelet ja arvostelet muiden passiivisuutta? Ajattele vaikka omaa toimintaasi jossain ulkomailla. Sehän on ihan tavallista, että mennään kysymään reittiä tms joltain paikalliselta, jos kaivataan apua. Ihan samalla tavalla minä ainakin olen Suomessakin apua saanut, jos olen mennyt kysymään. Miten tähän nyt joku ulkonäkö muka liittyy? Jotenkin tulee taas mieleen että olet sellainen tyypillinen nuori nainen(?), joka haluaisi olla jotain erikoista ja vakuuttelee että on "ihan erilainen kuin suomalaiset". Näitä naisia tuntuu olevan ainakin puolet jokaisesta ikäluokasta. Sitten yritetään näytellä "erilaista" ja tehdä pesäeroa muihin suomalaisiin etsimällä heistä negatiivisia piirteitä ja haukkumalla suomalaisia. Eivät vain tunnu tajuavan, ettei se haukkuminen tee heistä itsestään yhtään vähenpää suomalaista, vaan haukkuvat yhtä lailla itseään. Se ei tee kenestäkään yhtään vähenpää suomalaista vaikka olisi vuoden au pairina jenkeissä, ottaisi espanjalaisen poikaystävän ja harrastaisi vatsatanssia. Kannattaisi ennemmin alkaa etsimään hyviä piirteitä omasta kansastaan ja olla ylpeä omista juuristaan. Vai ovatko esim. italialaiset ensimmäisenä haukkumassa omaa maataan ja sen ihmisiä? Eivätpä ole ja ihmettelevät myös kovasti sitä jos joku alkaa kovasti omaa kotimaataan lyttäämään ja häpeämään.

tietää että sanat on turhia ja vain teoilla on merkitystä. Tyhjänpäiväistä huulien heiluttelua ja lätinää voi katsoa vaikka televisiosta jos sitä haluaa.

Et varmasti näytä "ulkomaalaiselta", vaan kyllä minultakin tullaan kysymään sitä sun tätä ja juttuun kyllä tullaan heti, mutta Suomalaisten tai varsinkaan paikallisten ei tarvitse tulla kysymään että missä mahtaa olla joku liike tai katu koska tietävät asian. Ja mitä jutteluun tulee bussipysäkillä tms, niin kyllä minun kanssani vaan ihan suomalaisetkin tulevat juttelemaan niitä näitä, eikä kyseessä ole känninen juoppo vaan ihan tavallinen suomalainen henkilö. Jos et ota katsekontaktia suomalaisiin, mutta jostain syystä tuijotat ulkomaalaisia niin he kokevat sen katsekontaktiksi ja henkilö on tällöin helposti lähestyttävä monenkin mielestä.

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut puhumattomammaksi, se on totta. Suomalaista yhteiskuntaa on kaupungistettu, eurooppalaistettu, amerikoitettu ja ties mitä. Maatalouskulttuurin poliittinen murha muutti kyläyhteisön ihmiset erakoitumaan ja kuolemaan henkisesti kaupunkeihin. Vanhat ihmiset juttelevat mielellään vieläkin linja-autoissa, jonoissa tms. Heille se on perua ajalta jolloin toista ihmistä arvostettiin ja toisen ihmisen olemassa oloa pidettiin tärkeänä. Arvostan vanhaa aikaa, olen noin 30v. Noudatan omassa elämässäni sellaisia arvoja jotka kumpuavat pientilojen täyttämistä kylistä. Siihen aikaan bussikuskeilla ei ollut kiire, ystävälliselle ihmiselle juteltiin ystävällisesti jne. Naapurista haettiin maitoa ja rupateltiin hetkinen aina kun tavattiin. Nykymaailma on kasvoton ja kylmä. On ymmärrettävää ettei jokaista naapuria tervehditä. Huumeet ja rikollisuus ovat lisääntyneet eikä ihmisiin voi luottaa. Se että koko kylä tietää kaikkien asiat on toisaalta kirous ja toisaalta siunaus. Kirous siksi ettei yksityisyyttä ole, mutta siunaus siksi että kyläyhteisö tunsivat toisensa ja ihmiset olivat hyviä tuttavia keskenään. Sitä en ymmärrä miksi ihmiset ovat valinneet eristäytymisen. Yksityisyyden olisi voinut saavuttaa neuvottelun keinoin mutta nyt ihmiset vain käänsivät selkänsä toisilleen ja päättivät mykistyä omiin yksinäisyyteensä tai perheisiinsä. Totta kai toisen ihmisen kanssa lyhenkin hetken ajan toimeen tuleminen vaatii paljon. Se vaatii katsekontakstia, tilan antamista, ihmisyyden ja olemassa olon tunnustamista. Se näyttäisi suomalaisille olevan vaikeaa. Suomalaisilla on ongelma tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, sillä me olemme menettäneet kyvyn olla yhtä hyviä ihmisinä kuin toinen. Suomalaisilla on tarve korostaa itsensä eroa toiseen, mielessä on vain, kuinka en jäisi huonommaksi kuin naapuri. IHMISINÄ OLEMME TASA-ARVOISIA VAIKKA OLEMME ERILAISIA. Tämä mielestäni ymmärrettiin ennen paremmin. Ihminen oli sisäinen voima, ei ulkoinen status. Statukset eivät puhu.