Kaikille Isille!

Vauva-aika.... kirjoitti:

.... on rankkaa. Varsinkin Vauvan Äidille, joka Pienokaisen kanssa kotiin jää Isän palatessa töihin mahdollisen isyysloman jälkeen. On valtava yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunne, väsymys ja neuvottomuus. Elämä on kovin toisenlaista kuin ennen Vauvaa. Varsinkin ensimmäisen Lapsen jälkeen nämä tunteet ovat kovin pinnassa, käsin kosketeltavissa ihan. Ja ainakin osasyitä, ellei peräti suurimpia syitä vauva-ajan masennukseen tai alkavaan masennukseen. Itse, viidennen Lapseni äskettäin pyöräyttäneenä, Lapsen, joka on tempukas, temperamenttinen ja äärettömän tulinen luonteeltaan, Äitinä voin edelleen sanoa, että konstit ja keinot ovat välillä vähissä, ja nuo edellä luettelemani tuntemukset ovat minuakin koskettaneet. Masentua en tosin ole vielä ehtinyt, siitä pitävät alati yhteyttä pitävät, ja kuulumisia kyselevät Ystäväni. Mutta suurin kiitokseni kuuluu Ihanalle Miehelleni. Hän antoi eilen minulle lahjan, jota en voi unohtaa. Ottaen sen hämilläni vastaan, tietämättä pitäisikö siitä kieltäytyä peräti. Hän Käski pitämään sen sanoen sen olevan kaikesta siitä mitä olen tehnyt meidän kaikkien hyväksi, ennenkaikkea Vauvan hyväksi, hänen töissä ja poissa ollessaan, se olkoon niistä valvotuista öistä ja vastuusta jota minulla on enempi Vauvan kanssa. Ja siitä, että meille on kasvamassa kerrassaan mainio, terve ja reipas Poika! Eli, lopulta asiaan. Jäisivätkö Vauva-ajan, raskauden jälkeiset masennukset tulematta, jos Mies huomioisi samalla tavalla tuoretta Äitiä, jos ei lahjalla/lahjoilla, niin ainakin sanomalla, ellei päivittäin, niin ainakin joskus ja toisinaan, kuinka arvokasta työtä Naisensa tekee kotona. Sillä kaikkein mieleenpainuvimmat olivat kuitenkin ne ihanat sanat jotka sain, jotka minua suuresti piristivät tämän toisinaan harmaan arjen keskellä.....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä