Olen naimisissa, meillä on kaksi lasta. Vaimoni asuu töidemme takia lasten kanssa muualla, vaikka emme ole eronneet. Vaimo on yli vuoden miettinyt suhdettamme. Sanoo pitävänsä minusta, mutta ei voi sanoa rakastavansa enää minua. En tiedä, mitä ajatella. Olen odottanut kauhulla yli vuoden.
Vietin eilen illan vanhan "hyvän päivän tuttuni" kanssa. Hän asuu erossa miehestään, eivät ole vielä eronneet. Olin hänen kotonaan, juttelimme mukavia ja vakavia, kuuntelimme musiikkia. Istuimme illan vierekkäin, lopussa pyysin hänet kainalooni hetkeksi ennen poistumistani. Nyt olen aivan sekaisin. En ole pitkään, pitkään aikaan tuntenut sellaista lämpöä ja välittämisen tunnetta, kuin eilen hänen kanssaan.
En voi sanoa rakastuneeni häneen, ehkä hieman ihastunut? En vain ymmärrä, kuinka uskomattoman hyvältä tuntui saada kainalooni, lähelleni ja halaamaan joku, josta tunsin, että hän todella välittää minusta... Se tunne; en edes muista että sellaista onkaan...
Rakastan vaimoani edelleen, toisin päin ei ole enää kuulemma varmaa. Rakastan lapsiani, en halua menettää heitä. Olen hoitanut heitä melkein neljä vuotta vaimon ollessa töissä. En tiedä mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu; joudunko lähtemään kotoa?
En halua pettää läheisiäni, en aiheuttaa tuskaa kenellekään. Ystäväni ei myöskään halua rikkoa perhesuhteitani, missään tapauksessa. Olemme "vain" erittäin läheisiä ystäviä.
Mitä haluan sanoa? En tiedä, en tiedä mitään juuri nyt! En tiedä kauanko jaksan enää tätä epätietoisuutta...
Vietin eilen illan vanhan "hyvän päivän tuttuni" kanssa. Hän asuu erossa miehestään, eivät ole vielä eronneet. Olin hänen kotonaan, juttelimme mukavia ja vakavia, kuuntelimme musiikkia. Istuimme illan vierekkäin, lopussa pyysin hänet kainalooni hetkeksi ennen poistumistani. Nyt olen aivan sekaisin. En ole pitkään, pitkään aikaan tuntenut sellaista lämpöä ja välittämisen tunnetta, kuin eilen hänen kanssaan.
En voi sanoa rakastuneeni häneen, ehkä hieman ihastunut? En vain ymmärrä, kuinka uskomattoman hyvältä tuntui saada kainalooni, lähelleni ja halaamaan joku, josta tunsin, että hän todella välittää minusta... Se tunne; en edes muista että sellaista onkaan...
Rakastan vaimoani edelleen, toisin päin ei ole enää kuulemma varmaa. Rakastan lapsiani, en halua menettää heitä. Olen hoitanut heitä melkein neljä vuotta vaimon ollessa töissä. En tiedä mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu; joudunko lähtemään kotoa?
En halua pettää läheisiäni, en aiheuttaa tuskaa kenellekään. Ystäväni ei myöskään halua rikkoa perhesuhteitani, missään tapauksessa. Olemme "vain" erittäin läheisiä ystäviä.
Mitä haluan sanoa? En tiedä, en tiedä mitään juuri nyt! En tiedä kauanko jaksan enää tätä epätietoisuutta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ennen kuin se tekee lopun sinusta. Voimia..
Sitähän noi ystävätkin on sanoneet, että lopeta tuo, sinua ei ole varaa menettää. Kynttilä on palanut molemmista päistä jo kauan. Paha olla...
kissa pöydälle rohkeasti, kävi kuinka kävi. Ei tuollainen ole elämää. Ja on julmaa edes olettaa toisen elävän tuolla tavalla.
aika syvällä nyt... No, kotiin viikon päästä, ehkä sitten? Pelottaa... :(
sieltä ei voi olla muuta kun suuntana ylöspäin. Ja voimia, paljon voimia sekä päättäväisyyttä. Sanot vaimollesi että joko tai ja vastaus heti.
Sanoit, että rakastat vaimoasi yhä. Mielestäni kannattaisi siis vielä yrittää. Yllättäisit hänet vaikka menemällä keskellä viikkoa käymään ja veisit kukkia. Yrittäisit saada hänet keskustelemaan. Epätietoisuus vain jäytää ihmistä turhaan. Teillä olisi varmasti paljon sanottavaa toisillenne. Itse olen ainakin havainnut, että jos vain pystyy puhumaan toisen kanssa ongelmista, moni asia ratkeaa. Uskon, että se on mahdollista teidänkin kohdalla. Tsemppiä ja voimia!
Sitä olen minäkin jankannut kauan. Helposti en anna periksi, en millään. Vuodenkin vaikeudet ovat kuitenkin vain lyhytaikaisia; tosin kyllähän ne on jatkuneet jo pitempään eri asteisina. Mutta jos toista ei saa puhumaan, jos toinen hermostuu heti kun puhutaan vaikeampia asioita, jos toinen heittää kirveet suustaan antamatta suun vuoroa ja heittäytyy sitten viikon mykkäkouluun. Mitä sitten teen? Mitä teen, jos toinen ei enää välitä? Siksi pelottaa lähteä kotiin parin päivän päästä. Mutta miksi ei vielä kannattaisi yrittää, vaikka alankin olla aika rikki?
Kiitos muuten teille minna ja nainen79 rohkaisusta!
Yleensä sen on vaikeampi puhua, joka tuntee enemmän syyllisyyttä. Mä oon itte huomannu sen omalla kohdallani. Mulla on ollu tapana kiivastua ja suuttua ja mököttää... Siks on tosi tärkeetä, että se toinen osapuoli tuntuu turvalliselta ja rakastavalta, eikä syyllistä. Jos pystyy jotenkin sanomaan ensin hyviä asioita ja oikealla tavalla sitten niitä vaikeuksia. Aloittaa vaikka puhumalla omista virheistään. Toivotaan, että kun meet käymään taas kotona, asiat vois vihdoin alkaa rullaamaan. Vaikutat tosi huipulta ja kultaiselta tyypiltä. Kyllä sun vaimos vielä tajuu sen. :)
Mikään ei ole niin kamalaa kuin tuo epätietoisuus. Älä jää roikkumaan suhteeseen, olen kokenut tuon saman. Rakkaus polttaa sydäntä mutta järjen ääni vei minulla lopulta voiton. Vuoden verran sattui niin saakelisti mutta sitten löysin elämän ihan uudella tavalla. Tästä on nyt aikaa 4 vuotta ja päivääkään en vaihtaisi pois. Toivotan sulle rajusti voimia kun kohtaat parisuhteesi totuuden, oli se sitten hyvää tai pahaa!