Siis olen kauan aikaa kattellu näitä Britney Spearssejä ja muita typyköitä ja tuntuu että se musiikki on unohtunut kun katselee näitä musa videoita ja vain ja ainostaan keskitetty siihen että minkäs mallisen minihameen typykät vetää nyt päälle että näytetetäänkös kaikki pohjoisesta etelään vai jätetäänkö vielä joku pala paljastavaa kangasta. Et eletäänkös me joitain sexin aika kautta vai mikä näissä sitten mättää?? Eikös niitä musa videoita voitaisiin tehdä vaikka huumorin keinoin et pitääkös sitä peppua koko aika näytellä? Vai onko siitä tullut joku trendi? Pitäisi kai artitistillakin olla jotain sanan valtaa mitä laitetaan päälle vai mitä? Ihmettelen vain että kun nämä artistit ovat näitä pikku tyttöjen suosikkeja joita he sitten palvoo niin kun pukeutuminen on musa tv:ssä videoilla aika paljasta niin ajatteleekohan nämä artistit ollenkaan näitä mukuloita kun he keikistelee puolialasti että muksut vaati samanlaisia vaatteita kun heillä on päällä (jos on yleensä mitään musa videoilla.) Ei se nyt ihan normaalia ole jos muksu alkaa haluumaan jotain topattuja rinsikoita tai paljastavia alusasuja! Joten pitäisi kyllä jotain rajaa vetää jo näillä musa videoilla on helppoa näytellä itseään koska se myy mutta on vaikeaa olla oma itsensä koska se ei sitten myy vai myykö?
Paljastavia asuja/ alastomuutta...
Dippi
2417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tottahan tuo on. varsinkin ulkomainen (=amerikkalainen...) pop ja rap kulttuuri harrastaa paljon tuota paljasta pintaa. sehän on törkeetä ja alistavaa,mut ilmeisesti se on se joka myy? mut tuskinpa kukaan (mies) ostaa jonkin britneyn levyä vain siksi että neitonen keikistelee videolla puolialasti. mut rap videoissa naisen esineellistäminen on vielä paaaljon törkeämpää.
En oikein jaksa enää kauhistella parilla nahkapalalla tuettuja muovipaloja ja epäilen hiukan tälläisen materiaalin vaikutusta (omaan) psyykkeeseeni. Lajittelen itseni kuuluvan jo tähän pakaroiden ja rintojen "kasvattamaan" sukupolveen, enkä ole silti alkanut vartaloani viipaloimaan lihatiskille. Lähinnä lihallisuuteen on jo niin turtunut, että kaipaa yhä kiihkeämmin henkisyyttä.
Tosin on muistettava, että erotiikkaa ja lihan iloja kuvasi jo Rubens maalauksissaan, joissa rehevät naiset valtaavat röykkiöinä kankaan. Ei varmasti kovin todellisuudentajuista sekään. Kyseistä materiaalia on siis aina hamuttu ja tehty, joten kyseessä on varmasti ihmisluonteen osa, jota ei ole syytä kieltää.
Mitä tulee lapsiin, niin luulen, että lapset eivät tiettyyn ikään asti näe seksiä kuvissa. Sitten kun he alkavat sitä nähdä niin esiin tulee vanhat klisheet: kasvatus, blaa, blaa... No, te tiedätte.
Vielä sanottakoon, että kyllä: kaipaan rehellistä alastomuutta kuvakulttuuriin. Fantasioiden rinnalla olisi tervettä nähdä myös alastomuutta niin hauraudessaan (paljaudessaan) kuin luonnollisuudessaankin. Tosin: eikö ole huolestuttavaa, jos alamme jo odottaa todellisuutta televisiosta. Eikö todellisuus ole ruudun tällä puolella?