Pystyisitkö kiinnostumaan?

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta kyllä minusta olisi hyvä tietää heti ekoilla treffeillä. Kyllä mä ainakin olisin halukas muuttamaan omaa käytöstäni sen takia, että se olisi toiselle paremmin vastaanotettavissa. Sehän tekee tilanteen mukavammaksi molemmille.

nainen . kirjoitti:

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta kyllä minusta olisi hyvä tietää heti ekoilla treffeillä. Kyllä mä ainakin olisin halukas muuttamaan omaa käytöstäni sen takia, että se olisi toiselle paremmin vastaanotettavissa. Sehän tekee tilanteen mukavammaksi molemmille.

Se selventäisi paljon toisen käytöstä. Mullakin on ongelmia noiden juttujen suhteen, ihmissuhteissa. Ja paljon löysin tuolta kuvauksesta omaa itseäni..

lääkäri sanomut että sinulla on asp, vai oletko itse päätellyt? Tuon aloituksen jutun perusteella minäkin olisin asp, eli aivoissa olisi jokin kehityshäiriö.

sinulle joku kirjoitti:

lääkäri sanomut että sinulla on asp, vai oletko itse päätellyt? Tuon aloituksen jutun perusteella minäkin olisin asp, eli aivoissa olisi jokin kehityshäiriö.

Minuakin kiinnostaisi tietää onko se lääkärin diagnosoima?Ja jos,niin miksi et ole ottanut asiaa esille ko. tilanteissa sopivassa kohdassa tutustumista,varmaan kuitenkin mahdollisuuksia olisi ollut jos useimpia ihmisiä olet elämäsi aikana tapaillut?

sinulle joku kirjoitti:

lääkäri sanomut että sinulla on asp, vai oletko itse päätellyt? Tuon aloituksen jutun perusteella minäkin olisin asp, eli aivoissa olisi jokin kehityshäiriö.

Oli aika pitkä retki saada diagnoosi tuolle. Kiitos sen että perheeni ei ollut mikään kovin avoin ja muutenkaan kommunikoinut on aspini ollut "piilossa" melkein 30 vuotta. Kesti pari vuotta tuloksetonta ja hedelmätöntä terapiaa (kiitos yksinäisyyden, masennuksen jne...) ennenkuin joku tajusi että kenties kyse ei olekaan siitä että minussa olisi "vinttivikaa" traumaattisella puolella (joka oli sinänsä looginen selitys - mutta mikään sen puolen asia ei auttanut ongelmiini) ... joku älypää keksikin sitten että entä jos kyse onkin siitä että olenkin ihan oikeasti erilainen ja ongelmani johtuvat siitä että minulla ei ole "itsetuntemusta" jonka avulla voisin hahmottaa ongelman ja sen ratkaisut. Siitä sitten terapeutti keksi että testataanpa asia siltä kantilta jos olisinkin asp. Täytän kriteerit hienosti, muutaman kerran analyysi paljasti myös että muut ongelmani ovat nimenomaan siitä johtuvia että olen elänyt "terveen" lailla, samoilla odotuksilla ja tavoilla vaikka minulla ei ole juuri lainkaan edellytyksiä siihen - joten onko ihmekään että ahdistaa ja masentaa? Toisin sanoen, oppiessani ihmisiä olen joutunut tekemään ehkä 20 kertaisen työn pärjätäkseni sosiaalisesti edes sillä "välttävällä" tasolla jota elin. Toisaalta samalla opin valtavasti ihmisistä - minusta on tullut "ihmisguru" joka pystyy käsittelemään ihmissuhteita ja tunteita älyttömän hyvin - vaikka en niitä pysty suoraan hahmottamaan toisesta. Minun on ollut pakko oppia ne asiat pärjätäkseni edes jotenkin, mutta se ei ole poistanut ongelmaa ja siksi olen kärsinyt vaikka ymmärrykseni sinänsä on laaja. Luulin että minussa on jotain vikaa ja siksi ihmiset välttelevät minua ja ihmissuhteeni hajoilevat. Se leimasi minut vuosikymmeniksi, nyt ymmärrän ongelman ytimen niin paljon paremmin ja tajuan että minulla on tämä "vamma" tai oikeastaan haitta - joka ei kuitenkaan tee minusta epäkelpoa - vaan haasteellisen kohdata - ja voin itse omalla toiminnallani, valinnoillani ja kertomalla asiasta auttaa toisia ihmisiä kohtaamaan itseni. Olen nyt opettelemassa sitä kuitenka eletään hyvää elämää ihmisten kanssa Aspergerina ja sitä kuinka pärjään tämän kanssa parhaiten. Mitä voin edellyttää ja odottaa toisilta joustoa ja miten toiset reagoivat tähän. Vasta nyt olen ymmärtämässä miksi asiat ovat olleet niin vaikeita tähän saakka.

Jerry C. kirjoitti:

Oli aika pitkä retki saada diagnoosi tuolle. Kiitos sen että perheeni ei ollut mikään kovin avoin ja muutenkaan kommunikoinut on aspini ollut "piilossa" melkein 30 vuotta. Kesti pari vuotta tuloksetonta ja hedelmätöntä terapiaa (kiitos yksinäisyyden, masennuksen jne...) ennenkuin joku tajusi että kenties kyse ei olekaan siitä että minussa olisi "vinttivikaa" traumaattisella puolella (joka oli sinänsä looginen selitys - mutta mikään sen puolen asia ei auttanut ongelmiini) ... joku älypää keksikin sitten että entä jos kyse onkin siitä että olenkin ihan oikeasti erilainen ja ongelmani johtuvat siitä että minulla ei ole "itsetuntemusta" jonka avulla voisin hahmottaa ongelman ja sen ratkaisut. Siitä sitten terapeutti keksi että testataanpa asia siltä kantilta jos olisinkin asp. Täytän kriteerit hienosti, muutaman kerran analyysi paljasti myös että muut ongelmani ovat nimenomaan siitä johtuvia että olen elänyt "terveen" lailla, samoilla odotuksilla ja tavoilla vaikka minulla ei ole juuri lainkaan edellytyksiä siihen - joten onko ihmekään että ahdistaa ja masentaa? Toisin sanoen, oppiessani ihmisiä olen joutunut tekemään ehkä 20 kertaisen työn pärjätäkseni sosiaalisesti edes sillä "välttävällä" tasolla jota elin. Toisaalta samalla opin valtavasti ihmisistä - minusta on tullut "ihmisguru" joka pystyy käsittelemään ihmissuhteita ja tunteita älyttömän hyvin - vaikka en niitä pysty suoraan hahmottamaan toisesta. Minun on ollut pakko oppia ne asiat pärjätäkseni edes jotenkin, mutta se ei ole poistanut ongelmaa ja siksi olen kärsinyt vaikka ymmärrykseni sinänsä on laaja. Luulin että minussa on jotain vikaa ja siksi ihmiset välttelevät minua ja ihmissuhteeni hajoilevat. Se leimasi minut vuosikymmeniksi, nyt ymmärrän ongelman ytimen niin paljon paremmin ja tajuan että minulla on tämä "vamma" tai oikeastaan haitta - joka ei kuitenkaan tee minusta epäkelpoa - vaan haasteellisen kohdata - ja voin itse omalla toiminnallani, valinnoillani ja kertomalla asiasta auttaa toisia ihmisiä kohtaamaan itseni. Olen nyt opettelemassa sitä kuitenka eletään hyvää elämää ihmisten kanssa Aspergerina ja sitä kuinka pärjään tämän kanssa parhaiten. Mitä voin edellyttää ja odottaa toisilta joustoa ja miten toiset reagoivat tähän. Vasta nyt olen ymmärtämässä miksi asiat ovat olleet niin vaikeita tähän saakka.

Tiedän että olen kasvosokea. Minä en tunnista edes omia vanhempiani ihmisjoukon seasta. Naapureideni ulkonäöstä ei ole hajuakaan, paitsi jos heillä on jokin erityispiirre. Tykkään olla omissa oloissani, joten en koe ongelmaksi sitä etten ole sosiaalisesti taitava. Kyllä minä minusta eleet ja ilmeet hyvin ymmärrän, mutta en tajua miten niihin pitäisi vastata. Ihmisten ilmeistä sen huomaa, kun toimii jotenkin miten ei pitäisi, on kyllä sanottukin suoraan. Enkä muutenkaan tajua ihmisiä ongelmineen, pidän enemmän eläimistä. En tajua sinunkaan ongelmaasi,totta puhuen. Vaikka minussa jokin ongelma diagnosoitaisiin, niin mitä hyötyä siitä sitten on, jos ei sille voi mitään? Onko sinulle ollut jotain hyötyä? Tai kai siinä sellainen hyöty on, että tietää mistä kenkä puristaa. Vaikka ei sitä puristusta voisi pois ottaakaan?

ole tehty. kirjoitti:

Tiedän että olen kasvosokea. Minä en tunnista edes omia vanhempiani ihmisjoukon seasta. Naapureideni ulkonäöstä ei ole hajuakaan, paitsi jos heillä on jokin erityispiirre. Tykkään olla omissa oloissani, joten en koe ongelmaksi sitä etten ole sosiaalisesti taitava. Kyllä minä minusta eleet ja ilmeet hyvin ymmärrän, mutta en tajua miten niihin pitäisi vastata. Ihmisten ilmeistä sen huomaa, kun toimii jotenkin miten ei pitäisi, on kyllä sanottukin suoraan. Enkä muutenkaan tajua ihmisiä ongelmineen, pidän enemmän eläimistä. En tajua sinunkaan ongelmaasi,totta puhuen. Vaikka minussa jokin ongelma diagnosoitaisiin, niin mitä hyötyä siitä sitten on, jos ei sille voi mitään? Onko sinulle ollut jotain hyötyä? Tai kai siinä sellainen hyöty on, että tietää mistä kenkä puristaa. Vaikka ei sitä puristusta voisi pois ottaakaan?

että eksyn joka paikassa. Vielä kymmenenkin vuoden jälkeen saatan eksyä omassa lähipiirissäni. Autokortin ajoin, mutta ei siitä tullut mitään kun mieleen ei jää reitit, joten se siitä.

ole tehty. kirjoitti:

Tiedän että olen kasvosokea. Minä en tunnista edes omia vanhempiani ihmisjoukon seasta. Naapureideni ulkonäöstä ei ole hajuakaan, paitsi jos heillä on jokin erityispiirre. Tykkään olla omissa oloissani, joten en koe ongelmaksi sitä etten ole sosiaalisesti taitava. Kyllä minä minusta eleet ja ilmeet hyvin ymmärrän, mutta en tajua miten niihin pitäisi vastata. Ihmisten ilmeistä sen huomaa, kun toimii jotenkin miten ei pitäisi, on kyllä sanottukin suoraan. Enkä muutenkaan tajua ihmisiä ongelmineen, pidän enemmän eläimistä. En tajua sinunkaan ongelmaasi,totta puhuen. Vaikka minussa jokin ongelma diagnosoitaisiin, niin mitä hyötyä siitä sitten on, jos ei sille voi mitään? Onko sinulle ollut jotain hyötyä? Tai kai siinä sellainen hyöty on, että tietää mistä kenkä puristaa. Vaikka ei sitä puristusta voisi pois ottaakaan?

"En tajua sinunkaan ongelmaasi,totta puhuen." Itseasiassa minulla sinänsä ei ole "ongelmaa", tai korkeintaan huoli että kelpaanko kumppaniksi tai kiinnostuvatko naiset minun kaltaisestani. "Vaikka minussa jokin ongelma diagnosoitaisiin, niin mitä hyötyä siitä sitten on, jos ei sille voi mitään?" Kysymys on siitä että onko ongelma jollain tavalla pois sinulta - vaikka ongelmaa ei voisi ratkaista - niin voitko kenties saavuttaa asioita jollain toisella tavalla? Tarkoitan, minulle Asperger on kuin tilanne jossa kotiovi on lukossa ja avaimet ovat sisällä. Siinä on oikeasti kaksi ongelmaa: 1) Ovi on lukossa (tämä on asperger.) 2) Sisään pitäisi päästä. (tämä on tavoite jonka asperger näennäisesti estää). Ei ole välttämätöntä saada ovea auki. Voi mennä ikkunasta tai keksiä jotain muuta. Tällöin voin ratkaista yhden ongelman vaikka toinen jää. Aspergeria siis en voi "saada pois" mutta voin oppia elämään täysipainoisesti siitä huolimatta. Tällöin itseasiassa se mikä ennen oli minulle "mahdotonta" on nykyään enää haastavaa. Tiedän että on olemassa asioita joita Asp on tehnyt liki mahdottomaksi saavuttaa... mutta nyt kun tiedän mistä on kyse eivät nuo asiat ole enää mahdottomia - kyse on tahdosta ottaa selville miten pääsen sinne minne haluan, voin joutua toimimaan monessa asiassa eri tavalla kuin terve ihminen... mutta silti päästä tavoitteeseeni. Jos sinulla on asioita joita et tuon oman ongelmasi takia voi saavuttaa... niin sitten ehkä kannattaisi ottaa selvää että mikä itseasiassa on se ongelma, ja mitä se OIKEASTI estää - ja miten parhaiten tulet toimeen sen kanssa. Voi olla välineitä ja toimintatapoja jotka auttavat sinua elämässä ihan konkreettisesti. Itse olen ennen diagnoosiani elänyt hyvin nuljuillen ja vaisusti, asiat ovat vaivanneet minua enkä ymmärtänyt mitä vikaa minussa on. Kun olen nyt tutustunut itseeni ja ymmärrän heikkouteni ja esteellisyyteni - voin myös nähdä sen missä olen äärimmäisen taitava ja siten hyödyntää vahvuuksiani ja kompensoida heikkouksiani. Entisen nuljuiljun sijasta olen päättänyt elää tätä elämää täysin rinnoin omana itsenäni. Se on se hyöty mitä tämä itsetuntemus on tuonut mukanaan, ymmärryksen omista mahdollisuuksista.

"Vaihtoehdoksi ei taida jäädä kuin se että joku kiinnostuisi minusta ja pystyisi itse muuttamaan toimintaansa sen takia että minulla on Asperger. Ja sehän on tavallaan "liikaa vaadittu" koska ihmiset elävät kuitenkin itselleen ja omilla ehdoillaan" Et siis ole vielä koskaan kohdannut sinua itseäsi kiinnostavaa naista, joka olisi jo ennen lähempää tutustumista ollut tietoinen "ominaisuudestasi", saanut tilaisuuden perehtyä apergeriin ja sitä kautta saanut mahdollisuuden "tasavertaiseen" kohtaamiseen sinun kanssasi sellaisena kuin olet? Tarkoitan tuolla "tasavertaisella kohtaamisella" sitä, että assilaisen käytös saattaa asiaan perehtymättömän henkilön silmissä vaikuttaa kylmältä ja tylyltä, vaikka se ei tosiasiassa sitä olisikaan. Tämä väärin tulkitseminenhan taas johtaa väistämättä väärinkäsityksiin, joka ei ole kummankaan osapuolen kannalta hyvä asia ja saattaa jopa estää lähempää tutustumista (kun kumpikaan ei ymmärrä toisen käytöksen syytä). Eihän kukaan voi muuttaa ja muokata omaa käyttäytymistään ja lähestysmistapaansa, jos hän hän ei ymmärrä syytä siihen (tässä tapauksessa asperger). Ihan mielenkiinnosta aihetta kohtaan kyselen, toivottavasti saisin vastauksen.

Ihan oikeasti!Tää on ollut ihan mielenkiintoinen retki kaikinpuolin,mutta totuuden nimissä kaikki hauskatkin retket loppuu aikanaan.Omalta osaltani kiitän ja kumarran.Nyt on tullut aika jatkaa matkaa toiseen suuntaan,eiks niin :)

yksilöllistä, ei kaikki päde yhteen ihmiseen, kaikki aspit eivät ole samanlaisia.

kaikki on kirjoitti:

yksilöllistä, ei kaikki päde yhteen ihmiseen, kaikki aspit eivät ole samanlaisia.

Sä nyt yrität sanoa?

.... kirjoitti:

Sä nyt yrität sanoa?

aspit eivät ole samanlaisia.

.... kirjoitti:

Sä nyt yrität sanoa?

Ihminen voi itse diagnosoida itsessään jos jonkinnäköistä mielenterveyden ongelmaa. Kaikkien sairauksien kuvauksista löytyy AINA jotain yhtäläisyyksiä omaan itseen ja käytökseen,vain mielikuvitus on rajana. Noilla asioilla ei myöskään ole syytä laskea leikkiä missään olosuhteissa. Tällä palstalla voi kuka tahansa vetää mitä tahansa johtopäätöksiä kenen tahansa kirjoituksista.Netti on oma todellisuutensa ja tosielämä eletään ihan muualla. Tosielämässäkään et voi IKINÄ tietää/olettaa mitä toinen sinusta/asioista ajattelee Ehkä juuri sinä olet se kyseinen henkilö ketä tätä kirjoittaessani ajattelen,ehkä et.Ei voi tietää. Mä olen kuitenkin nyt aivan lopen kyllästynyt tähän veivaamiseen näillä sivuilla. Mitään rakentavaa täällä ei saa aikaiseksi eli tässä tapauksessa kysyntä ei kohtaa tarjontaa. Mä poistun tämän päivän jälkeen täältä, koska en jaksa päivä toisensa jälkeen pahoittaa mieltäni. Kaikkea hyvää kaikille haluan, olen rehellinen, (liian avoin,ymmärtäväinen jne.) mutta vaan täysin uupunut todistelemaan sitä enää yhdellekään ihmiselle. Jos joku ei mitenkään pysty luottamaan muhun, niin mä en OIKEASTI vaan voi sille asialle mitään.Tietty mussa on huonot puoleni, jokaisessa on!Suututtaa tää turhautuminen kaikkeen ja en myöskään enää ala ottaa keneltäkään turpaani henkisesti (tai varsinkaan fyysisesti!). Ja tohon itse kysymykseen: ei se haittaa, jos niistä asoista perkele puhutaan niinkun ne on eikä pelleillä näillä palstoilla.

juttu---- kirjoitti:

Ihminen voi itse diagnosoida itsessään jos jonkinnäköistä mielenterveyden ongelmaa. Kaikkien sairauksien kuvauksista löytyy AINA jotain yhtäläisyyksiä omaan itseen ja käytökseen,vain mielikuvitus on rajana. Noilla asioilla ei myöskään ole syytä laskea leikkiä missään olosuhteissa. Tällä palstalla voi kuka tahansa vetää mitä tahansa johtopäätöksiä kenen tahansa kirjoituksista.Netti on oma todellisuutensa ja tosielämä eletään ihan muualla. Tosielämässäkään et voi IKINÄ tietää/olettaa mitä toinen sinusta/asioista ajattelee Ehkä juuri sinä olet se kyseinen henkilö ketä tätä kirjoittaessani ajattelen,ehkä et.Ei voi tietää. Mä olen kuitenkin nyt aivan lopen kyllästynyt tähän veivaamiseen näillä sivuilla. Mitään rakentavaa täällä ei saa aikaiseksi eli tässä tapauksessa kysyntä ei kohtaa tarjontaa. Mä poistun tämän päivän jälkeen täältä, koska en jaksa päivä toisensa jälkeen pahoittaa mieltäni. Kaikkea hyvää kaikille haluan, olen rehellinen, (liian avoin,ymmärtäväinen jne.) mutta vaan täysin uupunut todistelemaan sitä enää yhdellekään ihmiselle. Jos joku ei mitenkään pysty luottamaan muhun, niin mä en OIKEASTI vaan voi sille asialle mitään.Tietty mussa on huonot puoleni, jokaisessa on!Suututtaa tää turhautuminen kaikkeen ja en myöskään enää ala ottaa keneltäkään turpaani henkisesti (tai varsinkaan fyysisesti!). Ja tohon itse kysymykseen: ei se haittaa, jos niistä asoista perkele puhutaan niinkun ne on eikä pelleillä näillä palstoilla.

jolle kirjoitukset oli tarkoitettu ja kuka minkäkin kirjoituksen kirjoitti? Ajattelemisen aihetta saatiin kuitenkin. Kuvittelen mielessäni, että tämä voisi olla minulle, häneltä, tai yksi sun toinen kirjoitus voisi olla.Niin moni muukin kuvittelee. Siksipä toivoisin, että asiat puhuttaisiin kahden kesken niinkuin ne on. En ainakaan ole tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä. Jos olisit hän, sanoisin että luotan.

Taikasana on se että "Ei ymmärrä sosiaalisia tilanteita ja niiden dynamiikkaa luonnostaan". Eli siis nuo ovat niitä mahdollisia ilmenemistapoja, Itse esimerkiksi en hahmota milloin toinen on vaikkapa kiusaantunut tai onnellinen läsnäolostani ellei hän nimenomaan sano sitä suoraan tai osoita sitä hyvin selkeällä ja yksiselitteisellä eleellä (tönää pois ja sano että "Lopeta tuo!"). Ruumiinkieli ei paljasta minulle mitään vaikka naapuripöydässä oleva normaali huomaisi heti että neidolla on nyt hyvin ahdistava olla tai onko hän ehkä ihastunut vaikka se olisi kuinka ilmiselvää muille, normaaleille ihmisille. Voin antaa tästä esimerkinkin : "Ei osaa lukea eleitä, toisaalta taas osaa ylikorostuneesti." Minä siis en osaa lukea eleitä luonnostani... mutta voin YRITTÄÄ. Jos valitsen yrittää toimin kuin tietosanakirja ja haen joka helvetin eleelle merkityksen, ja koska minulla ei ole luontaista "tuntumaa" tilanteeseen niin se johtaa ylitulkistemiseen ja siten hyvin ristiriitaisiin tilanteisiin - koska kaikki eivät elehdi samalla tavalla tai osa "kirjastostani" on kertakaikkiaan väärässä. Tällöin saatan alkaa tenttamaan mitä joku ele tarkoitti ja toinen on ihan ulalla että "mikä ele, en minä elehdi" - koska se ele tulee luonnostaan - osana kommunikaatiota - ja sitten alkaa taas soppa olla keitetty koska en käyttäydy kuin normaalit... Minun kanssani siis pitäisi sanoa mitä ajattelee, yksiselitteisesti - ja osoittaa tunteitaan ja fiiliksiään ihan suorasukaisesti, mieluiten sanallisesti. Kaikenlaiset "kaksoismerkitykset" "piilomerkitykset" "vinkit" jne ... ne eivät avaudu minulle, tai jos huomaan sellaisen jään pohtimaan sen merkitystä ja että oliko kyseessä tahallinen vai tahaton jne jne... Tiedätkö selkokieliset kirjat? Sellaiset joissa teksti on isokokoista, helppolukuista ja asiat ilmaistaan kaikin puolin yleiskäsittein? Asperger tarvii selkoihmisen pärjätäkseen.

Jerry C. kirjoitti:

Taikasana on se että "Ei ymmärrä sosiaalisia tilanteita ja niiden dynamiikkaa luonnostaan". Eli siis nuo ovat niitä mahdollisia ilmenemistapoja, Itse esimerkiksi en hahmota milloin toinen on vaikkapa kiusaantunut tai onnellinen läsnäolostani ellei hän nimenomaan sano sitä suoraan tai osoita sitä hyvin selkeällä ja yksiselitteisellä eleellä (tönää pois ja sano että "Lopeta tuo!"). Ruumiinkieli ei paljasta minulle mitään vaikka naapuripöydässä oleva normaali huomaisi heti että neidolla on nyt hyvin ahdistava olla tai onko hän ehkä ihastunut vaikka se olisi kuinka ilmiselvää muille, normaaleille ihmisille. Voin antaa tästä esimerkinkin : "Ei osaa lukea eleitä, toisaalta taas osaa ylikorostuneesti." Minä siis en osaa lukea eleitä luonnostani... mutta voin YRITTÄÄ. Jos valitsen yrittää toimin kuin tietosanakirja ja haen joka helvetin eleelle merkityksen, ja koska minulla ei ole luontaista "tuntumaa" tilanteeseen niin se johtaa ylitulkistemiseen ja siten hyvin ristiriitaisiin tilanteisiin - koska kaikki eivät elehdi samalla tavalla tai osa "kirjastostani" on kertakaikkiaan väärässä. Tällöin saatan alkaa tenttamaan mitä joku ele tarkoitti ja toinen on ihan ulalla että "mikä ele, en minä elehdi" - koska se ele tulee luonnostaan - osana kommunikaatiota - ja sitten alkaa taas soppa olla keitetty koska en käyttäydy kuin normaalit... Minun kanssani siis pitäisi sanoa mitä ajattelee, yksiselitteisesti - ja osoittaa tunteitaan ja fiiliksiään ihan suorasukaisesti, mieluiten sanallisesti. Kaikenlaiset "kaksoismerkitykset" "piilomerkitykset" "vinkit" jne ... ne eivät avaudu minulle, tai jos huomaan sellaisen jään pohtimaan sen merkitystä ja että oliko kyseessä tahallinen vai tahaton jne jne... Tiedätkö selkokieliset kirjat? Sellaiset joissa teksti on isokokoista, helppolukuista ja asiat ilmaistaan kaikin puolin yleiskäsittein? Asperger tarvii selkoihmisen pärjätäkseen.

ne on auttanu paljon. Kun meille asia on vielä uusi. Ei ole ketään keneltä niistä voi kysyä. Kirjastosta voi lainata joitain kirjoja. Lääkäri vain mainitsee mikä on. Muutama opus on luettu. Kolmessa eri paikassa tutkittu tulos sama. Eletään niillä eväillä mitkä annetaan. Kun jotain ihmistä rakastaa niin rakastaa sellaisena kuin hän on, omana itsenään.

sitten on hän kirjoitti:

jolle kirjoitukset oli tarkoitettu ja kuka minkäkin kirjoituksen kirjoitti? Ajattelemisen aihetta saatiin kuitenkin. Kuvittelen mielessäni, että tämä voisi olla minulle, häneltä, tai yksi sun toinen kirjoitus voisi olla.Niin moni muukin kuvittelee. Siksipä toivoisin, että asiat puhuttaisiin kahden kesken niinkuin ne on. En ainakaan ole tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä. Jos olisit hän, sanoisin että luotan.

Et kaiketi sitten ole "hän", uskoisin hänen kyllä tietävän. Paljon, liian paljon yhteensattumia vain tuntuu jatkuvasti olevan tällä palstalla... Ja vaikka olisitkin hän, niin mistä voisin tietää sinun puhuvan totta ja olevan vilpitön? Sori epäluuloinen asenteeni, mutta se suotakoon minulle näiden olosuhteiden vallitessa...

-??- kirjoitti:

Et kaiketi sitten ole "hän", uskoisin hänen kyllä tietävän. Paljon, liian paljon yhteensattumia vain tuntuu jatkuvasti olevan tällä palstalla... Ja vaikka olisitkin hän, niin mistä voisin tietää sinun puhuvan totta ja olevan vilpitön? Sori epäluuloinen asenteeni, mutta se suotakoon minulle näiden olosuhteiden vallitessa...

mutta niinhän teen monessakin viestissä, kun ajattelen häntä. Toivon ja toivon. Ei ole muuta kuin vilpittömyys ja rakkaus. Meitä taitaa olla vaan niin monta täällä, jotka rakastaa. Olen vilpitön ja puhun totta.

ajatellut kirjoitti:

mutta niinhän teen monessakin viestissä, kun ajattelen häntä. Toivon ja toivon. Ei ole muuta kuin vilpittömyys ja rakkaus. Meitä taitaa olla vaan niin monta täällä, jotka rakastaa. Olen vilpitön ja puhun totta.

Eikö sitten kannattaisi yrittää ottaa asiasta selvää? Loppuisi ainakin se epätietoisuus, joka on niin kovin turhauttavaa

-??- kirjoitti:

Eikö sitten kannattaisi yrittää ottaa asiasta selvää? Loppuisi ainakin se epätietoisuus, joka on niin kovin turhauttavaa

Ei se asia varmaan omalta kohdaltani koskaan selviä. Harmittaa vaan niiiiin vietävästi, jos olen omiin huonoihin kokemuksiini pohjaten ollut tarpeettomasti tyly/inhottava/ilkeä ihmiselle joka ei sitä ansaitse ja josta kaiken lisäksi olisin itse ollut viehättynyt. Olisinpa vain tiennyt tuosta aspergerista tutustuessani häneen, niin olisin ymmärtänyt häntä paljon paremmin ja sen myötä uskaltanut tutustua häneen lähemmin. Minähän voin ainoastaan spekuloida/olettaa, että tuntemallani henkilöllä olisi se koska mitään faktaa asiasta minulla ei ole (kylläkin HYVIN voimakas aavistus). Olkoon tämä kuitenkin jonkinlainen "synninpäästö", koska en missään tapauksessa ole halunnut hänen mieltään alunperinkään pahoittaa. Suoraan sanottuna joskus melkonen vitutus maksimus asian suhteen, koska en halua olla ilkeä kenellekkään ilman syytä. Elämä vaan on opettanut suhtautumaan uusiin ihmisiin todella suurella varauksella ja pessimistisellä asenteella. Ja opettanut myöskin sen ettei kilttejä, kunnollisia, vilpittömiä, rehellisiä, aitoja, uskollisia ja vanhanaikaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia oikeasti ole olemassa. Kaikki ihmiset tuntuvat kuitenkin aina pelailevan jollain tavalla ja sitä en jaksa. Minun on kaiketi viimeistään nyt jatkettava elämääni eteenpäin, koska olen jo liian kauan tätä asiaa ja henkilöä mielessäni pohtinut. Varmaan muutenkin olisin epäsopiva hänelle, koska saattaisin olla liian "hankala" kumppani kun tarvitsisin itselleni niin paljon ymmärtämystä/kärsivällisyyttä hänen puoleltaan omien tarpeitteni suhteen. Niin, ja monia keskusteluja. Minulla olisi siis resursseja antaa hänelle ne "avaimet" ja viedä asioita eteenpäin, mikäli vaan voisin olla 100% varma hänen luotettavuudestaan ja sehän taas olisi liikaa vaadittu... Loppuun lisättäköön vielä, että jos alkuperäisen kirjoittajan on ollut tarkoitus vain provoilla niin täytyy sanoa että hänellä on todella ilkeä luonne. Kaikkea hyvää ja heipparallaa.

kommentti, ihmiseltä joka ei ymmärrä mistä puhuu. Vertaa vain itseäsi juoppoihin ja luonnevikaisiin. En pidä juopoista enkä luonnevikaisista, mutta tiedän mikä on asperger, sinä et.

joku ilkeä kirjoitti:

kommentti, ihmiseltä joka ei ymmärrä mistä puhuu. Vertaa vain itseäsi juoppoihin ja luonnevikaisiin. En pidä juopoista enkä luonnevikaisista, mutta tiedän mikä on asperger, sinä et.

Kommenttini oli tosiaan huonosti muotoiltu. En tarkoittanut verrata sairautta viinanhimoon tai v-mäiseen luonteeseen. Ajattelen siis, että aspergerin kaltainen synnynnäinen tuskin voi olla ihmissuhteen esteenä, koska hankitut, tahdonalaisen ongelmatkaan eivät sitä näytä olevan.

*********************** kirjoitti:

Kommenttini oli tosiaan huonosti muotoiltu. En tarkoittanut verrata sairautta viinanhimoon tai v-mäiseen luonteeseen. Ajattelen siis, että aspergerin kaltainen synnynnäinen tuskin voi olla ihmissuhteen esteenä, koska hankitut, tahdonalaisen ongelmatkaan eivät sitä näytä olevan.

Sinänsä hupaisaa, aspini takia en edes tullut ajatelleeksi että ensimmäinen viestisi olisi hyökkäävä tai negatiivinen... ennenkuin tuo toinen tuli "korjaamaan" :) Mietin vain asiaa siltä kantilta että Aspeilla on taipumusta päihteiden väärinkäyttöön ja pieni osa aspeista kompensoi ongelmaansa agressiivisuudella joten on varmasti moniakin joilla on huonot kokemuksen Aspergereista... ihmisiähän me ollaan ja osa on ongelmaisia muissakin suhteissa ja Asp sitten varmasti käristää sitä ongelmaisuutta ja osa ei.

Jooo, mäkään en naista huolisi alkuunkaan. Mun tuttavalla on tyttövauva jonka paskaa pitää siivota jatkuvasti vaipasta. Ihan käsittämätön homma. Mieti nyt jos munkin pitäis siivota naisen paskaa suhteessakin jatkuvasti kun ei ne reppanat osaa itse edes käydä vessassa.

Otatko myös huomioon että tekstin tuottamisessa olen paljon paljon taitavampi kuin vastatusten istumisessa? Vaikka ajatukset ovat samat on niiden ulosammentaminen täysin erilaista kun saan rauhassa puida asioita ja valita mitä sanon - ja on mahdollisuus laajentaa ja selittää ja kysyä lisää. Se onnistuu tekstissä ja ruudun takaa oikein hyvin, liiankin hyvin... Sitten kun istun naamatusten ja jos vielä mukana on tunteetkin niin mulla alkaa olla jo vakavia vaikeuksia vaikuttaa edes normaalilta perusihmiseltä. Mutta jos tuo tuntuu luontevalta kohdata niin no. Minä olen vapaalla jalalla nyt.

Jerry C. kirjoitti:

Otatko myös huomioon että tekstin tuottamisessa olen paljon paljon taitavampi kuin vastatusten istumisessa? Vaikka ajatukset ovat samat on niiden ulosammentaminen täysin erilaista kun saan rauhassa puida asioita ja valita mitä sanon - ja on mahdollisuus laajentaa ja selittää ja kysyä lisää. Se onnistuu tekstissä ja ruudun takaa oikein hyvin, liiankin hyvin... Sitten kun istun naamatusten ja jos vielä mukana on tunteetkin niin mulla alkaa olla jo vakavia vaikeuksia vaikuttaa edes normaalilta perusihmiseltä. Mutta jos tuo tuntuu luontevalta kohdata niin no. Minä olen vapaalla jalalla nyt.

siitäkin, onko nainen sellainen joka sinua miellyttää. Ikä merkitsee sinulle varmasti jotain. Minkä ikäinen seura sinullle kelpaa ? Huolisitko minua edes ystäväksi ? Vaikutat mielenkiintoiselta.

se riippuu kirjoitti:

siitäkin, onko nainen sellainen joka sinua miellyttää. Ikä merkitsee sinulle varmasti jotain. Minkä ikäinen seura sinullle kelpaa ? Huolisitko minua edes ystäväksi ? Vaikutat mielenkiintoiselta.

Tietenkin toisen miellyttävyys on vähän pakkokin, muuten en näköpiirissä kauaa edes viihdy. Tiukkoja kriteerejä sinänsä ei ole. Ikä... sanotaanko näin että uskoisin sopivan naisen olevan jotain 25-35 väliltä, itse olen lähempänä sitä jälkimmäistä. Tärkeintä on se että nainen on päässyt eroon henkisistä "kakarataudeista". Uskon mieluiten siihen että ystävyys tai siitä lämpimämmät romanttiset tunteet syttyy sitten kun tutustuu ja löytää sen toisen ihmisen hyvät piirteet. Siksi ennenaikainen ystävänlupaus olisi aika lyhytnäköistä jos loppujen lopuksi toisen kanssa ei pärjääkään. Mutta, yrittäminen on aina sallittu... jos on jotain yhteystietoja antaa niin en mä jätä kiveä kääntämättä etenkään kun tämä Asperger-puoli vaikuttaisi ainakin olevan ihan ok :)

Jerry C. kirjoitti:

Tietenkin toisen miellyttävyys on vähän pakkokin, muuten en näköpiirissä kauaa edes viihdy. Tiukkoja kriteerejä sinänsä ei ole. Ikä... sanotaanko näin että uskoisin sopivan naisen olevan jotain 25-35 väliltä, itse olen lähempänä sitä jälkimmäistä. Tärkeintä on se että nainen on päässyt eroon henkisistä "kakarataudeista". Uskon mieluiten siihen että ystävyys tai siitä lämpimämmät romanttiset tunteet syttyy sitten kun tutustuu ja löytää sen toisen ihmisen hyvät piirteet. Siksi ennenaikainen ystävänlupaus olisi aika lyhytnäköistä jos loppujen lopuksi toisen kanssa ei pärjääkään. Mutta, yrittäminen on aina sallittu... jos on jotain yhteystietoja antaa niin en mä jätä kiveä kääntämättä etenkään kun tämä Asperger-puoli vaikuttaisi ainakin olevan ihan ok :)

ystävyys syntyy vasta kun toisen tuntee paremmin. Olen vanhempi kuin sinä. Eli en unelmiesi kumppani. Mutta jos kiinnostaa, juttukaverin löydät osoitteesta [email protected]

kukapamuu kirjoitti:

ystävyys syntyy vasta kun toisen tuntee paremmin. Olen vanhempi kuin sinä. Eli en unelmiesi kumppani. Mutta jos kiinnostaa, juttukaverin löydät osoitteesta [email protected]

Jättää väliin, toivottavasti kuitenkin löydät mieleistä seuraa muualta.

myös jokin alue jolla ovat erittäin lahjakkaita, tai ainakin osoittavat poikkeavaksi luokiteltavaa kiinostusta johonkin yhteen aiheeseen, vaikkapa nyt hyönteisiin? Pari tietämääni aspergeria ovat hyvin älykkäitä, mutta sosiaalisesti avuttomia. Toinen kuitenkin opettaa työkseen, eli on oppinut pärjäämään asian kanssa niinkin hyvin. En luokittelisi aspergeria edes vammaksi tai heikkoudeksi, vain erilaisuudeksi. Eihän asperger sinänsä ihmisestä mitään pääsvikaista tee. Heillä on vain tuo kyvyttämyys lukea muita ihmisiä. Minä en ole asperger, mutta sama kyvyttömyys on minullakin. Olen joutunut väkisin opettelemaan edes jonkinlaisen ihmistuntemuksen. Kaiken lisäksi olen nainen, ja meidänhän pitäisi olla niissä asioissa luonnostaan niin hyviä. Minä en ainakaan ole. Olen moniin kanssasisariini verrattuna aivan avuton. Pystyn kuitenkin lukemaan kasvojen ilmeitä edes jotenkin. Voin vain kuvitella mitä tuskaa on olla asperger! Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että ei olisi minulle este. Ongelmaksi voinee muodostua se että vastapuoli ei edes tiedä mikä asperger on, tai kuvittelee sitä skitsofreniaan verrattavaksi sairaudeksi ja kysyy että kuinka paljon syöt lääkkeitä ja oletko yrittänyt itsemurhaa. Toivottavasti tapaat tarpeeksi älykkään naisen.

Määritellään "normaali" ihminen? Kuka on "normaali"? Oletko sinä mielestäsi "normaali"? Tunnetko sinä vain "normaaleja" ihmisiä? Ovatko kaikki naiset vähän tyhmiä ja yksinkertaisia? Tuliko sinulle hyvä mieli kommentistasi?